torstai 28. lokakuuta 2010

Pata ja pippurimyllyt

Korkeakiiltoisella mustalla pöydällä on rautapata, musta pippurimylly, punainen suolamylly ja kirjoja. Mitä ihmettä nyt on tekeillä? Komea rivistö miehiä seisoo ojennuksessa uudenuutukaiset pitkät esiliinat edessään. Ei liene vaikea arvata, että alkamassa on Hasse Hedbergin kokkikoulu. Itse ruokaillan isäntä on sonnustautunut mustaan essuun ja komeaan valkoiseen kokin hattuun. Valokuvaaja ikuisti tästä herrajoukosta muutamia yhteiskuvia.
Tältä näyttivät Vilppulan kokit.

Paavo-lähikauppias oli myös illan tärkeä persoona, sillä hänen puodista tilattiin lähes kaikki tarvittavat ruoka-aineet. Paavo piti samalla luennon luomutuotteista ja reilun kaupan valikoimastaan. Osalle miesväestä asiat olivat tuttuja, mutta oli joukossa niitäkin, joiden vaimot hoitavat pääsääntöisesti kauppareissut ja ovat näin perheen kauppa- asiantuntijoita.

Hasse oli valinnut illan teemaksi liharuuat, sillä niiden valmistaminen tuntuu olevan jotenkin miesten juttu. Monessa hänenkin tuttavaperheessä juuri mies kokkaa mielellään liharuokia tai kesäisin grillaa lihaa.
Osa kokki-iltaan kuuluvista miehistä käy hirvimetsällä. Niinpä Paavo-kauppiaan ei tarvinnutkaan toimittaa luomulihaa iltaa varten, vaan hirvipaistin liha saatiin omasta takaa. Asialla oli Vilppuvaaran metsäporukka.
Paisti on ollut pari päivää marinaadissa ennen tätä kokkausiltaa. Mausteena oli huhmaressa murskattuja katajanmarjoja, mustapippureita, rosmariinia ja timjamia.
Ihana tuoksu!

Kun paisti oli pari tuntia uunissa, kokki Kolmoset valmistivat herkullisen salaatin ja keittivät perunat. Jälkiruuaksi oli Lapin lakkoja, leipäjuustoa ja kahvia.

Jukka Vilppula tokaisi illan päätteeksi tekevänsä parannuksen. Lupaan käydä useammin Paavon puodissa ja kokkaan perheelleni useammin. Se oli kuin musiikkia Paavon korville.
Hyvä miehet, hyvä me!

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Naisten kekkerit

Villa Vilppulan ja Sinisen talon ihanaiset 12 naista viettivät yhteistä Hyvän olon - iltaa. He kokoontuivat Koivukujan koulun juhlasaliin, jonne Gun oli järjestänyt viihtyisän Unikko-kankaalla koristellun nurkkauksen.

Illan teemoja olivat Kiireettömyys, Liikunnan ilo, Intialainen päänhieronta, Arjen onni ja Rentoutuminen. Aiheet oli huolella valittu. Mainio idea oli se, että teemojen alustajina toimivat tämän joukon naiset, kuinkas muuten. Asiantuntemusta löytyy omasta takaa myös muille jaettavaksi.

Fiona-rouva mietti omaa nuoruuttaan. Ei ollut tarjolla muodikasta itämaisuutta, nauru- ja kosketusharjoituksia, vyöhyke- ja aromaterapiaa, hiljaisuuden retriiteistä puhumattakaan. Sen sijaan oli mustikka- ja puolukkaretkiä metsään tai ajettiin pyörillä pitkin kyläteitä pyörähtämään lavatansseihin.

Jatta- maikka laittoi rentoutuslevyn soimaan taustalle. Istu ja nauti, hän aloitti. Rentoutuminen järjestelee asioita mielessäsi, ja samalla keräät voimiasi. Rentoutuessa näkee sydämellään. Kiire ja stressi irrottavat otteen, ajatukset selkiävät, luovuuskin herää eloon, hän innosti.

Kiire on meille jokaiselle omakohtaisesti tuttua, Thelma päivitteli. Se ei katso ikää. Arkeen palatessa harmittaa, kun kesämökillä kalat jäivät järveen tai ulkomaanmatkalla aika ei riittänyt kaikkin mahdollisiin nähtävyyksiin.

Klaara-ope imi tietoa ja vinkkejä illasta minkä kerkisi. Olen oppinut, että rentoutuminen edesauttaa kehoa ja mieltä toipumaan rasituksista, löytämään uutta, hän kiteytti.
Loistavaa Klaara! Puuhakas rehtorikin on ollut hyvässä opissa.

Tunnelma oli leppoisa, Hyvän olon- ilta hemmotteli jokaista.

Jatta lupasi jumppamaikkana järjestää koululle jumppailtoja, joissa tutustutaan myös uusiin trendeihin.

Kuvataideopettaja Marjaana toivotti naiset tervetulleiksi viikon kuluttua alkavalle huovutuskurssille. Innostus oli melkoinen, sillä nyt voi saada ideoita joululahjoiksi. Kätten työt ovat parasta terapiaa, Marjaana totesi lopuksi.

Intialaisesta päähieronnasta kertoi kampaajarouva Ellen, jonka punainen kiharapilvi heilui veikeästi kerronnan tahdissa. Hän aloitti oman puheenvuoronsa seuraavasti: Tiesitkö, että intialainen päänhieronta vapauttaa verenkiertoa pään, niskan, hartioiden ja käsivarsien seudulla? Stressin kuormittamalta alueella poistuu tehokkaammin kuona-aineita ja hapen kulku paranee. Se toimii kokonaisvaltaisesti ja vähentää kehon ja mielen stressitiloja.
Toki hoito sopii mainiosti myös hemmotteluun!

Gunin jäykät niska- ja hartiaseudun lihakset saivat hellän käsittelyn. Sisustusarkkitehdin mieliharrastus, pianonsoitto, tekee hartioihin omia jännitteitä.

Ellen kertoo miten moni saa hoidon myötä rauhallisen ja syvän unen. Näin se vaikuttaa myönteisesti unen laatuun. Rentoutuminen kasvattaa stressinsietokykyä, vähentää ahdistuneisuutta ja ärtyneisyyttä ja lisää itseluottamusta. Sanalla sanoen, se eheyttää!

Minulla on taas paljon tuliaisia kotiin Dubliniin vietäväksi. Tarkoitan tuliaisilla näitä iki-ihania keskusteluja naisten kanssa. Aiheet ovat kansainvälisiä, meitä kaikkia naisia koskevia. Toki kansallisia eroja kuuluukin olla kulttuuritaustojen erilaisuuden vuoksi.
Sain illasta paljon mukaani!
Ja tämän marimekko-kuvan lähetän heti tilaisuuden päätyttyä Mary-ystävättärelleni Irlantiin.

torstai 21. lokakuuta 2010

Linda, Linda...

Kodinhoitaja Linda Spencer on Irlannin lahja Villa Vilppulalle, sillä niin ihana kotiapu ja ystävä hän on talon väelle. Lastenhuoneen pikkuväki on päivittäin hänen hellässä huomassaan. Linda nostelee tottuneesti pienokaisia syöttötuoliin, potalle, kylpyyn, sänkyyn ja leikkeihin. Ääntä, itkua, jokeltelua ja hymyjä riittää aamusta iltaan.

Lastenhuoneessa on upouusi pehmeä matto, joka on Jatta-äidin käsialaa. Unelma sinivalkoisesta lastenhuoneesta toteutui maton vaihdon myötä. Pienen pienet jalat tassuttelevat mielellään pehmeällä uudella nukkamatolla, eikös vain ?
Jatta tietää mikä on pienokaisille parhaaksi.

Lindan siivousurakka alkaa usein Vilppuloiden äidin ja isän makuuhuoneesta. Laatikot tursottavat vaatteita ja niitä on jätetty tuoleille lojumaan. On tainnut tulla isäntäväelle kiire töihin. Niin tyypillistä ja toisaalta niin tavallista, kuten muissakin lapsiperheissä.
Linda tuulettelee innokkaasti petivaatteita ja pitää huolen raikkaasta huoneilmasta.
Imuri laulaa ja pölyriepu huiskaa ahkerasti.

Tänä aamuna kylpyhuone näytti näin siistiltä, ja pyykitkin oli silitetty ja viety paikoilleen kaappeihin ja laatikoihin. Siivous ja pyykkääminen onnistuvat vasta pikkuisten käytyä aamunsuun unilleen. Aikamoista rumbaa ja asioiden priorisointia tämä kodinhoito, vai mitä? Tuttua, tuttua, sanovat useat kokemuksen rintaäänellä.

Alakerran flyygelihuoneessa on tuttuun tapaan rauhallinen tunnelma. Musiikki soi ja juttu luistaa. Jatta-äiti ei olekaan lähtenyt töihin, vaan rentoutuu hetken muilta töiltään aikuisten seurassa. Hänellä on juuri nyt syysloma koulusta, joten on hyvä ladata akkuja.
Kummallista miten rauhoittava olo tulee, kun avaan musiikkihuoneen oven, hän sanoo.
Mieli rauhoittuu ja olo rentoutuu.

Linda on siivonnut tyttöjen huoneen edustuskuntoon....hetkeksi. Kohta vaaleanpunaisessa huoneessa on menoa ja meininkiä. Musiikki soi ja tyynyt saavat kyytiä. Supistaan ja kikatetaan, popcorneja lattialla, cd-levyjä siellä täällä.....onhan syysloma, ja lapset kotona. Ulkona sataa räntää ja välillä vettä, joten nyt ollaan paljon sisätiloissa.

Jukka tutkailee vielä kesäkukkia, jotka nuokkuvat laatikossa. Syksyn tuuli, kylmyys ja myrskyt muuttavat puutarhan kovin alastoman näköiseksi. Viimeiset lehdet on vielä haravoitava ennen kunnon lumisateita.
Hyvästi kesän kukat ja hyvästi lämpimät säät!
Hyvästi syksyn upeat värit!
Tervetuloa valkoinen pehmeä lumi!

tiistai 19. lokakuuta 2010

Yllätys koulun pihalla

Oppilaat olivat olleet tutustumiskäynnillä Juuan Nunnanlahdessa, joka on tunnettu vuolukiviesiintymisistään. Vuolukivi puolestaan on pehmeää, tiheää ja hyvin lämpöä varaavaa kiveä, joten siitä tehdään uuneja ja erilaisia koriste- ja tarve-esineitä. Mielenkiintoinen reissu, kertoi Linnea. Taas opittiin uutta, iloitsi Hans. Ympäristötiedon tunnilla oli juuri luettu eri kivilajeista, joten tutustumismatka sopi mainiosti opetussuunnitelmaan.
Juuka on kuuluisa vuolukiviesiintymisistään, mutta myös paikallisesta uuninrakennusosaamisestaan. Koko Koivukujan koulun väki ihasteli toinen toistaan kauniimpia uuneja.
Minä haluaisin kotiini juuri tuollaisen uunin, kuului tämän tästä.

Mutta mitä ihmettä oli tapahtunut koulun pihalla seuraavana aamuna? Siellähän oli vuolukivestä muotoiltu kuutio, jolla on mitä ilmeisimmin käyttöä koulun pihalla. Mitä se voisi olla? Miksi siinä lukee MÖKÖ?
Oppilaiden mielenkiinto heräsi.

Osa koululaisista istui koulun rappusilla seuraamassa tilannetta. Tapio-opettaja ja Marjaana-opettaja kertoivat iloisen uutisen. Nunnanlahden Uuni oli lahjoittanut koululle kiven istuimeksi. Ihan tavallisesta istuimesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan tämä on MÖKÖTYSKIVI.
Opettajat kertoivat, että jos sinua oikein "hatuttaa", harmittaa tai hermostuttaa, voit istua kivellä ja hieroa kädelläsi sen sileää pintaa. Kohta huomaat kuinka olosi helpottuu, tulee parempi mieli.
Kiven antama myönteinen energia tulee kaksi miljardia vuotta vanhasta Nunnanlahden vuolukivestä, jota kutsutaan myös IHMEKIVEKSI sen ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi.

MÖKÖ-mökötyskiveä halusivat kaikki testata oitis. Tässähän voi istua ja miettiä omia ajatuksia, sanoi yksi oppilaista. Pinta on sileä kuin persikka, ihan super hyper sileä. Vaude!

Mökö-kivellä voit istua yksin tai kaverin kanssa. Toimii!

Kotonakin saisi olla yksi MÖKÖ-kivi, kiteytti Amanda. Kun oikein harmittaa, voisi siihen istahtaa. Niin, ja siihen voisivat istua myös isä ja äiti, jos heillä palaa pinna meihin, lisäsi Maisa.
Tosi hieno keksintö, tämä MÖKÖ!

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Sydämellisesti tervetuloa!

Koivukujan koulun liikuntasalissa oli iloisen jännittynyt tunnelma sunnuntaina 10.10.10. Tuo maaginen päivämäärä innosti koululaisia, heidän vanhempiaan ja koulun henkilökuntaa järjestämään yhteisen juhlan. Sydän-teema toistui mitä erilaisimmissa muodoissaan niin lauluissa, leikeissä, puheissa, runoissa kuin salin koristelussakin.

Pienet piiperöiset ja vähän isommatkin lapset asettuivat somaan sydänmuodostelmaan salin lattialle. He esittivät runoja ja laululeikkejään hellyttävästi, suorastaan sydämeen käyvästi. Ohjelmaa oli harjoiteltu monta kertaa, uudestaan ja taas uudestaan. Harjoitus teki mestareita, eikä aplodeista ollut tulla loppua. Hauskin kohta oli ehdottomasti estraadilta poistuminen, kun isommat lapset kantoivat vauvoja sylissään ja pienet kävalytaitoiset taaperoiset juoksivat kuka minnekin. Vilske oli melkoinen.

Klaara-ope heitteli sydänmuodostelmaan oppilaiden kuvataidetunnilla tekemiä punaisia sydämiä. Sydänsade oli kaunista katseltavaa.

Aikuiset olivat perustaneet "Hilmat ja Hermannit"-kuoron, jonka ensiesiintyminen oli tänään 10.10.10. Musiikinopettaja Heikki, tuttavallisemmin Hessu, johti kuoroa ja Gun tottuneeseen tapaan toimi säestäjänä. Kuoro ilahdutti yleisöään iloisen hauskoilla lauluillaan ja toisaalta tunnelmallisilla evergreeneillään. Voi miten kaunista, huokailivat etupenkin naiset. Tunnelmallista, sanoi harmaapukuinen herra. Hyvä Hilmat, mainiota Hermannit, huusi reipas nuori mies pieni poika sylissään. Taisipa sama mies vislata kuuluvasti huutonsa perään.

Tunnelma oli katossaan kuoron lopetettua laulunsa. Oli kiitosten ja kumarrusten aika.

Hyvä me! Hyvä Hilmat ja Hermannit, mietti Hessu aplodien tahdittamana. Tälle kuorolle taitaa pukata uusia keikkoja, tuumi puolestaan Gun. Niin sydämellinen oli tämän ensimmäisen esityksen vastaanotto.

Lopuksi koko esiintyjäjoukko kokoontui lavalle yhteisesitykseen, potpuriin, jossa laulettiin lauluja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
Juhla oli onnistunut, ja se antoi iloa syksyn myrskyiseen päivään. Salin ikkunoista näkyi miten myrsky riepotteli puita ja sai aikaan melkoisen lehtisateen. Sisällä juhlasalissa oli lämmin ja sydämellinen tunnelma.

lauantai 9. lokakuuta 2010

Siivous- ja tapiseerauspäivä

Paula on Sinisen talon tehopakkaus, jolle yksinkertaisesti on kerääntynyt normaalia enemmän energiaa. Hän on Koivukujan koulun keittäjä ja siistijä, mutta hoitelee siinä sivussa isoa kartanoaan suurella rakkaudella. Tänään on se päivä, jolloin Paulan mottona on monen p-kirjaimen lausahdus:
Pölyt pois ja puhdasta pirttiin!
Hänen siivouspäivänsä ei ole suinkaan otsa-kurtussa- päivä. Ei sinnepäinkään! Stereoihin hän valitsee aivan ensimmäiseksi mukaansa tempaavaa musiikkia, jonka tahdissa siivous etenee luonnikkaasti.
Chifonette-liina heiluu sinne tänne tehden puhdasta jälkeä. Uudet pinnat saavat säihkyvän puhtaan ilmeen, ja kaakeleissa voi lähes peilata hiuksensa.
Joskus mietin mikä minut saa niin usein siivoamaan tai kohentelemaan paikkoja täällä kotosalla, Paula pohdiskelee. Taidan olla niitä ihmisiä, jotka yksinkertaisesti vain rauhoittuvat ja rentoutuvat siistissä ympäristössä. Kodin kaaos on minulle myös mielen kaaos, vai miten sen nyt pähkäilisin. Kaunis siivottu tila antaa energiaa toisin kuin sekainen hyrskynmyrskyn tila. Juuri niin, kaunis koti on iso ihana energian lähde. Toki siihen liittyy olennaisesti myös perhe, Kultaa ja Murua unohtamatta.

No johan minä nyt innostuin filosofoimaan, Paula miettii. Ja vieläpä näin arkisen työn äärellä. Mutta hei, siivoushan voi heittää uusia ajatuksia ilmoille, Paula myhäilee itsekseen.
Tämän syksyn viimeinen ikkunanpesu-urakka on alkamassa. Kaikki pinnat pestään puhtaiksi ennen pakkasen tuloa. Tällä kertaa otankin vaarin lääkärituttavan pesuohjeesta: mikrokuituliinalla ja vedellä lika pois, ja lopuksi kuivataan toisella mikrokuituliinalla. Näin ei tule raitoja ikkunoihin, ja työ on helppoa. Uskomatonta miten tuo ohje toimii. Siis ei Fairy-vesiä eikä muita pesuaineita, ei ensinkään. Puhdasta tulee pelkällä vedellä! Näin kertoi vuosien kokemuksen rintaäänellä naapurikunnan Markku-lääkäri, joka pesee kotinsa ikkunat omaksi ja vaimonsa iloksi.
Kyllä Reetan kelpaa!

Mikko tuli yläkerrasta matto harteillaan ja mattopiiska kainalossaan. Suuntana oli arvartenkin ulko-ovi ja mattojen tamppausteline. Samalla hän pyörähti Paulan edessä muutaman kerran tehden komean askelkuvion. Keittiön raitamattokin sai kyytiä. Varo, varo Mikko, ettei matosta lennä pölyä tänne sisälle, Paula huuteli imuroidessaan. Sinä se jaksat intoilla pölystä etkä huomaa hienoa koreografiaani, Mikko vastaa.

Alta aikayksikön Mikko nappasi Paula-vaimonsa käsivarsilleen ja pyöritti koreografioitaan argentiinalaisen tangon tahdissa. Matto lojui lattialla, imurikin oli sammutettu.
Ilmassa ei ollut pölyä, vaan tangon tulista taikaa.
:)

Paula ja Mikko päättivät jatkaa vielä Liinu-tyttären huoneen laittamista. Huone sai kauniit vaaleanpunaiset tapetit, joissa on sinivalkoinen koristekuvio. Liinu oli itse valinnut ne forssalaisesta liikkeestä sukulaisreissullaan. Paula-äiti ompeli pitkät verhot, ja ne toivat huoneeseen kaivattua lämpöä ja kodikkuutta. Maton Liinu nimesi vaahtokarkkimatoksi,
kun se on niin makee!

tiistai 5. lokakuuta 2010

Muistoja, muistoja....

Villa Vilppulassa osan vuotta asuvat isovanhemmat Frans ja Fiona ovat saaneet kutsun illanistujaisiin naapuritaloon. Sinisessä talossa Herbert ja Thelma toimivat ehtoisana isäntäparina, illan teeman ideoijina. Tänään vietetään neljän aikuisen, paljon elämää kokeneen ja maailmaa monessa kolkassa matkanneen ikimuistoista iltaa. Heillä on mukanaan albumit, joihin on ikuistettu elämää useiden vuosikymmenien ajoilta niin arjessa kuin juhlassa. Luvassa on arvatenkin muisteloita, iloista naurua ja välillä kyneleidenkin pyyhkimistä. Menneiden muistelu herkistää, ja toisaalta tämän hetken kuulumisten vaihto innostaa. Thelma on valinnut taustamusiikisi paljon klassista musiikkia, mutta luvassa on myös vanhoja suomalaisia ikivihreitä. Juuri nyt soi Fransille ja Fionalle suunnattu kansansävelmä "Kai muistat":

Kai muistat, kannella kun fregatin,
kai muistat kannella, kun fregatin
me haaveksimme ja laulelimme....

Frans ja Fiona Hedberg ovat eläkkeellä oleva pirteä ja touhukas opettajapariskunta Ahvenanmaalta. Työaikana he asuivat Maarianhaminassa, jossa toimivat peruskoulunopettajina. Nyt eläkepäivät kuluvat Lapon saarella talviasuttavaksi muutetussa kesähuvilassa, jota Fiona innolla sisustaa. Tiesitkö sinä Thelma, että me olemme henkeen ja vereen meri-ihmisä? Fiona kyselee. Kyllä teistä se huokuu. Sinä Fiona kuvailet seikkaperäisesti merenrantatalonne ikkunasta avautuvaa maisemaa, joten ei jää arvailujen varaan miten paljon siitä nautit, vastaa Thelma. Ja kaikkihan me tiedämme miten tärkeätä teille on esimerkiksi Itämeren suojelu, hän vielä jatkaa.
Onneksi Itämerta suojellaan sekä kansallisin että kansainvälisin toimin, Frans sanoo toiveikkaana. Nyt hän on mieliaiheessaan. Meidän suomalaisten toimet vaikuttavat pääasiassa rannikkovesien tilaan, avomerta suojellaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Toivottavasti Itämeren suojeluohjelma vähentää Itämeren rehevöitymistä ja parantaa luonnon ja vesialueiden tilaa, Frans pohdiskelee. Fiona puolestaan miettii mitä riskejä öljy- ja kemikaalikuljetuksissa piilee.
Nyt kyllä siirryttään vakavista pohdinnoista toisenlaisiin, rva Hedberg sanoo.
Meren äärellä henki kulkee paremmin kuin täällä sisämaassa, Fiona makustelee ilmaa nuuhkien. No mutta täällä sisällähän sinä tunnen lohilaatikon tuoksun, joka tulee keittiöstä, Thelma nauraa tikahtuen.

Ja nimi laivan, se on Rakkaus...
ei löydy toista niin suurenmoista,
ja voittamaton on sen purjehdus....soi taustalla.

Thelma ja Herbert Berg viettävät nykyään pitkiä aikoja tyttärensä Paulan perheen luona Sinisessä talossa. Tämä alakerran sinivalkoinen huone on silloin heidän ikiomaa aluettaan, rauhallinen oma soppi. Thelma ja Herbert tapasivat opiskeluvuosinaan kuten niin monet muutkin parit. Heitä yhdisti baletti. He tanssivat pitkään Suomen Kansallisbaletissa, mutta vuosien myötä halu kokeilla siipiään maan rajojen ulkopuolella koitui heidänkin kohtaloksi tai onneksi. Tämä pari on tanssinut Joutsenlammen, La Divan, Pähkinänsärkijän, Romeon ja Julian, Peer Gyntin jne. Lista on pitkä ja lukemattomat ovat ne maailman kolkat, joissa Bergin pariskunta on eläytynyt rooleihinsa.
Tuntuu kuin maapallo olisi pienentynyt tai ainakin jonkin verran lähentynyt tanssimatkojemme myötä. On pitänyt sopeutua eri kulttuureihin, avartaa katsettaan ja ennen kaikkea siinä samalla pitää itsensä timmissä ja virkeässä kunnossa, Thelma kiteyttää.

Thelman ja Herbertin makuuhuoneen yöpöydällä on kaunis patsas, jonka he saivat eläkkeelle jäätyään lahjaksi. Lahjaa ojennettaessa heitä kehotettiin laittamaan se paikalle, josta se näkyy aamulla herättyä ja illalla nukkumaan mennessä. Pariskunta päätti kuljettaa rakasta patsasta mukanaan missä ikinä liikkuvatkin. Sen paikka on aina yöpöydällä. Kun kapsäkit taas pakataan, se kääritään huolellisesti pyyheliinan sisään. Pakkaskelien tultua tämä pariskunta viettää useita kuukausia Italian Toscanassa lähellä Siennan kaupunkia. Siellä heillä on koti viinipuiden katveessa unikkopeltojen laidalla.

Thelman, Herbertin, Fionan ja Fransin muisteloiden ilta jatkuu. He istuvat kynttilöin ja kukin koristellun pöydän ääressä ruokailemassa.
Iloinen puheensorina kantautuu muihin huoneisiin, nauru raikaa ja tunnelma on aito.

Arja Saijonmaa laulaa Ystävän laulua..

Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Anna meren se selvittää,
kuka vierelles jää.
Ja jos silloin, kun myrsky soi,
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie-
jääköön pois mikä lie!