perjantai 23. heinäkuuta 2010

Klaara-opttaja

Olen Klaara Frimodig, luokanopettaja Rovaniemeltä. On mukava aloittaa koulutyö iloisessa Itä-Suomessa yhdessä mieheni Kurtin kanssa. Perheeseemme kuuluvat myös kaksostytöt Moona ja Linnea sekä heitä vuotta nuorempi Martin. Muutamme lähempänä koulun alkua tähän Siniseen taloon, ja yläkerrassa 3. kerroksessa onkin sitten tuleva työpaikkamme
KOIVUKUJAN KOULU.

Koivukujan koulu aloittaa syyslukukautensa 11. elokuuta, ja sitä ennen on saatava luokkahuone kuntoon. Iso urakka edessä, sillä vain osa tavaroista on saapunut paikalle. Koulu ei tunnu koululta ennen kuin pulpetit ja oppilaat ovat luokassa. Kaikki on vielä puhtaan valkoista, steriiliä. Luokasta puuttuu iloinen ilme, iloiset värit, oppilaiden työt seiniltä ja koulun syke. Niitä jo tässä kaipaillaan pikku hiljaa, kertoo Klaara. Olen kovasti ideoinut mitä oppilaiden kanssa teemme tulevana syksynä. Kansiot ovat täyttyneet oppimateriaaleista, joita olen työstänyt sateisina päivinä. Loppulomalla aiomme matkailla kotimaassa. Niin, ja Kuopion asuntomessuillekin pitäisi vielä ennättää sisustusvinkkejä hakemaan.

Moona-tytär tuli äitinsä kanssa kahdestaan katsomaan uutta kotia ja koulua. Jännittää ihan mahdottomasti, Moona sanoi. Pieni jännitys kuuluu asiaan, äiti lohdutti. Minuakin jännittää omallaa tavallaan, hän jatkoi. Uusi elämänvaihe on monella tapaa haasteellinen. Nyt kaikki tuttu ja turvallinen jää Rovaniemelle. Muutto tavallaan puhdistaa ihmisen elämää. Tulee luovuttua ylimääräisistä tavaroista, mutta myös toivottavasti uskaltaa antaa tilaa uusille asioille. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Klaara iloitsi uudesta pianosta, joka kiilteli luokan puhtaalla valkoisella lattialla. Chopinin patsas oli uljaan näköinen pianon ruskeata pintaa vasten. Hienostunut yhdistelmä, Klaara mietti mielessään. Minulle on tärkeätä miltä luokkahuoneemme näyttää, hän sanoi ääneen. Työmotivaatioon vaikuttaa oleellisesti työympäristö niin oppilailla kuin meillä opettajillakin.

Moona istahtaa pianon ääreen, ja testaa sen kerralla. Klaara iloitsee kuulemastaan ja keinahtelee pianomusiikin tahdissa.
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
nousee pinnalle pärskähtäen....... hän laulaa Moonan soiton mukana.

Reipas soitto ja laulu täyttävät hetkessä niin yksinäiseltä ja tyhjältä tuntuvan luokkahuoneen.

Karttapallo oli tuotu luokkaan pianon lisäksi. Nyt voi katsella missä on Amerikka, Afrikka, Austraalia tai Uusi-Seelanti. Äiti, sinähän sanot joskus, että mennään vaikka Timbuktuun!
Missä se Timbuktu oikein on?

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Iloisia uutisia

Kaupungin päättäjiltä kantautui Villa Vilppulaan ja Siniseen taloon iloisia uutisia. Sinisen talon ulakkohuoneistoon tulee koulu! Peruskoulun 1-6 luokat. Opettajiksi on valittu Frimodigin pariskunta, Klaara ja Kurt Rovaniemeltä. Uuteen luokkahuoneistoon on jo tilattu pulpetit ja muutkin huonekalut, samoin osa koulutarvikkeista. Kirjathan on pitänyt tilata jo keväällä kaikille oppilaille alkavaa syyslukukautta varten.

Tieto koululuokasta tuli täytenä yllätyksenä. Sinisen talon isäntä Mikko Kumpuranta oli ilmoittanut, että heidän talonsa iso ullakkohuoneisto olisi vuokrattavissa harrastustiloiksi esimerkiksi teatterilaisille tai kudontapiirille. Se voisi toimia ns. innovaatiotilana. Se, että koulutuslautakunta oli kiinnostunut koulun vuokratilasta, oli mieluisa uutinen kadun lapsille. Totta tosiaan, yllätys se oli kaikille lähitienoon perheille. Nyt koulumatka lyhenisi, ja uusi koulu toisi mukanaan uudet tuulet uusien opettajien myötä. Jippii, hurraa, tuuletti Vilppuloiden Rasmus juostessaa kotipihassaan pallonsa perässä. Ei voi olla totta, oli Lotan ensireaktio kuultuaan asiasta.

Paikallislehdessä oli jo maininta uuden koulun aloittamisesta. Mainittiin myös, että koulu saisi oman nimen, vaikka se on osa kaupungin yhtenäiskoulua. Nimiehdotuksia otetaan kuulemma vastaan koulutoimistossa tästä päivästä lähtien. Niinpä kadun lapset päättivät kokoontua Vilppulaan "hätäkokoukseen" ja kantaa kortensa kekoon. Meidänhän pitäisi saada päättää oman koulumme nimi, innostui Tuure. Hän on uusi asukas Sinisestä talosta. Hienoa, että olit noin omatoiminen ja kutsuit porukat koolle, ihaili Vilppulan Jatta. Tuuressa on selvästi innostavaa toimeliaisuutta, joka näköjään tarttuu muihinkin.

Tässä koululaiset ovat katsastamassa koulun uusia tiloja. Kulta ja Muru seuraavat tyytyväisinä mukana. Haukahdustakaan ei kuulu. Seuraavanlaisia nimiehdotuksia heitettiin ilmoille: Kumpurannan koulu (talossa asuvan perheen sukunimen mukaan), Klaaran koulu (uuden naisopettajan Klaaran mukaan), Koivukujan koulu (kadun varrella on runsaasti koivuja) ja Horsmaniityn koulu (ympäristössä kasvaa kauniita aniliininpunaisia horsmia) . Tässäpä koululaisjoukon nimiehdotuksia, jotka Lotta kirjasi muistiin ja kiikutti pyöräillen koulutoimistoon. Kuultavaksi jää mikä nimi vie voiton.
Olisikohan vielä muita ehdotuksia?

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Sininen talo

Heinäkuun helteisenä päivänä, lauantaina 17.7.2010, Villa Vilppulan naapuriin pystytettiin uusi talo. Lämpömittari näytti + 30 astetta, kuten se oli näyttänyt jo viimeiset kaksi viikkoa. Talon pystyttäjät hikoilivat, talon asukkaat hikoilivat ja koko ympärillä oleva yleisö hikoili.

Sininen talo näytti kauniilta, linnamaiselta. Herkkä harmaansininen ulkomaalaus yhdistettynä valkoisiin puitteisiin teki talosta raikkaan. Se sopii kauniisti Villa Vilppulan naapuriin, kuin olisi ollut siinä iät ja ajat.

Tavarat odottivat ulkona kantajia. Ne oli jo roudattu isosta muutoautosta ulos talon edustalle. Perhe muutti Jyväskylästä uuteen pikkukaupunkiin ystäväperheen innoittamana. Toki vanhempien uudet työpaikat olivat yksi tärkeä syy muuttoon.

Näyttäisi siltä, että taloon on muuttamassa lapsiperhe, kun katsoo tarkemmin tavaroita. Kyllä vain. Myöhemmin isoon taloon tulee muitakin asukkaita. Huoneista osa on vielä keskeneräisiä, mutta se ei haittaa perheen muuttoa. Kaikki ajallaan, pikkuhiljaa. Syksyn sateiden ja pimeiden iltojen aikana on mukava tehdä talo oman näköiseksi, kertoo perheen äiti. Oikein odotan puuhastelua ja ideointia, hän jatkaa. Haasteita isossa talossa riittää totta tosiaan.

Tavaroita roudataan sisään reipasta vauhtia. Niitä asetellaan paikoilleen, ja kohta paikkaa vaihdetaan. Sopisiko tämä tähän? kuuluu monta kertaa. Huh huijakkaa, miten vaikeaa voikaan olla löytää kaikille tavaroille oikea paikka. Ennen muuttoa perhe päätti luopua ikivanhoista olohuoneen huonokuntoisista huonekaluista. Nyt olohuone saa kotvasen aikaa olla ilman sisustusta. Mietitään harkiten mitä tarvitaan, perheen äiti kertoo. Taloon on hyvä tutustua ja tunnustella sen henkeä, ilmapiiriä.

Ja nyt on aika eisttäytyä: Perheen Liinu-tytär uudella kotiovellaan yhdessä kahden koiran kanssa. Vaalea koira on Kulta, tummempi Muru.

Ja tässä koko Kumpurannan perhe: Mikko-isä, Paula-äiti, lapset Liinu ja Tuure, sekä isovanhemmat Thelma ja Herbert. Niin, ja tietysti perheen koirat Kulta ja Muru!

Thelman ja Herbertin elämäntarina tulee vielä tutuksi monta kertaa matkan varrella. Siitä ei puutu eksotiikkaa eikä seikkailuja. He ova asuneet useissa maissa, mutta nyt muuttaneet poikansa perheeseen Siniseen taloon. Tervetuloa maailmanmatkaajat Thelma ja Herbert Villa Vilppulan naapuriin, tervetuloa koko Kumpurannan perhe tänne!!

torstai 8. heinäkuuta 2010

Villa Vilppula saa uudet naapurit

Vilppulat saivat eilen kuulla, että he saavat uudet naapurit. Kyseessä on Jatan ja Jukan ystäväperhe Jyväskylästä. Tässä vaiheessa on varmaa, että talopaketti saapuu lähipäivinä. Varmaa on myös se, että uusi talo näyttää tällaiselta. Talotyyppi on Villa Vilppulan kaltainen ja väriltään sininen.
Koko Vilppulan väki riemastui uutisesta ja mietti jo mitä kaikkea mukavaa he voivat naapuriystäviensä kanssa tehdä yhdessä.