Pakkaspäivä, siivouspäivä

Vilppuloiden kotihengetär Linda on aloittanut helmikuisen pakkasaamun pyykkipäivällä.

Perheellä on ollut viime viikkoina useita juhlia, joten yövieraita on käynyt poikkeuksellisen paljon.
Pyyheliinoja, lakanoita ja tyynyliinoja on pyykättävänä isot pinot puhumattakaan perheen arkivaatteista.
Jatta-äiti muistaa usein sanoa, että puhdasta pitää olla. Hän tarkoittaa vaatteita ja tietysti kotia muutenkin. Linda on oppinut talon tavoille ihailtavalla tavalla.

Pesuaineiden käytössä ollaan tarkkoja. Perheessä on atoopikkoja ja muuten vain herkkäihoisia. Käytössä on allergiatestattuja pesuaineita, ja vauvojen pyykit pestään pesupähkinöillä.

Pähkinän kuoret laitetaan pieneen pussukkaan, ja se sitten koneeseen vaatteiden sekaan. Uskomattoman tehokkaita ja luonnonmukaisia!
Uudet aineet ja uudet tuulet pyykkäyksessä.

Naapuritalossa Pipsa otti imurin kauniiseen käteensä ja aloitti siivouspäivän makuuhuoneesta.

Imuri on tavallisuudesta poikkeava, ns. Hyla-imuri. Tähän imuriin ei laiteta pölypussia, vaan säiliö täytetään vedellä. Kaikki pöly menee suoraan veteen, eikä sitä tupsahtele lainkaan ilmaan. Tunkkaiset pölypussit eivät näin myöskään majaile imurin sisällä pitkiä aikoja. Vesisäiliö tyhjennetään välittömästi ja pestään puhtaaksi. Allergisille perheille mainio imuri, jos ei ole ns. keskusimuria.

Pipsa on mainostanut Hyla-imuria tutuilleen hyvien kokemusten ansiosta.

Mutta mitä tekevät nämä reippaat miehet?

He ovat lähdössä tuhoamaan pölypunkkeja.Tänään viedään talon kaikki petivaatteet ulos patjoineen päivineen ja annetaan kyytiä pölypunkeille. Reipas pakkanen tuhoaa pöpöt, joten jos haluaa löytää yli 20 asteen pakkaspäivästä jotain hyötyä ja iloa, niin se on juuri tässä.

Petivaatteet siis vauhdilla pakkaseen ja raikkaina takaisin sisään.

Chifonette-rätti heiluu reippaasti Pipsan otteissa, ja puhdasta jälkeä syntyy. Kiilttää, suorastaan säkenöi. Raikas tuoksu valtaa huoneet yksi kerrallaan, vaikka pakkassäällä ei voi paljoa tuulettaa ikkunoiden kautta.

Siistiä tuli.
Sinisen talon makuuhuone on saanut myös uuden raitatapetin takaseinälle.
Huone kylpee nyt raikkaudessaan: sinistä, valkoista ja pieni ripaus kullan hohtoa.

Sinisen talon eteiserkkeri esittäytyy sisäpuolelta.

Ovierkkeriin Paula ripusti valkoiset rullaverhot, joissa on läpisiftaavia kuvioita. Kankaan hän osti Finlaysonin tehtaanmyymälästä Tampereelta.

Villa Vilppulan erkkeriverhot ovat vaaleansiniraitaiset. Ajatuksena Jatalla oli tuoda saaristolaishenkeä ikkunoihin.

Helmikuinen maanantaipäivä on ollut aurinkoinen, kaunis ja uskomattoman kylmä.
Villa Vilppula elää arkeaan, lopputalveaan.
Touhua ja tekemistä riittää, jokaisella.

Sinisessä talossa ja Koivukujan koulussa päivä vaihtuu uuteen päivään, helmikuu jo kohta maaliskuuhun.

Täällä ahkeroidaan ja odotetaan innolla lomaa. Hiihtoloma tuo mukavan tauon arjen tekemisiin. Silloin matkustetaan sukuloimaan, kenties ulkomaillekin, nautitaan hiihtoladuista ja laskettelusta.

Osataanpa nauttia siitäkin, että ei tarvitse tehdä yhtään mitään!

Jatan ja Jukan makkari meni uusiksi

Kiitos Jukka rakas, että tapetoit makuuhuoneemme. Ja kiitos, että annoit minun valita tänne aivan uuden värimaailman, sanoi Jatta halatessaan siippaansa kiitokseksi. Entinen punavalkoinen Marianne-karkkimainen- tyyli ollaan nyt pyyhkäisemässä pois. Vai ollaanko sittenkään?

Ai että tuohonko on tarkoitus ripustaa vanhat verhot?
Jukka haluaisi sisustaa huoneen entisillä raitaverhoilla ja päiväpeitolla. Alun alkaen Arne Jacobsenin munatuoli määritteli huoneen värit ja tyylin. Nyt Jatta haluaa täydellistä uudistusta. Vaaleanpunaista sen olla pitää.

Kuulehan Jukka, ei tämä oikein toimi. Raitaa, raitaa, ihan päätäni särkee, Jatta huokaa katsellessaan entisiä punavalkoisia verhoja ja päiväpeitettä..

Jukkakin on samaa mieltä, ja niinpä Jatta vaihtaa verhot ompelemiinsa uusiin verhoihin.

Tältä uusi makuuhuone nyt näyttää: Jukan laittamat ja Jatan valitsemat tapeetit, Jatan Taitokorttelissa kutoma vaaleanpunainen matto ja Jatan ompelemat verhot, sänkypeitto ja tyynyt.

Tiedätkös Jatta, mikä minulle tulee mieleen tästä huoneesta? No, kerro.
Karamelli, makeaakin makeampi karkki.

Jatta ja Jukka heittäytyivät sängylle makustelemaan huoneen tunnelmaa. Jacobsenin tuolikin saa luvan viihtyä vaaleanpunaisella isolla unelmamatolla.
Saankohan unen näin makeassa miljöössä, Jukka pohdiskelee.

Valkoiset enkelin siivet löysivät paikan sängyn yläpuolelta.
Ne ovat puhtaan valkoiset, pehmeät ja
suojelevat.

Sininen talo ja Villa Vilppula pakkaspäivänä 16.2.2011

"Helmikuu on tullut,

tulleet valkohanget,

pakkasherra nurkissa jo paukuttaa.

Kaikki, jotka elää,

unestansa herää,

suksin, kelkoin hangelle nyt kiiruhtaa."

Sinisessä talossa ja Villa Vilppulassa on herätty helmikuiseen keskiviikkoaamuun varsin kylmissä merkeissä. Pakkasherra on ollut hurjana, aamulla mittari näytti -23,6 astetetta. Toki tiedetään, että osassa kaupunkia on ollut paljon kylmempää, - 30 asteen lukemia.

Helmikuun runon sanat eivät tänään ole käyneet toteen. Ei ole ainuttakaan suksin eikä kelkoin hangelle kiiruhtajaa kuvanottohetkellä. Koululaiset ja talojen väki pysyttelevät visusti sisällä lämpimässä. Vain kuvien ottaja, Vilppulan Jukka pyörii kameroineen pakkasessa. Välillä hän käy sisällä lämmittelemässä höyryävän teekupposen äärellä.

Sininen talo, jossa Koivukujan koululla on myös tilat, on saanut aivan uuden ilmeen. Koulun keittäjä-siistijä otti Singerinsä framille ja ompeli raitaverhot osaan ikkunoita ja valkoiset rullaverhot osaan. Tulipa kerralla raikas julkisivu. Naisväki oli asiasta kovin riemuissaan, ja tarjosi ompelijalle herkullisen ruuan lähiravintolassa.
Taloa sisustetaan ja kalustetaan usein talkoilla, mikä tänä päivänä voi kuulostaa harvinaiselta.
Yhdessä tekemisessä on voimaa, toteavat ihanaiset naiset.

Tästä ovesta astelevat koululaiset sisään, ja telmivät välitunneillaan runsaslumisessa pihapiirissä.

Talkkari oli eilen mitannut lumivaipan paksuudeksi 90-91 cm kohdalta, johon ei oltu kasattu

lunta. Edellinen talvi oli lähes samanlainen lumen määrältään. Vilppukujan asukkailla on onneksi tilaa siirrellä lumia, niitä ei työnnetä kujalle autoilijoiden ja kulkijoiden harmiksi.

Jukka, ota nyt taloista paljon kuvia joka suunnalta, huutelee Jatta oven raosta. Kyllä, kyllä, tunnen olevani oikea paparazzi tämä järjestelmäkamera kädessäni, Jukka vastaa. Näpit palelevat, turkanen sentään. Kyllä tämä työstä käy.

Talot ovat rakennustyyliltään ja väreiltään yhteen sopivat. Talojen suunnittelu on lähtöisin Vilppulan Jukan ja hänen kollegoidensa ideoista. Jukkahan on ammatiltaan arkkitehti, ja hänen arkkitehtitoimistonsa sijaitsee naapurikaupungissa Joensuussa. Eipä siis ihme, että hän niin innolla kuvaa piirtämiään ja suunnittelemiaan taloja.

Villa Vilppulan julkisivu on sekin saanut pieniä muutoksia. Jatta innostui Sinisen talon verhoista niin, että kätevänä ompelukoneen käyttäjänä ompeli Vilppulan erkkeri-ikkunoihin vaaleansinivalkoiset raitaverhot ja samasta kankaasta markiisit kolmeen eteisikkunaan. Markiisit ovat kuin piste i:n päälle, Jatta kehui verhojaan.
Syystäkin.

Luonto näyttää tänään häikäisevän kauniilta, puhtaalta, satumaiselta.

Talot ovat kuin pehmeässä pumpulissa.

Muutaman kuukauden kuluttua Aurinko taltuttaa Pakkasherran, ja kaunis valkoinen maisema

on muisto vain. Talojen parvekkeille laitetaan kukkalaatikoita, kukkapenkkejä kunnostetaan ja ryytimaita herätellään kasvuun.
Ihana, että meillä on neljä vuodenaikaa!

Uudet tapetit

Kevään lähestyminen enteilee sisustajalle puuhakasta aikaa. Valon lisääntyminen herättää kodin talviunesta. Pinttyneet pinnat kaipaavat uutta raikasta ilmettä, ja kodin uudistus saa vauhtia. Näin kävi myös Villa Vilppulassa.

Jatta-äiti halusi poikien huoneeseen raikkaamman ilmeen pienellä muutoksella. Takaseinän tapetti vaihdettiin vaaleansiniraitaiseen "Aakkostapettiin", joka eroaa vaaleudellaan edellisestä tummemmasta raitatapetista.
Mamma hei, tämä huonehan tuli valoisammaksi, jälkikasvu innostui.
Teidän lasten vanha matkaradio oli värivinkkinä, Jatta tokaisi.
Joskus asiat hoituvat helposti. Tänään oli sellainen päivä.

Fionan ja Fransin sinivalkoisen huoneen takaseinä sai myös uuden herkkäkuvioisen tapetin.

Fiona kaipaisi seinille jotain ripustettavaa, mutta vinoon seinään ei oikein voi laittaa mitään.

Toisaalta hän on pelkistetyn tyylin kannattaja, joten nyt vain makustellaan uutta vaaleansinistä tapettia.

Tapetoidut huoneet ovat yläkerrassa naapurihuoneita, ja niitä molempia hallitsee sinivalkoisuus. Ne ovat "samaa paria".

Jatta suosii edelleenkin valkoista väriä yhdistettynä puhtaisiin tai pastellinsävyisiin väreihin. Lattiat saavat toistaiseksi olla valkoisiksi maalatut, ja suunnitelmissa on lisätä lattioille valkoisia mattoja.

Laittakaa radio vähän pienemmälle, huutelee Fiona-mummi naapurihuoneeseen. Nuoriso jaksaa kuunnella musiikkia taas liian kovalla äänellä, hän jatkaa. Häiritsee minua, ja vaurioittavat vielä korvansa.
Mutta mummi sinähän sanot olevasi vanha etkä kuule oikein hyvin, lapsenlapsi vastailee hilpeällä äänellä.

Miten ihmeessä se mummi nyt kuulee niin hyvin?

Hiihtoretki

Keskiviikkoaamu 9. helmikuuta valkeni kuuden asteen pakkasessa ja hienoisessa lumisateessa.

Hilkan kanssa oli sovittu, että harjoitellaan hiihtoa. Jos onnistutte, innostutte, oli Hilkan motto. Lumi on pehmeää, joten kaatumisetkaan eivät tunnu missään, hän kannusti. Tuo ihanainen Hilkka oli paras mahdollinen opettaja tähän aamuun.

Perezin perhe oli valmiina harjotuksiin!

"Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo"-lausahdus sopi mainiosti tähän hetkeen!
Santiagolaisperhe tarpoi syvässä lumessa sellaisella innolla, että paikalle osuneet olivat aivan ihmeissään.
Välillä sukset menivät ristiin ja sauvojen lenkit olivat kadoksissa, mutta tyylillä mentiin.

Värikäs perhe oli huikaiseva näky puhtaanvalkoisessa lumimaisemassa. Onnistunut hetki on juuri nyt, tässä, tänään, suomalaisella ladulla.
Meidän perhe yhdessä aloittelemassa uutta kulttuuria, tapoja, kaikkea.
ONNEA ME ! ONNEA PEREZIT!

Isä Paolon ja Roberton yhdessäoloa on ilo katsoa. He nauttivat lumesta, liikunnasta ja uusista seikkailuista.

Rosana-äiti ja Adelina poseeraavat iloisissa värikkäissä asuissaan jo varsin tottuneesti.
Mielessä pyörii mitä kaikkea uutta he kokevat muuton myötä.
Tämä on vasta alkua, vakuuttaa Hilkka.
Saunominen on sitten seuraava haaste, he saavat kuulla.
Sauna-sana olikin heille tuttu, ja tietoa saunomisesta oli etsitty Googlesta. Rosanan mielestä he ovat jo ainakin sauna-tiedon ammattilaisia, mutta käytäntö ja kokemus vielä puuttuvat.
Onkohan saunominen yhtä hauskaa kuin tämä lumessa peuhaaminen, Adelina aprikoi.
Kuumempaa hommaa ainakin, Hilkka nauraa.

Perhepotretteja otettiin monesta suunnasta lumisissa tunnelmissa. Perhe on päättänyt tallentaa mahdollisimman paljon arkea ja juhlaa sekä kamerakuviin että videolle.

Tällä kertaa retkelle ei päässyt pikku Sabina-vauva. Hän jäi uinumaan kotiin Linda-hoitajansa kanssa.

Outokummun Sanomien kuvaajakin autoili paikalle ikuistamaan kaupunkiin muuttanutta perhettä. Päivi-toimittaja otti osan näistä perhekuvista ja mietti minkä julkaisisi lehdessä. Värikuva laitetaan, hän sanoi. Kysymysten tulvalla ei tuntunut tulevan loppua. Puhelias perhe ei jäänyt toimittajaa huonommaksi.
Odotan innolla millainen jutusta tulee, jäi Hilkka miettimään.

VÄRIKÄS, hän arveli.

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen....soi Päivi-toimittajan autoradiossa, kun hän ajoi kameralaukkuineen ja kirjoituslehtiöineen Koulukadun varrella olevaan toimitukseen.

Perezin perhe Suomen talvessa

Chilestä Outokumpuun kotiutunut Perezin perhe on totutellut muutaman viikon ajan Suomen lumiseen ja kylmään talveen. Matka aurinkoisesta Santiagosta Pohjois-Karjalaan on ollut huikea.

Elämä on muuttunut täysin, isä Paolo sanoo. Uteliaisuus uusiin asioihin ja täydellinen heittäytyminen lähes tuntemattomaan kuvaavat tätä iloisen innostunutta perhettä.

Kaupungin Martat olivat oitis laittaneet puikot suihkaamaan ja neuloivat perheelle villavermeet talven pakkasiin. Iloisen väriset pipot, paidat ja takit ovat saaneet ihastusta kaupungin kaduilla. Perhe on kiitollinen ja yllättynyt saamastaan tarpeellisesta lahjoituksesta.

Erityiskiitos kuuluu Marttojen puuhanaiselle Hilkka Hakoselle, eläkkeellä olevalle jumppamaikalle, jonka idea tämä oli.
Hilkka on luvannut opettaa heille hiihtoa huomisesta alkaen.
Mainiota, jippii, kuinkahan siinä käy?

Paolo-isä on jo perehtynyt uuteen työpaikkaansa ja tehtäviinsä muutamana päivänä.

Eilen hän kävi tutustumassa Ilomantsin Hattuvaarassa Pampalon kultakaivoksen käynnistymiseen. Oli historiallinen hetki nähdä miten ensimmäinen kultarikastelasti lähti Pampalosta Bolidenin Harjavallan sulatolle.Kaikkiaan kaivoksella ja lähialueilla tunnetaan tällä hetkellä malmivaroja noin kahdeksan vuoden tuotantoa varten. Tiesipä Paolo kertoa, että täydessä tuotannossa kaivoksen odotetaan tuottavan 900-1000 kiloa kultaa vuodessa.

Äiti-Rosanan ajatukset eivät liity kultarikasteisiin, mutta kultaan kylläkin. Sabina-kultaan, perheen pienimpään. Hänelle Martat olivat neuloneen lämpimän mohairpeiton vaunumatkojen lämmikkeeksi.

Lämpimästi ajteltu.
Parina ensimmäisenä Suomen yönä en saanut oikein unta, Rosana kertoo. Ajatukset pyörivät suorastaan kaaoksena mielessä. Välillä mietin entistä turvallisen tuntuista elämäämme Santiagossa, välillä taas uutta tuntematonta elämäämme täällä.
Taidamme olla "hullunrohkeita", hän aprikoi hymyssä suin.

Adelina ja Roberto eivät millään malta odottaa huomista hiihtoretkeä. Se ihana Hilkka-täti lupasi, että mekin opimme hiihtämään. Lähetän heti hiihtokuvia Santiagoon kavereille, Roberto innostuu. Älä ole liian innokas, Adelina varoittelee. Mahdatko pysyä edes pystyssä suksilla, sisko miettii.
Kaatumiskuvia ei kyllä lähetetä, Roberto sanoo hieman surullinen ilme kasvoillaan.

Paolo ehdotti perheelle pientä kävelyretkeä ja samalla tutustumismatkaa uuteen pikkukaupunkiin. Kävellen tutustuu lähiseutuun parhaiten. Sää on lauhtunut sopivasti, ja lumisadekin lakannut hetki sitten.

Roberto, haloo, haloo, sinne alas! Täältä parvekkeelta on aivat huikeat näkymät.
Valkoisia paksuja kinoksia silminkantamattomiin!
Voiko tämä olla totta?
En ole koskaan nähnyt näin paljon puhdasta lunta missään, Rosana hihkuu innoissaan.

Perezit ovat tulleet talven Ihmemaahan!

Kävelyretki on alkamassa.
Uusi kotikaupunki toivottaa uudet kaukaiset asukkaansa tervetulleiksi.