lauantai 26. kesäkuuta 2010

Vilppulan miehet ahkerina

Juhannus on juhlittu, ja arki taas koittanut. Vilppulan miehet suunnittelivat juhannusaaton juhlissa aloittavansa puusavotan. Naisten taannoinen terassin avajaisjuhla innosti heitäkin tekemään jotain yhdessä, miesporukalla. Villa Vilppulassa on puulämmitteinen sauna, ja suunnitteilla hankkia takka, joten polttopuita tarvitaan.

Leivinuuniin voi laittaa pitempiä halkoja, mutta saunan pesään tehdään klapeja. Meillä klapeja sanotaan pilkkeiksi, Matti selittää.

Kyllähän klapikone olisi verraton laite meidänkin hankkia, sanoi Frans. Olin puusavotassa naapurissani Ahvenanmaalla, hän jatkoi. Siellä meillä oli klapikone, ja työ oli joutuisaa.

Nämä koivuhalot ovat sitten parhaita lämmityspuita, sanoo Matti. Koivu palaa kauniisti ja sillä on korkein lämpöarvo, hän jatkaa. Havupuut kipunoivat palaessaan niin mahdottomasti, että alkulämmityksen ajan uunia on vahdittava tarkkaan luukun aukiollessa, huutelee Jukka.

Uskomatonta, että vastakaadetun puun painosta on noin puolet vettä, tietää Matti kertoa. Tärkeätä onkin puun oikeaoppinen kuivatus, sillä puun on oltava mahdollisimman kuivaa lämmitettäessä. Puun kuivumisen kanssa ei kannata hätäillä, ellei halua viettää kavereiden kanssa saunailtaa vain klapien sytyttelyn merkeissä. Märkä puu vain sihisee ja roskaa, Matti tietää kokemuksesta.

Puusavotan loputtua miehet istuutuivat juomaan Coca Colaa, jota Matti oli kaikille roudannut.
Miesten siemaillessa juotavaa Frans valaisi savotan miesväelle, että Suomessa yksityiset omistavat metsistä noin 60%. valtio 30% ja teollisuus alle 10%. Joka viides omistaa metsää. Perintönähän ne siirtyvät sukupolvelta toiselle, hän pohdiskelee. Suomalaiset metsätilat ovat keskimäärin 44 hehtaarin kokoisia, ja niitä yli sadan hehtaarin tiloja löytyy alle 10%, hän tietää. Tulipahan tässä vähän metsätietouttakin väliin näiden hommien lomassa. Metsäasiat ovat nyt ajankohtainen asia.
Metsureidenkin määrä on Suomessa vähentynyt tosi paljon, kun hakkuukoneet ovat yleistyneet. Motot ja harvesterit liikkuvat ketterästi metsissä, ja ne ovatkin lähes ihmekoneita. Puu kaatuu hetkessä ja on käsiteltynä alta aikayksikön pinossa metsätien varressa.

Meidän työ eteni mukavasti, ja nyt menemmekin saunomaan leppeisiin löylyihin, sanoo Jukka.
Ja polttopuina on koivua, kuinkas muuten. Saunavastatkin jo odottavat meitä. Frans ennätti tehdä ne puun kantamisen lomassa. Hänellä on tapana tehdä Fionalle ja itselleen jouluvastat pakastimeen. Hauska tapa, josta hän pitää kiinni.
Niin, on kaksi mistä en luovu: jouluvastat ja Fiona, mies veistelee.

Hikiset miehet lähtivät saunaan. Lauteilla he tunsivat miten löylyt pehmittivät käsivarsien lihaksia.
Suomalaista saunaa ja tuoretta vastaa ei voita mikään!


torstai 24. kesäkuuta 2010

Hauskaa Juhannusta!

Juhannusyö V.A. Koskenniemi

Yö oli valkea ja Juhannus
ja pihlajoiden tuoksu kaupungilla.
Ja taivahalla illan kajastus
se aamun koittoon suli. Hopeisilla se säteillänsä leikki ikkunoissa
ja talon seinillä ja puistikoissa.

Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan –
Niin oli ihmeen valkeata vaan.


Suomen  lippu

Hauskaa juhannusta 2010!

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Nyt on suven suloisin aika, juhannus!



Juhannus ja koivut kuuluvat perinteisesti yhteen. Niin myös Aurinkopaikan juhannusjuhlilla. Terassin koristaminen alkoi portaikosta, jonne miehet laittoivat koivun oksia. Kesän vihreä väri näyttää kauniilta valkoista kaidetta vasten. Oikein silmiä hivelee tuo yksinkertaisuus, pelkistetty kauneus, kommentoi Gun.

Naisväki koristi kaiteet luonnonkukkasilla, joita he olivat keränneet yhdessä lasten kanssa. Kauniita väriyhdistelmiä ja hennon herkkiä kukkasia. Hilpalle tuli heti mieleen juhannustaiat, joissa tytöt keräävät niityltä kimpun luonnonkukkia ja laittavat tyynynsä alle. Tässä niitä on: koiranputkia, lemmikkejä, ailakkeja ja kurjenpolvia.

Juhannussalko on oikeastaan ruotsalainen tai suomenruotsalainen perinne. Fiona ja Frans halusivat tuoda "majstång"-perinteen Ahvenanmaalta Laposta, jossa he asuvat.
Juhannussalon ympärillä leikitään piirileikkiä musiikin soidessa. Tämä kaunis salko on koko kylän väen yhteistyön tulos. Siihen keräsivät kukkia lähes kaikki, vauvasta vaariin!

Juhlaväki kokoontui istumaan terassille, eikä siellä tainnut liiemmin olla ahdasta. Sopu sijaa antoi tälläkin kerralla. Gun piti juhlaväelle juhannuspuheen, jossa hän iloisesti pohdiskeli juhannuksen merkitystä. Olette lämpimästi tervetulleita suven suloisimpaan juhlaan, hän aloitti. On aika heittää arjen asiat unholaan ja iloita kauniista kesäillasta mukavan ohjelman, musiikin ja tarjoilun merkeissä. Voit nyt katsoa vieressä istuvaa, ottaa häntä kädestä kiinni ja toivottaa kaikkein kauneinta kesää hänelle. " Kaikkein kauneinta kesää"- kajahti ilmoille monen monta kertaa, ja sai aikaan iloisia ilmeitä.

Kello kuusi nostettiin Suomen lippu juhlallisesti salkoon, ja lapsille kerrottiin ettei sitä tarvinnut ottaa yöksi pois. Juuri nyt on se hetki kesästä, jolloin lippu saa liehua seuraavan päivän iltaan. Onpa kummallista, tokaisi Rasmus. En ole ennen tiennytkään.
Yhteislaulu alkoi niin monelle tutulla laululla, Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.
Se viritti kesätunnelmaan. Vuoroon tuli Kalliolle kukkulalle, jonka sanat oli varmuuden vuoksi monisteessa.
Muita yhteislauluja olivat Kai muistat kannella kun fregatin, Lokki, Kalastaja-Eemelin valssi ja Mistä tunnet sä ystävän.
Tunnelma oli rento, innostunut, säkenöivä.

Suvun pikkuväki jaksoi istua juhlan alkuajan mallikkaasti. Heitä siirreltiin sylistä syliin. Välillä vauvat itkivät, ja heitä piti kiikuttaa paikasta toiseen. Syötettiin, vaihdettiin vaippoja ja hyssyteltiin. Ulkoilmaan mahtui ääniä, niin isojen kuin pienten.

Gun muisti juhlapuheessaan mainita miten tärkeänä hän pitää yhteisöllisyyttä, yhdessäoloa. Jokainen meistä tarvitsee toista, yksin ei ole hyvä olla. Juhla ei tunnut oikealta ilman arkea, eikä päinvastoin arki ilman juhlaa. Välillä on aika rentoutua, olla irti arjesta. On hyvä ottaa esiin se kaunein serviisi astiakaapista, kattaa pöytä ja toivottaa itsensä lämpimästi tervetulleeksi pöytään. Helli itseäsi, kehu itseäsi, ole se paras minä! Tänä juhannuksena, kauniina keskikesän iltana, toivota itsellesi huikean onnellista ja hurmaavaa tätä päivää, Gun kehoitti. Hän on tapansa mukaan positiivisuuden lähettiläs.

Terassi lintuperspektiivistä kuvattuna. Tunnelma on tiivis ja juhlallinen.

Jukka ei paljon ennättänyt istua juhlassa, siitä pitivät perheen kolmoset huolen. Hän olikin luvannut Jatalle ottavansa tänä iltana vastuun pikkuisista. Näin Jatta saisi keskittyä juhlaohjelmaan kaikin aistein.

Fiona Hedbergille juhannus on perinteiden aikaa. Ahvenanmaalla Lapossa perheellä on kesänviettopaikka, jonne suku on juhannuksena kokoontunut yhteen. Lapossa ruokaillaan hyvin, tehdään saunavastoja, kylvetään savusaunassa ja pidetään tietovisa. Niin, tietokilpailu, jossa on luontoaiheisia kysymyksiä ja palkintona Fazerin sininen suklaalevy.
Kun juhannus on ohi, kesä on ohi, on Fransilla tapana sanoa. Sekös Fionaa harmittaa suunnattomasti. Vastahan se alkaa. Kesäkukat ovat juurtuneet ja parhain kukoistus on edessä, järvien vedet vasta lämpenevät ja uimakausi on alkamassa, Fiona puolustelee.
No mutta, kesä on nyt herkimmillään, oli se alkamassa tai loppumassa!

Juhlan edetessä leijaili puutarhasta kalakeiton tuoksu. Kattilat porisivat, keitto tekeytyi. Teno-joen lohet oli miesporukalla ongittu, tillit käyty Vilppuloiden ryytimaasta ja perunat Karvosten maakellarista. Helenan tekemät ruisleivät, sultsinat, pyöröset ja vatruskat maistuvat keiton kera.
Jälkiruuaksi paistetaan muurinpohjalettuja. Mansikkahillon kera, tietysti.

Ellenin istuessa juhannusjuhlissa, mieleen palasivat muistot kymmenen vuoden takaa. Hän oli silloin juuri opintonsa päättänyt parturi-kampaaja ja menossa naimisiin Marttinsa kanssa. Häitä vietettiin juhannuspäiväna Tampereen Pispalassa, jossa he edelleenkin asuvat. Vihkitilaisuus tapahtui Finlaysonin idyllissä pikkukirkossa, ja hääjuhla pidettiin kotipihassa. Mieleen on jäänyt huumaava sireenien tuoksu ja luonnonkukin koristellut pitkät pöydät. Terassin kauniit kukat palauttivat muistot mieleen.
Huomenna tarjoamme rakkaan Marttini kanssa kolmikerroksista hääkakkua Villan väelle, Ellen kertoi.

Luvassa juhlaa juhlan perään!


Juhlan musiikista vastasivat Gun miehensä Hansin kanssa. Tässä ollaan valmistautumassa ensimmäiseen musiikkikappaleeseen, joka on Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija. Se on Gunin lempikappale, ehdoton favoriitti.

Linda leikitti pikku paaperoisia sekä englanniksi että suomeksi. One little, two little, three little Indians..hän lauloi heleällä äänellään. Kohta laulettiin Mörri- Möykkyä ja Mörkö se lähti piiriin. Pienet piltit makoilivat somasti pehmeällä matolla ja keräsivät yleisöltään kaiken huomion. Muistojen albumiin tuli iso joukko hellyttäviä kuvia.

Jos sul lysti on niin, kätes yhteen lyö, jos sul lysti on, niin kätes yhteen lyö.Jos sul lysti on ja tiedät sen, niin varmaan myöskin näytät sen. Jos lysti on, niin kätes yhteen lyö!
Isommat lapset istuivat piirissä ja leikkivät omia leikkejään ja lausuivat yhdessä lorujaan.
Niistä tuli mukava ohjelmanumero juhlaan.

Ilta jatkui, ja lasten oli aika mennä unten maille. Osa aikuisista lähti viemään heitä iltapesulle, hammaspyykille ja iltasadulle. Nukkumatti odotti, oli hyvänyön suukon aika.
Aikuiset jatkoivat juhannusaaton viettoa iloisesti tanssin merkeissä. Parketilla oli toinen toistaan hurmaavampia tanssiesityksiä taivutuksineen ja hauskoine koreografioineen.

Tässä Hilpan ja Matin tyylinäyte.

Jumppamaikka Jatta oli parketilla illan ehdoton kuningatar Jukkansa kanssa. Voi sitä liikunnan riemua ja iloa! Meno oli niin lennokasta ja sulavaa, että Fiona-äitikin tunsi aivan nuortuneensa heitä katsellessaan.

Ellen ja Hassehan he siinä ovat tanssin lumoissa. Taitavat ottaa oikein tosissaan ilmeistä päätellen.
Tangot vaihtuvat valsseihin, valssit cha cha chaahan.
Juhannusyö ei pimene, se tuoksuu raikkaalta, hellii.

On suven suloisin aika!

Victoria ja Daniel


Villan naisväki oli odottanut lauantaita 19.6.2010, jolloin vietettiin Ruotsin kruununprinsessa Victorian ja Daniel Westligin häitä. Hyvissä ajoin ennen kello kuuttatoista ullakkohuoneen kulmasohvalla alkoi olla tungosta, ja ilmassa oli jo hieman jännitystäkin. Gun oli väsännyt muutaman Ruotsin lipunkin juhlan kunniaksi. Näin virittäydyttiin tunnelmaan. Prinsessa oli kaunis ja luonnollisen näköinen. Hän oli tapansa mukaan välitön ja herttainen. Prinssipuoliso hurmasi olemuksellaan, vaikutti kelpo nuorelta mieheltä. Ilmassa oli selvästi suurta rakkautta, herkkiä ilmeitä ja helliä kosketuksia. Villan naiset ihastelivat Victorian upeaa hääasua, se oli yksinkertaisuudessaan onnistunut, hurmaava.

Hurraa, hurraa, hurraa, Victoria ja Daniel!
Onnea, grattis!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Juhannusjuhlan suunnittelu etenee



Mikä ihmeen härveli tuolla terassilla oikein on? kyselee Hedbergin Lassi-poika. No hei, etkö oikeasti tiedä? sanoo Eino. En en, puita laitettu ristiin rastiin eikä tuosta ota tolkkua, Lassi inttää.

Kohta asia valkenee, kun Frans, Jukka ja Hans tulevat terassille. He ovat tehneet juhannussalon, majstångin, jota nyt pystytetään miesvoimin. Onkohan tämä sopivan korkuinen, pitäisikö naisväeltä tiedustella? No hei, tämä on niin passeli kuin olla voi, on Fransin vakaa mielipide.
Passeli mikä passeli!!

Kun miehet ovat pystyttämässä salkoa, Amanda ja Maisa saavat oivan idean. Eiköhän kirmata niitylle keräämään kukkia juhannussalkoon, Maisa ehdottaa. Ei Amandaa tarvinnut kahta kertaa pyytää, kun tyttöduo jo juoksenteli heinikossa kedon suuntaan. He päättivät ripustaa kukkaset salkoon harjoitusmielessä, jos miesväki vain suostuu. Toki he tietävät, että juhannukseen on vielä viikko aikaa, ja aattona koristellaan salko virallisesti.

Tyttöjen idea sai kannatusta. Salko koristeltiin, ja piirileikkiharjoitukset voivat alkaa. Nämä ovat vähän kuin kenraaliharjoitukset juhlaa varten. Viikon kuluttua on livemusiikkia ja paljon yleisöä, huomautti Totti.
Jatta tuli kurkistamaan harjoituksia ja totesi kaiken näyttävän hyvältä. Olette tehneet loistavaa työtä ja olleet omatoimisia, hän totesi.
Lasten ohjelmanumero on jo valmiina, joten tervetuloa juhannusaatto!



Juhannusjuhlaa odotellessa

Aamun valjetessa oli kaupan edustalle ilmestynyt uusi kyltti, joka toivotti väen tervetulleeksi juhannusjuhlille. Sopivampaa paikkaa kuin Aurinkopaikka tuskin löytyisi. Kauniit puitteet järjestää juhla koko kadun asukkaille. Vilppulan asukkaat innostuivat juhlasta oitis. Mietittiin jo millaiset talkoot pystytetään juhlan järjestämiseksi. Osa aikuisista suunnittelee yhdessä lasten kanssa pienemmille suunnattua ohjelmaa ja toimintaa, osa miettii aikuisten juttuja.
Mölkkypelit, kroketit, tikkataulut, heittorenkaat ja kaikki mahdolliset lasten pelit laitetaan pihamaalle lasten iloksi. Isoa tramboliinia ei kuitenkaan oteta käyttöön ettei tulisi harmittavia loukkaantumisia innostuksen tiimellyksessä.
Jatta jumppamaikkana ohjaa yhteiset piirileikit ja jumppauttaa joukkoja musiikin tahdissa.Helppoja yksinkertaisia liikkeitä, jotka jokaisen on helppo omaksua. Mukaansatempaavaa musiikkia kehiin ja vipinää varpaisiin!!
Illan kohokohdaksi kaavaillaan juhannussalon pystytystä. Koko kadun väki kokoaa kukkasia salkoon, ja komistus sitten pystytetään yhteisvoimin.
Lapset saavat valita laulut, joita lauletaan. Fionan Mökkiläisen laulukirjasta voi olla taas kerran hyötyä, kun mietitään biisejä.
Muusikot löytyvät Villan omasta väestä, joten tässäkin asiassa ollaan omavaraisia. Ja ainahan lopuksi on ollut perinteisesti tanssia. Niin nytkin on ohjelmassa.
Juhlaan on reilu viikko aikaa, joten menun suunnittelu on jo täydessä käynnissä.
Tänä juhannuksena ei grillata makkaroita, vaan laitetaan lohikeitto porisemaan isoon kattilaan.

Tuli kesäfiilis tuosta mainoksesta, sanoi Ellen.
Kesä on luonnon tapa sanoa:
Hei, nyt rentoudutaan!

Tervetuloa Juhannus, Mittumaari !

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Kesän tunnelmakuvia Vilppulasta

Ison kartanon hoito kesällä vie paljon aikaa. Töitä riittää niin sisä- kuin ulkotiloissa. Onneksi juuri nyt talossa on sukulaisperheitä visiitillä, joten vapaaehtoisia töihin tarttujia on myös useita. Yksi leikkaa nurmikkoa, toinen hoitelee kukkia, kolmas huolehtii kauppa-asioista jne. Tarvitaan kokkaajaa, lapsenvahtia, pyykkääjää ja ties mitä.

Kun ilta koittaa, talo rauhoittuu ja hiljenee.
Silloin aikuiset kokoontuvat puutarhaan yhteiseen hetkeensä.
Kesäisiä tapaamisia ei voita mikään!

Jutta, Jukka ja kodinhoitaja Linda pakkasivat lasten ruokia, vaippoja ja leluja koreihinsa. He päättivät tehdä pienen retken Aurinkopaikalle. Uusi terassi on herännyt eloon kesän myötä, ja nyt pienille pilperoisillekin haluttiin näyttää paikkaa. Linda oli kameran takana ja ikuisti tapahtuman muistojen albumiin.

Jatta ja Jukka halusivat järjestää muille vauvojen vanhemmille pienen vapaahetken vaippojen vaihdosta, leikittämisestä ja syöttämisistä. Olipa tilanne harvinainenkin, sillä vain yksi vauva oli unten mailla vaunuissaan kuvaa otettaessa. Vauvojen jokellus oli välillä niin hupaisaa kuultavaa, että kuvaamisesta ei tullut tolkkua. Linda tikahtui nauruunsa, eikä kamerakäsi ollut parhaassa balanssissa. Kuvia saatiin, onneksi.

Tilanne terassilla oli hyvin rauhallinen ja leppeä. Suurempia vaaratilanteita ei ollut näköpiirissä pienokaisten kanssa. Ei ainakaan sylitettävillä....

Kunnes.....Vilppuloiden kolmosista kaksi innostui kokeilemaan kiipeilytaitoaan ja keikkumaan tuoleilla. Tuolien pehmusteistakaan ei ole hyötyä, jos pienet jalat osuvat vahingossa sivuun.

Niinpä Linda katsoi parhaakseen siirtyä kameran takaa lasten luo. Yksi lisäsyli ja yksi silmäpari tuli nyt tosi tarpeeseen. Retki oli onnistunut ja se uusitaan. Kohde on silloin toinen, mennään vauvojen kanssa vaikka picnicille johonkin oikein vauvaystävälliseen paikkaan.

Siellä voisi olla nurmikkoa tai hiekkaa...tai vettä.

Kukkaistytöt

Hei, olen kukkaistyttö numero yksi, Amanda Mattson Brysselistä. Tulin perheeni kanssa sukuloimaan tänne Villa Vilppulaan koulun loputtua ja loman alettua. On niiiiiiin mukavaa palata jälleen kotisuomeen ja tavata kaikkia sukulaisia ja ystäviä. Ja arvatkaapa mikä parasta? Saan syödä tuoretta makoisaa ruisleipää ja herkutella Fazerin sinisellä suklaalevyllä. Nam!

Sidoin koiranputkista päähäni kukkaseppeleen.

Minäpä olen Helmisen Maisa Pispalasta, kyllä te minut muistatte. Keltaiset niittyleinikit innostivat seppeleen sidontaan. Mielestäni tämä väri sopii punaisiin hiuksiini, tuli niin kesäinen ja aurinkoinen olo. Näissä sukulaistapaamisissa on parasta, että tyttöjen kanssa keksimme aina kivaa tekemistä, niin kuin juosta niityllä kukkia poimimassa.
Kirmattiin, naurettiin, hihitettiin. Tuli ihan hiki otsalle.

Saanko esitellä itseni? Olen Villa Vilppulan perheen tytär Lotta, joka rakastaa vaaleansinistä ja vaaleanpunaista yli kaiken. Oli helppo valita kukat seppeleeseen. Lemmikit ovat aina olleet lempikukkiani. Halusin oikein muhkean isokokoisen kukkalaitteen, josta tulikin heti niin prinsessamainen olo. Lemmikin sininen on oikeasti yksi kauneimmista sinisistä, mitä luonto tarjoaa. Kaunis on kyllä myös ruiskaunokin sininen. :)

Tytöt poimivat kukkakedolta ihastuttavan lemmikkikimpun Aurinkopaikan terassille. He säteilivät seppeleineen kilpaa auringon kanssa, vaihtoivat kuulumisiaan ja supattelivat salaisuuksiaan.

Tyttötrio kukkaseppeleineen toimii oikein hyvin vaikka terassin, Aurinkopaikan, mainoskuvana. Kuvassa on sitä kaivattua kesätunnelmaa, kukkaloistoa ja iloisia ilmeitä. Kesään liittyy niin oleellisesti rento olo , kiireettömyys ja asioista nauttiminen. Kaikki se, mitä esimerkiksi talvipakkasella ei kerta kaikkiaan voi tehdä tai ei tule mieleen.

Näppäräsorminen ja toimelias Gun päätti heti nikkaroida kesäterassille kyltin. Se löysi paikkansa aivan portaiden päästä. Aurinkopaikka - Sunplace - sanat innostivat maalaamaan kelta-valko-mustan kyltin, joka kertoo aurinkoisesta ja valoisasta kohtaamispaikasta.
Toppen!

Tällaiselta portaikko ja sisäänkäynti terassille nyt näyttävät. Kiitos Weksu ja Tottis nimiehdotuksesta! Kiitos Gun kyltistä!