Opettajanhuoneen taulu

Puuhakas Klaara-rehtori pyyhälsi opettajanhuoneeseen korkokenkiensä korot kopsuen. Hän halusi olla paikalla ennen välitunnin alkua ja opettajien tuloa. Piti järjestellä paikkoja kuntoon ennen opettajankokousta ja uuden taulun seinälle ripustamista. No, suht siistiähän täällä on, hän ajatteli mielessään. Onneksi ennätin hakea korillisen punaisia ruusuja Aulin kukkakaupasta kaikkien iloksi. Eikä hassumpi ajatus ollut hankkia pieniä punaisia kynttilöitä tunnelman luojiksi. Mutta turkanen sentään, eihän meillä ole kynttelikköä. Sekin pitäisi jostain taikoa. Nyt en kyllä ennätä.

Rakkaat kollegat, saanko esitellä teille hankkimani sydäntaulun, jonka kohta ripustan tuonne seinälle iloksemme. Tämä taulu symboloikoon yhteishenkeämme, jonka toivon jatkossakin olevan sydämellisen. Eikä pidä unohtaa tuiki tärkeää sydämen sivistystä, jota meillä kaikilla saisi olla aimo annos. Räiskyvä punainen väri kuvatkoon tämän talon työntekijöiden voimaa ja intoa. Johan minä nyt herkistyin sanoissani, hän jatkoi lähes kyynel silmässä.

Opehuoneessa oli leppoisa tunnelma. Margareta laittoi kahvin tippumaan ja tarjoili sitä kohta kollegoilleen. Miehet olivat tuttuun tapaan vallanneet lepotuolit ja lukivat lehtensä. Miten ihmeessä miehet voivatkin ottaa noin rennosti? Relax, relax sinäkin Margareta :)

Koko opeporukka antoi riemulliset aploodit Klaaralle ja iloisen punaraamiselle taululle. Kokous pääsi alkamaan ajallaan, ja käsiteltäviä asioita olivat ainakin järjestyssäännöt ja koulun yhteinen vanhempainilta.
Opettajanhuoneen kalustus on varsin rento ja myös edullinen. Kalustemäärärahoista suuri osa haluttiin suunnata oppilaiden käyttöön luokkahuoneisiin. Klaara, eikö niitä satulatuolia tilattukaan opettajille luokkiin? kyselee Marjaana-ope. Minä niin mielelläni istuisin sellaisella kuvisluokassani.
Mehän sovimme niukasta linjasta, jatkaa Tapio-puoliso. Taidan hankkia sinulle kotiin satulatuolin, kun se niin sinua askarruttaa, Tapio huikkaa.

Kokous päättyy. Klaara ja Kurt kävelevät Paavon puotiin ruokaostoksille ja miettivät perheen päivällisruokaa. Lohta vai kanaa? Kultaseni, paistetaan lasten kanssa pitsoja, Kurt ehdottaa. Taidetaan päästä helpommalla.

Sinisen talon sinivalkoinen keittiö

Sinisen talon isäntäpariskunta Paula ja Mikko ovat istahtaneet uuteen valoisaan keittiöönsä kello viiden teelle. Maukas haudutettu yrttitee maistuu leppeältä posliinikannusta tarjoiltuna. Paula on ostanut Paavon puodista kauppareissullaan ison valkoisen ruusun Mikon-päivän kunniaksi. Onnea kulta, Paula herkistelee siipalleen. Herkullinen juustokakku on vielä tekeytymässä jääkaapissa, mutta sekin tuodaan kohta tähän herkkuhetkeen.Yhteinen kahdenkeskinen hetki teekupposen ääressä rentouttaa työpäivän jälkeen. Vaihdetaan tietysti päivän kuulumiset ja mietitään mitä tehtäisiin perheen kanssa tulevana viikonloppuna.

Paula oli varannut kuukausi sitten ajan maton kutomiseen Taitokorttelista. Onneksi yhdet mattopuut olivat vapaana, ja näin hän sai tehtyä sinivalkoraitaisen maton raikkaaseen keittiöönsä. Verhot hän hurautti Singerillään pikapikaa, ja tunsi yleisilmeen olevan kodikkaan. Tapetointi on vielä edessä, mutta kaikki ajallaan. Kulta ja Muru istuivat tyytyväisinä keittiön nurkassa oman sinivalkoisen korinsa lähellä vartiossa. Tämä on meidän ikioma alue, äläpä kuvaaja tule lähemmäksi kamerasi kanssa.

Sinisessä talossahan on Koivukujan koulu vuokralla, joten seuraavassa postauksessa on ilo tutustua opettajanhuoneeseen, jossa porisee kahvi joka välitunti, ja jossa vaihdetaan päivän ajankohtaisimmat kuulumiset.
Niin, ja siellä tietysti kukkii myös huumori ja nauru raikaa välillä vallan hillittömästi.

Syksy Villa Vilppulassa ja Koivukujan koulussa

Syksyn kuulaus ja silmiä hivelevä väriloisto oli tullut ajallaan Villa Vilppulan ja Koivukujan koulun ympäristöön. Syyskuu on koulussa perinteisesti luontoretkien aikaa. Niin myös täällä Klaaran koulussa Koivukujalla.

Retkipäivä oli kaunis, lämmin ja puolipilvinen. Edellisviikolla oli sovittu, että lähdetään tutustumaan koulun ympäristöön, ja samalla pidetään myös alueen siivoustalkoot. Jokaisen tuli kantaa kortensa kekoon. Oli haravointia, roskien keruuta, syyskasvien tuntemusta, sienitietoutta ja mukavaa yhdessäoloa eväitä nauttien.

Tämä on sitä oikeaa yhteishengen luomista luontoäidin helmassa!!

Klaara-rehtori oli pirtsakka näky talkoojonossa porkkanakori käsivarsillaan. Hän innosti joukkojaan katsomaan luontoa avoimin silmin ja kaikein aistein. Miettikää miten helppoa on heittää auton ikkunasta kaikki roskat luontoon. Luontohan on niin " isosuinen" roskakori, että sinne jokainen osuu. Eikö olekin ikävä katsella näitä roskaisia tienvarsia? Pulloja, karkkipusseja, tölkkejä ja jopa maitotölkkejä siellä täällä. Tosi surullista, sanoo Klaara.

Tämä reipas porukka päätti siistiä koulun lähialueen tienvarret roskista ja lupasi olla roskaamatta. Päätettiin myös pitää jätteiden kierrätysviikko koulussa. Tutustutaan kaupungin jätepisteisiin, ja mietitään miten omassa koulussa voitaisiin toimia jätteiden suhteen mahdollisimman ekologisesti. Asiasta puhutaan myös vanhempainillassa, joten tarkoitus on saada kodit mukaan.

Kyllä tämä retkipäivä luokkatunnit voittaa, kuului joku huikkavan ääneen. Siitä ei ollut epäilystäkään. Oppilaiden ilmeet kertoivat kaiken. Joukossa oli innokkaita puurtajia iloisine ilmeineen. Milloin päästään uudelle retkelle? Vieläkö tänä syksynä? Istutettaisiinko tulppaanin sipuleita koulun pihaan? Entä jos jokainen luokka istuttaisi oman nimikkopuun? Ehdotuksista ei ollut tulla loppua.

Opettajilla oli iloista kerrottavaa: koulun määrärahoista voidaan osa käyttää koulualueen kaunistamiseen. Siispä heti huomenna tehdään kukkasipuleiden ja puun taimien tilaus. Samalla mietitään mitä leikkitelineitä pihaan voitaisiin hankkia kaikkien iloksi.

Retkipäivä oli puuhakas ja kaikin puolin onnistunut. Se päättyi iloisiin yhteislaulutunnelmiin. Laulattajana oli tietysti musiikinmaikka, jonka svengaava tyyli oli hilpeätä katsottavaa.

Tältä retkeltä jäi jokaiselle reppuun iso määrä iloa, tietoa ja myös taitoja.