Veneilyä

Jatta-rouva, Vilppulan talon energinen perheenäiti esittelee tässä onnellisena Jukka-mieheltään saamaansa purjevenettä. Vene on seilannut vesiä jo muutaman vuosikymmenen ajan, mutta Vilppuloille tämä on uusi. Veneen kylkeen ei ole vielä ennätetty maalata nimeä

JATTA.

Rasmus ja Lassi haluavat myös esitellä oman pienen purjeveneensä. Lähijärvelle on aina hauska mennä purjehtimaan suotuisien leppoisien tuulien kuljettamana.
Poikien riemulla ei ole rajoja, kun he leiriytyvät pienelle saarelle evästelemään ja leikkimään merirosvoleikkejään.

Tänään, heinäkuun 16. päivä Perezin perhe on lähdössä vesille Jatan purjeveneellä.

Ennen matkaa on tutkittu kartasta tarkkaan tuleva reitti. Jukka laati sen ja toivoi chileläisperheen kokevan ja näkevän kappaleen kauneinta Suomea. Nyt ei olekaan kyse ihan pienestä vaatimattomasta reissusta.
Matkalle lähdetään Juojärveltä Pitkälahden venesatamasta, jonka rantaa reunustaa pitkä rivi kauniita venevajoja, talaksia.
Tässä on ensimmäisen valokuvan paikka, Rosana-äiti tuumaa.

Matkalle pääsivät mukaan perheen kaksi vanhinta lasta, Adelina ja Roberto.
Sabrina-vauva jäi kotiin isoäidin hellään hoitoon.
Matka olisi ollut vielä liian vaativa pikkuiselle, toisaalta pienen lapsen hoito veneellä olisi vienyt toisen aikuisen lakkaamattoman huomion.
Perhe on ensi kertaa Suomen vesillä, ja tarkoitus on nauttia kaikin aistein suomalaisesta maisemasta ja kohteissa olevista ihmisistä.

Adelina seuraa silmä tarkkana perheen saapumista Varistaipaleen kanavalle.

Täällä on yhtä kaunista kuin sadussa, Rosana-äiti huikkaa lapsille. Kuunnelkaa tätä hiljaisuutta, isä Paolo lähes kuiskaa.
Maisema ja hiljaisuus herkistävät.
Täällä on rauha.

Perhe Perez on saapunut ensimmäiseen kohteeseen, jonne jalkaudutaan.
Äiti, mikä paikka tämä on, kyselee Adelina.
Nyt me olemme tulleet ortodoksiseen Valamon munkkiluostariin Heinävedelle, äiti täsmentää.

Valamossa perhe osallistuu jumalanpalvelukseen, tutustuu ikoneihin, museokokoelmien aarteisiin ja näyttelyihin.
Valkoisessa rakennuksessa on ruokala eli trapetsa, jossa chileläisperhe nauttii maittavan lounaan.
Ruokana on luomuruokaa, paljon ihania oman maan kasviksia, kalaa ja jälkiruuaksi marjakiisseliä kermavaahdolla.
Nam!

Matka jatkuu.....

Adelina, tule nopeasti alas! Kohta mennään maihin. Olet sinä varsinainen Peppi Pitkätossu,

äiti huutelee merkitsevään sävyyn alhaalta. Varo ettet putoa ja satuta itseäsi.

Kaunis kesä- ja oopperakaupunki Savonlinna on matkan määränpää. Tänne rantaudutaan ainakin kahdeksi päiväksi ja tutustutaan kaupungin nähtävyyksiin ja tapahtumiin.

Robero, muistatko tuon keskiaikaisen linnan nimen, Paolo-isä tenttaa.
Joo joo, ihan helppo muistaa. Meillä oli koulussa Olavi-ope sijaisena pari viikkoa.
Hän aina kehuskeli miten hyvä nimi linnalla on....siis Olavinlinna.
Hyvä kun muistit.
Linna on tosi vanha. Se rakennettiin vuonna 1475 , äiti lukee oppaasta. Sen perusti Erik Akselinpoika Tott, joka oli tanskalainen ritari.
Linnan tehtävänä oli torjua idästä tulevat venäläiset hyökkäykset ja näin varmistaa Savon seudun herruuden säilyminen Ruotsin kruunulla.
Näillä tantereilla on kuulunut miekkojen kalsketta ja tykkien jylinää, isä jatkaa.
Niin ja onhan siellä linnan muurien sisäpuolella eletty tavallista arkea ihan tavallisine askareineen, äiti lisää.

Ja mitä onkaan Savonlissa käynti ilman torilla käyntiä. Torikahvilassa maistuvat kahvin tai virvokkeiden kera lörtsyt, jotka ovat aitoja savonlinnalaisia herkkuja. Umpeen leivottu litteä lörtsy voi olla suolainen lihapiirakka tai makea omenahillolörtsy.

Mums, nam! Maistuis varmaan sullekin?!

Satamalaiturilla on mukava istuskella ja katsella vanhoja laivoja.
Illansuussa käydään vielä syömässä muikut Seurahuoneen terassilla.
Eikä mikään voita Lippakioskilla jälkiruuaksi syötyä pehmistä.
Se on must niin suomalaiselle kuin chileläiselle turistille!

Perezin perhe on vuokrannut mökin Pihlajaveden rannalta. He nauttivat luonnon kauneudesta ja uskomattomasta hiljaisuudesta. Linnut pitävät somaa sirkutustaan, ja muutama kala polskii rantavedessä.
Iltaa on istuttu nuotiolla, soudeltu järvellä, käyty mato-ongella
ja
ihailtu ilta-aurinkoa.
Tämä on paratiisi, Rosana kuiskaa hiljaisella äänellä perheelleen.

Charlene ja Albert, ruhtinaspari

Lauantaiaamuna heinäkuun 2. päivänä ilmestyi Paavon puodin edustalle isoja vaaleanpunaisia ruusupuita. Ne herättivät ohikulkijoissa arvauksia: juhliiko joku talon asukkaista syntymäpäiviään terassilla, onko jollakulla kenties hääpäivä vai voisiko sittenkin olla koko kulmakunnan yhteinen lauluilta?

Hääjuhla! Bingo, se osui oikeaan!

Terassi oli koristeltu naisvoimin kesäisesti herkän kauniiksi. Päivällä oli hyvissä ajoin kerätty kedon kukkasia, ja olipa jokunen kukka otettu Vilppuloiden kukkapenkeistäkin.

Tänään, heinäkuisena lauantaina, istuttiin terassille tuodun television ääreen seuraamaan Monacon ruhtinas Albertin ja ruhtinatar Charlenen kaunista hääseremoniaa.
Heidät siunattiin avioliittoon Monacon palatsin sisäpihalla.

Villa Vilppulan ja Sinisen talon naisväki päätti viettää mukavan naistenillan terassilla häitä seuraten, jutustellen ja kommentoiden. Nämä ihanaiset naiset olivat valinneet niityltä kauniin kukkasen hiuksiaan koristamaan ja somistamaan. Juhlatunnelma terassilla oli juhlavan leppoisa ja iloinen. Hilpeä.

Hilppa Rinaldi, tuo taimpana seisova tumma kaunotar on itse tuore kevään morsian. Hän ideoikin tämän yhteisen illan, eikä Hilpan ollut vaikea samaistua morsiamen rooliin.

Tunnelma palatsin pihalla on kovin kovin jännittynyt, tokaisee Jatta.
Ei lainkaan näin rento kuin meillä täällä ulkokatsomossamme, Marjaana jatkaa.
Minä niin odotan helliä katseita pariskunnalta, innostuu Fiona.
Muistatteko miten hellästi Viktoria ja Daniel silmäilivät toisiaan, olivat niin kär niin kär i varanda, Fiona sanoo hempeällä äänellä.
Se sitten oli somaa.

Charlene näyttää tyyneltä jännityksensä lomassa, kommentoi Ellen. Hän on hyvin kaunis morsian.

Ihastuttavan rytmikäs ja mukaansatempaava afrikkalainen lauluesitys vapautti hetkessä niin hääparin kuin juhlaväenkin.

Musiikilla on mahtava voima!

Olipa mainio hääpäivän valinta tämä kesäinen lauantai, sillä pääsimme kaikki naiset mukaan näihin juhlallisuuksiin, sanoo Gun.
Muistan hyvin miten Englannin kuninkaallisten Katen ja Williamin häät osuivat arkipäivään, ja talojemme eläkeläisillä vain oli mahdollisuus seurata suoraa lähetystä.

Juu juu, se oli silloin 29.4. , muistaa Thelma.
Silloin me Fionan, Fransin ja Herbertin kanssa muistelimme omia häitämme. Ihanat häämuistot palautuivat elävästi mieleen.

Charlenen kauniin puvun on suunnitellut Giorgio Armani, joka tietysti oli häävieraiden joukossa.

Hän on maailmalla yksi tunnetuimpia nimiä, tietää Hilppa kertoa. Maailman muotimaailma on tullut tutuksi tälle muodin parissa liikkuvalle rouva Rinaldille.

Yhtäkkiä Jatta heläyttää iloisen naurun kuultuaan kommentaattorin kommentin Monacon senhetkisestä säästä.
Hertsileijaa, siellähän on paljon vilpoisampaa kuin meillä täällä. Silti lähes jokainen arvon lady vilvoittelee itseään viuhkalla.
Meillä täällä 30 asteen helteessä pitäisi olla viuhkat kädessä, hän innostuu. Minä tyttö käyn taittamassa koivunoksat meille viuhkoiksi, hän sanoo ja samalla jo kipittää terassin portaita alas.

Jumppamaikka mikä jumppamaikka, ketterä liikkeissään!

Hilpan ihana yllätys on tässä!

Hän tilasi Leppäsen leipomosta kolmikerroksisen hääkakun tätä hääjuhlaa ja naisteniltaa varten.
Ja mikäs sen somemmin teemaan sopisi kuin herkullinen kakku.
Mahtaa siitä jäädä muutama kerros lapsille ja miehillekin.
:)
Niin iso se on.

Hääjuhla Monacossa huipentui illalliseen ja tanssiaisiin Monacon Ooppera Garnierissa sekä Casinon terassilla. Ilta päättyi ilotulitukseen.
Hurraa, hurraa, onnea, onnea, kuului Vilppukujan terassilta.
Noihin sanoihin on helppo yhtyä.