keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Hei, nyt on kevät!

Jukka oli merkinnyt muistioonsa kaksi sanaa: Muista linnunpöntöt! Tuo muistutus osui juuri tälle päivälle, maaliskuun viimeiselle, 31.3. Irmelin ja Irman päivälle. Työpaikalla hän huikkasi Irmalle onnentoivotukset ja totesi, että aina tämän kuun viimeisenä päivänä on muistettava puhdistaa linnunpöntöt uusille vuokralaisille. Jukka on traditioiden mies, järjestelmällinen ja tekevä.

Töistä tultua hän nappasi ulkovarastosta tikapuut, ja ei kun toimeksi. Kiipeilyä seurasi arvatenkin joukko talon väkeä, ohjeita annettiin ja varoiteltiin putoamasta.

Ethän vain putoa sieltä, olethan varovainen, Jatta-rouva huutelee. Ei hätää, vastailee Jukka. Kyllä uusien asukkaiden kelpaa muuttaa tänne korkealle omaan rauhaansa. Naapurit, me Vilppulat, emme taatusti häiritse, hän jatkaa.
Pidämme jälleen lintupäiväkirjaa tulevana kesänä pihapiirimme lintuasukeista, Jukka innostuu.
Pönttöjen puhdistaminen
on kuin sipaisu, kosketus kesään.

Mutta kesähän on jo kohta ovella!

Hei, täällä huipulla tuulee!

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Raitaa, raitaa

Villan poikia on hemmoteltu uudella tapetilla. Aivan oikein, pojatkin osaavat iloita huoneen uudesta ilmeestä. Gun halusi kokeilla raitatapettia niin, että sitä sitä ei ole lopullisesti liisteröity kiinni seinään. Tämä on siis kokeiluvaihe, makusteluvaihe. Onko se nyt sellainen ettei siihen heti kyllästy? hän kyselee sukunsa poikaväeltä. Oooon, kajahtaa poikakolmikon suusta kuin kuorossa. Uskottava sitten, mutta haluan kuulla vielä muidenkin mielipiteitä.

Liisteröidäänkö se seinään?

Pyöröikkuna sai pienen somisteen, verhoilla tuota veikeyttä ei mieli pilata.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Viirit

Fiona-mummi otti esiin Singerinsä ja surautti sillä kaksi viirinauhaa, toisen tytöille toisen pojille. Minulle tulee niin kesäinen olo viireistä, hän miettii. Lumikinosten sulettua voi taas nostaa isännänviirin talon lippusalkoon, hän iloitsee. Se kertoo, että talonväki on paikalla. Laivastoissa ympäri maailmaa käytetään viirejä osoittamassa aluksen komentajan sotilasarvoa tai aluksella olevan korkeimman upseerin arvoa, tietää Frans-ukki. Hei, mutta onhan huviveneissäkin viirinsä, jotka ilmoittavat mihin seuraan kuulutaan, innostuu Hasse viiriasioista.

Kaupungitkin liputtavat viirejään kesän kunniaksi, myös Outokummussa.

Pojat saivat sinisävyisen viirinsä...

ja tytöt punasävyisen huoneeseensa.


JATTA-ROUVA OTTI KAMERAN KÄTEENSÄ JA KUVASI VILLA VILPPULAN HUONEITA:
TÄLLAISIA KUVAKULMIA HÄN TALLENSI


Kurkistus Vilppulan huoneisiin





lauantai 27. maaliskuuta 2010

Taidetta ja tapetteja

Villa Vilppulassa jatkuu remontti. Nyt ullakkokerroksen vinoseinäinen "taidehuone" on tapetoitu. Jatta ja Jukka olivat asialla, kuinkas muuten. Sisustussuunnittelija Gun oli saanut loistoidean tapetista, joka sopii hauskanmuotoiseen pyöreäikkunaiseen huoneeseen. Hän päätyi kullanhohtoiseen ilmeeseen ja rauhalliseen tunnelmaan. Rekvisiittana on ainoastaan valkoiset tulppaanit.

Selkeää, kaunista, täällä sielu lepää, aisti Ellen-rouva astuessaan sisään. Huoneen uusi ilme selvästikin inspiroi häntä. Hän innostui Jatan maalausvälineistä ja halusi heti kokeilla niitä. Kiharahiuksinen kampaaja tekee taidetta työssään ja vapaa-aikanaan. Hiusten leikkaus, muotoilu ja värjäys ovat arjen taidetta parhaimmillaan siinä missä öljy- ja vesivärityötkin.

Ullakkohuoneeseen kantautui rappusista korkokenkien kopinaa. Talon yhdeksästä huoneesta juuri tämä on nyt suosittu. Naisväki kokoontui ihastelemaan huoneen uusia tapetteja ja keskustelemaan kaikille mieluisasta aiheesta, taiteesta. Mikä teos on yksi ylitse muiden? tiedustelee Jatta muilta. Jopas heitit vaikean kysymyksen ilmoille, oli Ellenin vastaus. Tai no, Tyttö ja korvakoru-teos on yksi herkänkaunis, salaperäinenkin teos. Johannes Vermeerin maalausta jaksaisin katsella loputtoman pitkään.

Helene Schjerfbeckin ihailijoita ovat kaikki talon naiset. Hänen elämänkertansa on heille tuttu, samoin lukuisat maalaukset. Helenen liikkumista haittasi koko elämän lonkkavamma. Lapsuuden leikeissä hän oli usein sivustaseuraaja, mutta painoi tarkasti mieleensä kaiken näkemänsä.
"Tanssikengät" on hänen nuoruudentyönsä, jossa hän kuvaa serkkunsa Esterin tähtihetkiä, hienojen, valkoisesta silkistä tehtyjen tanssikenkien sovitusta.

Upeaa tuollainen toisen onnenhetken myötäeläminen, toteaa juuri paikalle tullut Fiona.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Baby-matto

Jatta innostui kutomaan uutta mattoa Jukan aloitettua lastenhuoneen remontin. Hän halusi kantaa kortensa kekoon pikapikaa, aikailematta. Vauvojen huone saikin oikean design-tuotteen, suloisen vaaleanpunavalkoisen Baby-maton. Nyt pienten palleroisten on mukava astella pehmeällä. Siitä piti tulla valkoinen, mutta lisäsin pinkkiä. Raidat ovat minulle niin mieleen, hän perustelee.
Minulle tulee matosta mieleen vaahtokarkit, hihkaisee perheen Lotta-tytär.

Lattialla on nyt vaahtokarkin näköinen ja makuinen matto,
pehmeä ja makee!

torstai 25. maaliskuuta 2010

Suvun vauvat

Perheen isällä Jukalla on tapana innostua, varsinkin kun kyse on remontista. Hän haluaa, että Villa on toimiva ja myös esteettisesti ilo silmälle. Työ arkkitehtitoimistossa Joensuussa pitää hänet kiireisenä, mutta onneksi on keksitty lomat ja viikonloput. Tänään oli oli tuo puhtipäivä, toiminnan päivä.

Lastenhuone sai uuden tapetin peräseinälle!

Olipa mukava tulla tänään töistä kotiin, kun vauvojen huone oli niin uutukaisen näköinen, Jatta kommentoi. Tapetti sopii vain yhdelle seinälle, muuten olisi tullut liian kirjavaa, hän pohtii. Uudistunut huone kaipaa vielä maton, joten minun on ahkeroitava, hän jatkaa. Matto on tekeillä, valkoiselle lattialle valkoinen matto. Jatta haluaa säilyttää värien herkkyyden huoneessa. Hennon vaaleansininen matto olisi myös kaunis, mutta valitettavasti matonkuteiden varastosta ei juuri nyt löytynyt sitä väriä.

Vauvoilla on iso määrä tarvikkeita, kutakin kolmin kappalein. Kolmosperheessä tuo kolmonen on kova sana. Pikku hiljaa on siirrytty kertakäyttövaippoihin, ajoittain käytetään "kestiksiä" ihan ekologisista syistä. Kertakäyttöisten vaippojen vuori on hillitön, joten jäteastia täyttyy vauhdilla. Se laittaa miettimään vaippa-asiaa päivittäin. Taloudellisistakin syistä on toivottavaa, että kertakäyttövaippojen osto olisi vähäisempää.



tiistai 23. maaliskuuta 2010

Uudet matot

Jatta on ahkeroinut Tiina-ystävättärensä kanssa Taitokorttelissa Joensuussa. Ystävällisten taitajien opastuksella mattojen kutominen on sujunut joutuisaan. En voi uskoa, että ensikertalainen voi levitellä kutomiaan mattoja , Jatta kummastelee. Mutta hei, minähän onnistuin! Kerrankin osasin olla ennakkoluuloton, tartuin ihan uuteen haasteeseen!! Keittiön mustavalkoraitainen matto on niin Jatan näköinen.

Hän rakastaa raitoja!

Yläkerran ullakkohuone sai beigen maton. Huoneessa on tarkoitus säilyttää vaalean herkkä pelkistetty ilme. Aikaanaan seiniä tapetoidaan, harkiten. Vielä ei ole ennätetty tapettikauppaan, mutta kaikki aikanaan.

Vierashuoneen valkoinen matto on unelma. Se sopii valkoiselle lattialle, on pehmeä ja raikas. Kun minä aikanaan tein mattoja, ne olivat aina iloisenvärisiä räsymattoja, Fiona tokaisee. Ne kertoivat perheen elämästä: tuo raita on Lulun kukkamekosta, tuo Fransin ruutupaidasta. Mattoja louskuttaessa tuli joskus kyynel silmäkulmaan, kun matonkuteet muistuttivat menneistä ajoista.

Matoissa voi olla historian havinaa, perheen elettyä elämää!


sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Tervetuloa Paavon Puotiin ostoksille!

Lähikauppa on avannut ovensa iloisissa tunnelmissa. Herkullisen värikäs ilme ilahduttaa niin kauppiasta kuin asiakkaitakin. Hyllyiltä puuttuu vielä tavaroita, sillä ahtaajien lakko teki tepposensa myös Paavon Puotiin. Osa tavaroista on satamassa, mutta nyt jo hyvää vauhtia tulossa Vilppulankujan lähikauppaan.

Vilppuloiden Jatalle ja Jukalle Paavo Pouta on jo vuosien ajalta tuttu. Hänhän piti liikettä puolen kilometrin päässä Tehtaankadulla. On mukava asioida liikkeessä, kun kauppias on tuttu. Saan aina niin hyvän palvelun, Jatta jatkaa. Nykyisten hypersupermaximarkettien aikaan tuntuu hyvältä, kun juuri minua palvellaan. Voin kasvotusten kertoa kauppiaalle mahdolliset toiveeni. Jos haluan ruokapöytääni eksoottisia hedelmiä tai luomujuureksia, Paavo tilaa niitä. Juustovalikoimiin esimerkiksi voin vaikuttaa, tai vaikkapa ruisleivän ruisprosenttiin. Olen täysjyvätuotteiden puolesta puhuja, joten niitä pitää olla aina saatavilla. Hevi- osasto on Paavolle kunnia-asia. Hedelmiä ja vihanneksia onkin Paavon Puodissa paljon.

Kauppapuoti sijaitsee aivan Villa Vilppulan vieressä. Rakennusten väliin jää suuren suosion saanut punainen puhelinkoppi. Kaupan yläkerrassa on terassi, jonne asiakkaat voivat mennä lämpimän sään aikaan juomaan kupposen kahvia, teetä tai kaakaota. Paavo toivookin, että asioitaisiin kiireettömästi ja nautittaisiin puodin herkuista terassilla. Näin myös niin tärkeä sosiaalinen kanssakäyminenkin tulisi hoidettua. Miten mukava kotiäitien on vaunutella pienokaistensa kanssa kaupalle ja istahtaa yhdessä terassille. Samalla hoituvat kuulumiset. Eläkeläisille puodin terassista povataan nyt jo must-paikkaa.
Aika näyttää.


Puodin karamellipurkki on varmasikin lapsille mieleen. Edellisessä liikkeessä leppoisalla Paavolla oli tapana antaa lapsille maistiaisnamuja. Vain muutama. Hän kyllä tiedusteli ensin vanhemmilta saako antaa. Hän jaksoi muistuttaa, että karkin syönnin jälkeen on pestävä hampaat tai ainakin syytä ottaa Xylitol-purukumi.

Supermarketeissa ei ole Paavoja!


Lulu on tullut asioimaan liikkeeseen. Hänellä ja Paavolla kehkeytyy keskustelu luomutuotteista. Paavo tietää, että suomalaisista maatiloista vajaat kuusi prosenttia on luomutiloja. Lulu ei osaa sanoa vastaavaa belgialaisista tiloista, vaikka asuukin Brysselissä. Otan selvää, hän sanoo. Hän kyllä tietää luomutuotannon periaatteet: luonto säilyy puhtaana ja elinvoimaisena, vältetään keinotekoisia lannoitteita ja torjunta-aineita ja säästetään energiaa. Meillä on myynnissä vapaan kanalan munia, jatkaa Paavo. Jokainen osto on valinta, itsestä riippuu onko se ympäristöä säästävä valinta.


Hei, olen Paavo!

Olen Paavo, Paavon puodin lähikauppias. Yrittäjyyttä on jo kolmannessa sukupolvessa: omat vanhempani pitivät kirjakauppaa Forssassa Murukujalla ja isovanhempani nahkatavarakauppaa Viipurissa. Iloitsen uudesta avarasta puodistani Outokummun Vilppulankujalla, josta on parin kilometrin matka keskustaan. Monelle asiakkaalle lähikauppa on pääostospaikka, jossa tehdään lähes kaikki päivän ruokaostokset. Toisille taas kauppa, jossa käydään silloin kun ei tahdota mennä kauas isoihin ruuhkiin. Lähikaupan merkityksen huomaa parhaiten, jos niitä ei ole. "Ihminen tarvitsee lähikauppaa, ja lähikauppa ihmistä", kiteyttää Paavo Pouta Outokummun Sanomiin tehdyssä lehtijutussa. Hän jatkaa ettei riitä maantieteellinen läheisyys, vaan kaupan pitää toimia, palvella hyvin ja vieläpä tuntua omalta.

Jäämme jännityksellä odottamaan miten asiakkaat ottavat omakseen uuden kulmakunnalle rakennetun ja vasta avatun

PAAVON PUODIN !

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Lisää vaaleanpunaisia ajatuksia


Tyttöjen huoneesta kantautui iloinen jutustelu viereiseen huoneeseen, jonne olivat kokoontuneet suvun naiset. He vaihtoivat kuulumisiaan, kuinkas muuten. Istuttiin, juotiin kahvia ja herkuteltiin Fionan tekemällä porkkanakakulla. Tyttöjen väriteemaan oli helppo yhtyä myös naisten huoneesta. Jatta-äiti esitteli vaaleanpunaisen Roosa-nauhan, jota hän aika ajoin pitää rinnuksessaan. Se kertoo tärkeästä asiasta, josta myös tytöt saivat oivan infon. Syöpäsäätiön Roosa nauha- tuotteita voi ostaa kaikkialta Suomesta. Niitä ostamalla tuetaan arvokasta työtä, jota rintasyöpätutkimuksessa ja neuvonnassa tehdään. Samsungin Roosa nauha- puhelimia ostettiin viime vuonna ennätysmäärä, samoin Fiskarsin vaaleanpunaisia tuotteita. "Tuotteet ovat arkisia, väriltään kauniita. Niihin liittyvä asia on tärkeä meille kaikille naisille", kiteytti Jatta.

Fiona-mummi muisteli omia mieltymyksiään meneillä olevaan väriteemaan. Mahdatteko tunnistaa ihastuttavan pienen kukan, Vanamon, jonka latinasnkielisen nimen muistan vieläkin. Linnea borealis.
Minun kouluaikoihin piti kerätä kasveja kesän aikana herbaarioon, kasvioon. Jos oikein muistan, peräti 70, joidenkin 100.
Vanamo on herkän vaaleanpunainen ja niin hento, jatkoi Ellen. Minun Pispalan puutarhassani kasvaa vaaleanpunaisia piooneja, joiden tuoksu on suorastaan huumaava.

Näin tytöt ja naiset innostuivat ,
ja
kaikkihan sai alkunsa
VILLA ROOSASTA!

Villa Roosa

Villa Roosa! Siinä se seistä töröttää uudella nimellä tyttöjen vaaleanpunaisessa huoneessa. Ihastuttava nimi, Lotta hihkuu. Nimi on niin pinkki kuin vain voi olla, Amanda jatkaa. Miten ihmeessä Tiina keksi nukkekodille niin osuvan nimen? Maisa ihmettelee. Jatta-äiti puuttuu tyttöjen jutusteluun. Tiesittehän, että tuo nimiehdotus oli ensimmäinen virallinen ehdotus. Kovin harva tietääkään, että Unelmien Koti-lehdessä oli maininta teidän tyttöjen pikku kisasta: Mikä nukkekodille nimeksi? Tiina sen oivalsi, kiitos sinne Tiinan blogiin. Olet sananikkari. :)

Villa Roosan nimi poiki monta ihanaa juttua tyttöjen huoneeseen ja heidän jutusteluunsa. Mitä vaaleanpunaista sinä tiedät? kyseli Maisa tytöiltä. Flamingon ainakin, Lotta innostui. Se onkin upea lintu, herkän ja uljaan näköinen pitkine jalkoineen, kuului Lulu-tädin kommentti viereisestä huoneesta. No, mutta ovathan pikku porsas ja Vaaleanpunainen Pantterikin pinkkejä, huomasi Lotta.

Villa Roosan nimileikki sai aikaan mieluisan remontin tyttöjen huoneessa. Isä-Jukka tapetoi huoneen peräseinän Lotan jo aiemmin valitsemalla raitakuvioisella tapetilla. Se tuo selvästikin lämpöä huoneeseen, ja valkoinen raikas ilme säilyy, oli Gunin kommentti. Hän taitaa sisustuksen salat ammattinsakin puolesta. Jatta-äiti oli käynyt naapurikaupungissa Tiina-ystävättärensä kanssa kutomassa pehmeän vaaleanpunaisen maton huoneeseen. Sitä kaikki ihastelivat ja tunnustelivat. Todettiin nappivalinnaksi.

Villa Roosan tupaantuliaisia julistettiin väriteeman mukaan makeilla hattaroilla. Varaston alimman hyllyn alimmaisesta laatikosta kaivettiin esiin perheen 10 vuotta sitten hankkima hattarakone. Se pestiin käyttöön ja päätettiin jättää keittiön kaappiin vappua odottamaan. Uskomatonta, puolentoista kuukauden kuluttua pitäisi kaivaa esiin keväthepeneet ja vappurekvisiitta. Millaisessa säässä tuota kevään upeaa juhlaa mahdetaan viettää? Isojen lumivuorten keskelläkö? Jospa ei sittenkään.

AINAHAN SE KEVÄT KEIKKUEN TULEVI!

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Nukkekodin nukkekoti

Tyttöjen huoneen uusi nukkekoti on herkullisen pinkki, oikea namupala! Sillä ei ole vielä nimeä, mutta Lotta ottaa vastaan ehdotuksia. Paras palkitaan, innostui Lotta oitis. Siispä kaikkien isojen ja pienten huulilla on jos jonkinlaisia nimiehdotuksia. Aikaa nimen julkaisuun on vielä pari päivää, ja silloin myös selviää mikä palkinto on jaossa. Pidetään nukkekotibileet, kakkujuhlat nimen kunniaksi, hän hihkuu. Muu joukko innostuu heti. Lotta aina keksii kaikkea kivaa, Maisa jatkaa. Siksi tänne on niin kiva tulla, vaikka automatka onkin tylsät 400 kilometriä.

Lulu-tädin tuliaispaketissa oli leluja: vaunut , rattaat, söpö nukke ja pienen pienet vaaleanpunaiset vauvantossut.

KAIKKI NIIN IHKUJA!

Lattialla oleva kirjahylly odottaa vielä paikkaansa, mutta eiköhän Jukka-isä laita sen paikoilleen. Hyllyssä on uusia lastenkirjoja, joita tytöt lukevat iltalukemisena vuoteessaan. Nukkumattia on mukava odotella kerrossängyssä, kuiskutella ja supatella päivän juttuja ennen unen tuloa ja

NÄHDÄ OIKEIN VAALEANPUNAISIA UNIA !

Kello viiden tee

Keittiöstä tuli lastenhuoneisiin herkullinen tuoksu. Eino ja Amanda juoksivat pika pikaa katsomaan mitä Linda oli leiponut. Ihan kuin meidän äidin leipomia, Amanda ihasteli. Samalla hän nappasi kuin varkain yhden sämpylän pieniin kätösiinsä
ja tuoksutteli sitä. Maista vain, Linda sanoi.

Hyvää, niin hyvää, ettei sanotuksi saa!

Hetken kuluttua oli tee haudutettu ja pöytä katettu. Kynttilöitä sytyteltiin keittiön tasoille, ja tunnelma oli kodikas tuoksuineen kaikkineen. Oli hetki olla koolla, koko joukko, isot ja pienet. Kellon viisarit osoittivat viittä. Ulkona satoi kevyttä lunta, pakkanen kiristyi. Linda tiesi, että pakkasesta huolimatta Suomessa on jo kevät.

Kevät voittaa talven, valo pimeyden, tokaisi Linda. Juuri siksi olen täällä!

Welcome to the kitchen

Ladies and gentlemen, welcome to "my" kitchen! Näillä sanoilla Linda toivottaa meidät tervetulleiksi kurkistamaan talon sydämeen, kauniiseen keittiöön. Hetkeä aiemmin tuo irlannitar istui vielä ompelukoneen ääressä ja ompeli yllään olevan esiliinan ja liinavaatteita vauvoille. Sänkyihin hän innostui ompelemaan tyynyjä, kun nyt kerran pääsi vauhtiin. Näin hän kertoi innostustaan.

Tänään, tiistaina, perhettä hemmotellaan tuoreilla sämpylöillä. Resepti on Fionan, sillä irlantilaiset syövät mielellään vain vehnäjauhoihin tehtyjä toasteja tai muuta leipää. Siispä kunnon suomalainen resepti, jossa käytetään kolmen jauhon seosta : sämpyläjauhoja, hiivaleipäjauhoja ja vähän grahamjauhoja, kun niitä sattui olemaan pussin pohjalla.

Fiona, voiteletko sinä sämpylät ennen uuniin laittoa? Linda kyselee. En, kuinka niin? Onko se irlantilainen tapa? jatkaa Fiona. Ajattelin vain....osa tuli jo voideltua, Linda huikkaa. Kyllä ne maistuvat voideltuna tai ilman, päättää itse leipuri. Mitäs tässä kyselemään.

Sämpylät ja tee ovat lyömätön yhdistelmä. Tervetuloa kello viiden teelle !