Yllätys Villan naapuriin

Viime kuukausina Villan kulmilta on kuulunut vasaroiden pauketta. Lähistöllä on liikkunut isoja työkoneita ja isoja autoja. Siispä jotain suurta on tapahtumassa. Koko kulmakunta on elänyt jännityksessä asian suhteen. Vasta viikko sitten selvisi, että aivan Villa Vilppulan viereen nousemassa oleva rakennus on uusi kauppapuoti: PAAVON PUOTI.

Kaupan tavaroita on jo pikku hiljaa kannettu sisään pieneen varastotilaan. Itse puotiin niitä ei vielä voi viedä, koska tilan viimeistely on juuri meneillään. "Upeeta, hienoa, onnenkantamoinen, uskomatonta, lottovoitto!" Näillä sanoilla lähikatujen asukkaat ovat tuntojaan ilmaisseet.

Paavon puoti on nimensä mukaisesti pieni idylli kauppa, jossa myydään tuoretta lähiruokaa. Lähiseudun tilat toimittavat puotiin niin lihatuotteita kuin kasviksia, juureksia ja marjoja. Paavo-kauppias on pitänyt liikettä Tehtaankadulla, mutta talon huonokuntoisuuden vuoksi tulee nyt muutto uusiin tiloihin. Kauppiasperinne on siirtynyt sukupolvelta toiselle, Paavo itse on kolmannen polven kauppias. Kohtapuoliin on ilo esitellä tuo palvelualtis ja aina niin leppoisan oloinen mies, ja tietysti uusi kaunis puoti.

Smile, smile !

Hymyilkää, hymyilkää, huudahtaa kameran takana oleva Titta-toimittaja. Tästä tulee iloinen ja onnistunut kuva, hän jatkaa. Musiikkihuone on täyttynyt puheen sorinasta, vauvan tuhinasta ja ääntelyistä. Meininki on mukava, leppoisa ja jotenkin kodikas. Hedbergien Hans-poika on asettunut perhepotrettiin Gun-vaimonsa ja lastensa Lassin ja Liisan kanssa. Vaasalaisperheen kaksikielisyys kuulostaa mukavalta, välillä jutellaan keskenään ruotsia, taas suomea toimittajan kanssa. Kom lite närmare, huudahtaa Hans. Hör du? Snälla Liisa, ta det lungt nu, rauhoittelee Gun-äiti pienokaistaan. Smile, sanoo Titta. Se on siinä. Onnistunut perhekuva.

Helmisen perhe Pispalasta parhaimpiinsa tälläytyneenä ullakkohuoneen nahkasohvalla. Siinä he ovat, iso ihana perhe koko komeudessaan. Ellen, tuo kiharahiuksinen kampaajarouva, on Gunin (Mattson) kaksoissisko. Perheeseen kuuluvat kultaseppä Martin, koululaiset Maisa ja Totti sekä nelikuiset kolmoset Alina, Anton ja Selma. Elämä Pispalassa soljuu työn ja lastenhoidon parissa. Yhteistä vapaa-aikaa on välillä pakko järjestää, ja silloin suunnataan auton nokka Outokumpuun tai pohjoiseen Lapin mökille. Koska molemmilla vanhemmilla on Pyynikinkartanossa oma firma, työ vie aivan liian paljon aikaa ja energiaa. Vastapainona työlle ovat sukulaisvierailut tai perheen yhteinen harrastus hiihto ja laskettelu Lapin maisemissa.

Liituraita-asuihin sonnustautuneet kaksoset Hilppa ja Hasse edustavat perheen "nuorisoa". Opiskelujen lomassa on onneksi aikaa pistäytyä suvun luo kertoilemaan viimeisimpiä kuulumisia. Heidän tulonsa onkin mukava tuulahdus opiskelijamaailmasta. Hasse leikittää mielellään sisarusten lapsia ja pelailee poikien kanssa jalkapalloa. Hilppa kokoaa mielellään porukan laulamaan musiikkihuoneeseen. Silloin ilmoille kajahtavat niin tutut lastenlaulut kuin viimeisimmät slaagerit. Hilpan intohimo on karaoke, kun vain siihen on mahdollisuus. Heleä-ääninen laulaja, toteavat muut. Ja mikä svengi ja koreografia! Vau!

Linda ja Karoliina-koira asettuivat kuvaan Villan ulko-oven eteen. Heillä molemmilla on tärkeä rooli perheen elämässä: Karo vahtii taloa ja ilostuttaa koko perhettä iloisella terhakalla luonteellaan, Linda puolestaan antaa kielikylpyjä koko perheelle ja hoitaa sen arkea. Hän kampaa aamulla Lotan hiukset, laastaroi Rasmuksen haavan, kuumentaa kolmosille maidot ja hoitaa heidät. Naapurin rouva aina ihmettelee mistä tuollaisen kotiavun hänkin löytäisi.

Dublinista!

Valokuvaus Villassa

Unelmien Koti-lehden toimittaja saapui aurinkoisena kevätsunnuntaina 14.3.2010 Villa Vilppulaan punaisella Volkkarillaan. Tänään koko suku valokuvataan lehden kevätnumeroon, ja samalla Villa Vilppula avaa ovensa lehden lukijoille. Jutun otsikko tulee olemaan: "Näin Gun sisusti valkoisen kartanon".

Perheet asettuivat kuvattaviksi talon eri huoneisiin. Touhua ja ääntä riitti. Pieniä vauvoja hyssyteltiin ja rauhoiteltiin, vaippoja vaihdettiin ja maitopulloja lämmitettiin. Lopulta kaikki sujui mallikkaasti, ja perhepotretitkin onnistuivat hässäkästä huolimatta.

Ensimmäisenä kuvattaviksi istuutuivat suvun vanhimmat, Frans ja Fiona Hedberg. He kertoivat elämäntarinansa nuorelle sympaattiselle toimittajalle Titalle. Elämä Ahvenanmaalla kiinnosti toimittajaa niin, että hän toivoi pääsevänsä tekemään pariskunnasta toisenkin jutun, lehden kesänumeroon. Alustavasti sovittiin, että kesällä Lapon saarella avattava Jatta-tyttären näyttely voisi olla luonteva jatko. Fransista ja Fionasta otettiin leppoisat kuvat ulkoterassilla (lämmin tila pakkasellakin) ja sinisessä huoneessa.

Talon varsinaiset asukkaat, Vilppulat, kuvattiin vanhempien punavalkoisessa makuuhuoneessa. Jatta-äiti jatkaa huomenna jumppamaikan töitään Kummun koulussa, ja Jukka-isää työstää arkkitehtitoimisto Joensuussa. Perheen isot lapset, Kasper ja Lotta käyvät koulua, ja kolmoset ovat Lindan hoidossa kotona. Jattaa jännittää kovasti töiden alku. Häntä mietityttää miten jaksaa hoitaa koti- ja koulutyöt, jääkö ylipäätään aikaa itselle. Onneksi Linda on luotettava ja ahkera kodinhoitaja, muuten hommasta tuskin selviäisi.

Yläkuvassa Hedbergien Lulu-tytär miehensä Matin ja lastensa Einon ja Amandan kanssa. Mattsonit asuvat Brysselissä Matin työn vuoksi ja nauttivat Suomi-vierailuistaan, jotka lähes aina suuntautuvat joko Lapon saarelle tai Villa Vilppulaan. Serkuksilla riittää yhteistä tekemistä sekä ulkona että sisällä. Lautapelit ovat kaikkien mieleen, usein istutaankin iltamyöhään milloin Monopolin milloin shakkipelin ääressä. Silloin popcornit ja muut naposteltavat tekevät kauppansa. Aamupalapöydässä on usein haukottelevia puuron syöjiä, unihiekkaa karistellaan ja suunnitellaan uutta yhteistä tekemistä.

Jatta puikoissa

Jatta oli homing-ihminen jo ennen kuin koko sana keksittiin. Hänestä kaikki käsillä tekeminen kuuluu normaaliin elämään. Se on elämäntapa. Jatta viihtyy isossa ihanassa villassa, kokee olevansa jopa kotihiiri. Neulomisesta on tullut hänelle mieluisa harrastus, vaikka aikaa siihen ei nykyään ole. Kolmoset vievät kaiken liikenevän ajan, ja hiihtolomaviikon jälkeen alkavat taas työt koulussa. Pienikin vapaa-aika kotona on pyhitetty neulomiselle: lapasia, sukkia ja villavaatteita tarvitaan joka lähtöön. Tämä talvi 2010 on ollut poikkeuksellisen kylmä, ja villaista on mielellään kietaistu ylle.

Jatta on selittänyt Lindalle tarkkaan mitä tämä homing-ilmiö Suomessa on. Hänestä huono taloudellinen tilanne nostaa esiin ns. pehmeät arvot. Se on myös selvästi vastailmiö nopeatempoisuudelle, kerskakulutukselle ja materialismille. Tänään kierrätetään ja tehdään vanhasta uutta. Tuunaaminen- sana taipuu jo Lindankin suussa mainiosti, ihan suomalaisittain.

Fiona-mummi toi tuliaisina ihania villalankoja Laposta Ahvenanmaalta. Itse asiassa langat ovat peräisin naapurisaarelta, jossa on iso lammasfarmi. Fionan mielestä on upeaa, että kodissa näkyy oma käden jälki. Koristus voi olla itse tehty seinävaate, taulu, omin käsin kudottu matto, mikä milloinkin. Jatta innostui muutama viikko sitten tekemään pehmeitä saaleja sänkyjen päälle. Niihin on mukava kietoutua ulkoilun jälkeen.

Vierashuoneessa Jatta, Fiona, Frans ja Ossi. Ossilla on uusi valkoinen kehto, joka on tuliainen isovanhempien Forssan matkalta. Fransille maistuu vaniljanmakuinen kahvi.

Homing, kotoilu

Kotona puuhailu ja itse tekeminen ovat uusvanha villitys. Siihen on innostuttu myös Vilppulassa. Tehdään kotona kaikki mitä ikinä voidaan: sisustetaan kotia, ommellaan vaatteita ja kodin tekstiilejä ja neulotaan. Kodikas "homing" tuo mielihyvää ja elämyksiä, samalla se on taloudellista kukkarolle. Kotoilu on myös sitä, että yhdessä kokoonnutaan laittamaan ruokaa, keskustelemaan kirjallisuudesta tai vaikka tekemään yhdessä käsitöitä.

Perheen kodinhoitaja Linda sai kuulla Jatalta, että Suomessa nuoret perheenäidit ovat innostuneet liittymään Marttoihin. Viime vuonna uusia jäseniä tuli peräti 4000, ja ideahan on oppia tekemään kaikkea arkista kotiin liittyvää. Sienestys, marjojen poiminta, kotiruuan laitto, ompelu, leipominen ja neulominen ovat suorastaan in tämän päivän vanhemmille. Kiitos Martta-liiton näkyvyyden ja innostamisen. Lindasta tämä kaikki kuulostaa mielenkiintoiselta, jopa hieman eksoottiselta.

Lindalla peukalo ei ole keskellä kämmentä, onneksi. Hän istuu mielellään ompelemaan uusia petivaatteita vauvoille tai korjaa perheenjäsenten kuluneita vaatteita. Napin ompelua riittää, samoin vetoketjujen korjaamista. Välillä Jatta haluaa tuunata vanhoista juhla-asuistaan uudenlaisia. Silloin Lindan apu on tarpeen.

Pastellinväriset laatikot

Fiona-mummi toi tuliaisina kaksi makeeta laatikkoa, kuten hän itse asian ilmaisi. Vaaleanpunainen radio tyttöjen huoneeseen ja vaaleansininen poikien huoneeseen. Tähän asti oli kuunneltu musiikkia perheen musiikkihuoneessa. Epistä, oli Rasmus usein manannut. Perheen vanha "toosa" oli tehnyt lakon, eikä siitäkään ollut enää iloa Rasmukselle. Nyt on makeeta, oma huone ja oma radio! Loistavaa!

Kyllä Fiona- mummilla on pettämätön värisilmä. Mistä ihmeestä hän onnistui löytämään tämän vaaleanpunaisen unelman, Amanda mietti. Minäkin haluan tällaisen, hän innostui. Forssalaisessa liikkeessähän niitä myytiin ale-hintaan, mummi huuteli viereisestä huoneesta. Toivottavasti se kuuluu hyvin, hän jatkoi. Juu, juu, tuli vastauksena tyttöjen huoneesta. Poikien puolella soi hillitön rokki. Hiljemmalle, hiljemmalle! Pikkuiset heräävät, sanoi Jatta-äiti. Eikö sitä volyme-nappia löydy? Huh huijakkaa, olenko minäkin joskus ollut rokin ystävä, Jatta tuumaili. Siitä on ainakin sata vuotta!!

Musiikin riemua

Tämä päivä oli riemullinen! Fiona-mummi osti Forssasta Lotalle upouuden kauniin viulun. Oli sitä jo odotettukin, laskettu päiviä ja öitä. Mummi ja ukki tekivät viiden päivän sukulaisvierailun Lounais-Suomeen ja samalla matkalla poikkesivat soitinkauppaan. Ihastuttava ruskea soitin oli kauniissa mustassa sametilla verhoillussa kotelossa, ja sen ääni suorastaan taivaallinen. Gun kokeili sitä heti ja totesi hyväksi.

Lotan riemulla ei ollut rajoja, kun odotettu lahja saapui mummin ja ukin auton takapenkillä Outokumpuun. Jo aloitetut soittotunnit jatkuvat entiseen tapaan kahdesti viikossa, toinen kotikaupungissa ja toinen Joensuun Konservatoriossa. Vanha pieni viulu jää odottamaan, jos vaikka joku kolmosvauvoista innostuisi aikanaan sitä soittamaan.

Brysselin serkku Amanda oli hänkin heti kiinnostunut soittimesta. Tiedä vaikka soittokärpänen iskisi tällä koti-Suomen matkalla. Haluan heti soittaa sinulle oppimiani kappaleita, Lotta innostui. Amanda istahti sängyn päälle, sulki silmänsä, ja kuunteli Lotan soittoa. Mörri Möykyn ja Telefooni Afrikassa- laulun sävelin hän pääsi satumaisiin tunnelmiin. Olet sinä taitava, Amanda kiitteli. Jos minäkin innostun jostain soittimesta, voimme perustaa orkesterin, Amanda-serkku innostui. Duo siitä tulisi, Lotta täsmensi. Mutta jos äiti tai Gun liittyisi mukaan, meillä olisi The Vilppula-trio, naurahti Lotta. Jospa sinä ensin miettisit mikä soitin olisi sinun juttusi, hän lisäsi Amandalle.