Welcome

Keskiviikko 26. tammikuuta 2011 on ikimuistoinen päivä Villa Vilppulassa ja Sinisessä talossa.

Aamu valkeni melkoisessa pakkassäässä, mittari näytti -21.5 astetta. Tähän pakkaseen ja lumen paljouteen tulla tupsahti Perezin perhe !! Welcome, Bienvenido, Tervetuloa! Lämpimästi tervetuloa!

Perezin perhe matkasi Chilen Santiagosta pitkän matkan ensiksi Helsinkiin, ja sieltä Joensuun kautta Vilppuloiden luo. Perhe on kyläillyt aikaisemmin täällä Itä-Suomessa, mutta nyt he ovat tulleet muuttolaatikoiden kera.
Uskomaton elämänmuutos, kun kerralla menee kaikki uusiksi. Uusi kieli, uusi kulttuuri ja ennen kaikkea aivan uusi ilmasto.

Koivukujan oppilaat olivat tehneet ihastuttavia banderolleja ja plakaatteja, joilla toivottivat perheen tervetulleeksi uuteen kotikaupunkiin Vilppulankujalle. Perezin perheen lapset olivat ymmällään, kun ympärillä hääri iloinen joukko lapsia. Kun heitä valokuvattiin, oppilaat lauloivat suomalaisia lastenlauluja. Sanoista tuskin Roberto, Adelina tai Sabina ymmärsivät mitään, mutta tunnelmasta kylläkin. Nuo kaikki ympärillä olivat täällä ihan meidän vuoksi, Adelina (8v) mietti. Tosi hienoa! Grandioso!

Adelina ja Roberto aloittavat viikon kuluttua Koivukujan koulussa valmistavan opetuksen ryhmässä. Kun suomen kielen taito on riittävä, siirtyminen perusopetukseen käy luontevasti. Luokan opetuskielenä on suomi. Valmistavan opetuksen oppilaat voidaan integroida vähitellen tavalliseen suomenkieliseen luokkaan jo valmistavan opetuksen aikana. Mielenkiintoista seurata, miten Adelinan ja Roberton koulupolku kulkee.

Pienen pieni Sabina-vauva on onnellisen tietämätön "kielikylpyasioista".

Hänelle riittää tässä vaiheessa lämmin vaahtokylpy uuden kodin kylpyhuoneessa.

Perezin perhe on siis Chilestä, Etelä-Amerikasta. Maa on pitkä ja kapea Andien ja Tyynen valtameren välissä. Ajatus Suomeen tulosta ei syntynyt yhdessä yössä. Asiaa harkittiin kokonainen vuosi, ja perhe päätti suhtautua uuteen elämäänsä positiivisella asenteella. Muutos on iso myös ilmastollisesti. Kuumat ja kuivat kesät ja lyhyet sateiset talvet muuttuivat kerralla paukkupakkasiin. Lapset ihastelivat isoja valkoisia lumikinoksia ja niissä hyppeleviä haalaripukuisia lapsia.

Kunpa tämä valokuvaus olisi pian ohi ja pääsisi mukaan, mieli Roberto.
Lunta, lunta, lunta! Tonneittain!

Perezin perheen isä ja äiti istuivat kahdestaan potrettiin. Kuvia otettiin paljon, koska niitä halutaan lähettää pikaisesti myös sukulaisille Santiagoon. Ensimmäiset kuulumiset on jo vaihdettu puheluilla ja tekstiviesteillä.
Paolo Perez on kaivosinsinööri, ja hänen työnsä toi perheen Outokumpuun. Työ VTT:llä on lähinnä tutkimustyötä, erilaisten kivimateriaalien tutkimista. Outokumpu on tunnettu juuri tällaisista analyysien tekemisistä.

Aikanaan Paolon isä oli töissä Outokummun kaivoksella, joten hänelle tämä entinen kaivoskaupunki on tuttu lapsuudesta. Suomen kieli luontuu vielä vanhasta muistista, vaikka välillä pitääkin hakea sanoja. Nuoruus- ja opiskeluvuodet veivät hänet takaisin espanjankieliseen Santiagoon, kotikaupunkiin.

Paolon puoliso Rosana on touhukas ja puhelias. Hän asettelee perhettään potrettiin välillä englannin, välillä taas espanjan kielellä.
Kohta hän huudahtaa: Hymy, smile! Iloinen!
Nuo sanat saavat ympärillä touhuavilta suomalaisilta ansaitut aploodit.

Perezin perhe on kaikesta huomiosta ja matkasta jo väsynyt. On aika siirtyä uuteen kotiin Siniseen taloon. He kiittävät sydämellisestä vastaanotosta ja huolenpidosta. Herra Perez kiteyttää perheen tunnelmat seuraavasti: Tuntui mahtavalta tulla kauniiseen, lumenvalkoiseen ja hiljaiseen paratiisiin.
Voisiko tuon kauniimmin sanoa?

Hilppa, kauneuden lähettiläs

Hilppa on toinen Hedbergin perheen kaksosista, Helsingin yliopistosta jouluksi valmistunut maisteri. Kaksoisveli Hasse opiskeli vaatesuunnittelijaksi Pariisissa ja innosti Hilpankin muodin maailmaan. Taannoisella Italian matkallaan Milanossa Hilppa huomattiin. Upea 180-senttinen hyväryhtinen kaunotar oli sopiva malli esittelemään kevään pastillinsävyisiä uusia silkkikankaita.

Hilpan urasuunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi, mutta kokeilunhaluisena ja ennakkoluulottomana nuorena naisena hän haluaa kokea miltä tuntuu liikkua maailman catwalkeilla. Hilppa nauttii vaatteista, kankaista ja väreistä. Kaikesta kauniista. Sitten joskus on aika tehdä vallan muuta, tämä hurmaava 25-vuotias kauniiden asioiden lähettiläs sanoo.

Kevään uudet silkkikankaat lumoavat väreillään keskellä kylmää talvea. Niistä tehdyt huivit tai iltapuvut ovat herkän hulmuavia. Tuleva kevät ja upeat kankaat inspiroivat jo suunnittelijoita. Mitä ihanuuksia näistä voikaan tehdä?

Punasävyisiä unelmia.

Herkkää keltaista ja vihreätä kevään juhliin.

Tai vaikkapa vahvaa oranssia näyttävään luomukseen.

Hilppa nauttii silminnähden kankaiden esittelystä. Silkki hulmuaa, ja Hilppa veikistelee kameran edessä.
Hyvä Hilppa, Hasse-veli kannustaa kuvaajan vierestä.
Tiesin, että osaat eläytyä tähän.
Muotimaailma odottaa sinua!
Milano ja Pariisi kutsuvat!

Innostava ja kannustava IMPERATIIVI !

Herää Eino, herää! Kello on jo puoli kahdeksan. Sinulle tulee kiire kouluun.

Tekisi niin mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia...

Petaa petisi! kuului alakerrasta.

Moona, pese hampaat !

Moona ja Linnea, harjatkaa hiuksenne!

Aamu tuntuu olevan taas koulujen alettua yhtä käskytystä, IMPERATIIVEJA, tuhansissa ja taas tuhansissa kodeissa. On kiire, pitää ennättää kouluun ja työhön. Aamun askareet vievät aikaa, vaikka ne ovat monelle jo rutiinia. Rutiineilla on onneksi hyvä tapa ryhdittää aamua. Niillä saadaan hommat luistamaan....

MUTTA....

Imperatiivit eivät tietenkään tunnu mukavilta heti aamutuimaan.

Miltä kuulostaisi :

Eino, joko olet herännyt? Kello on puoli kahdeksan.
tai
Muistithan petata petisi?
Moona, älä unohda hampaiden harjausta.
Moona ja Linnea, joko on hiukset harjattu?

Niinpä niin, kiireessä meiltä vanhemmilta tahtovat unohtua nuo myönteiset lausahdukset, pohtii Vilppuloiden Jatta-äiti. Toki on tilanteita, joissa on tomerasti ja isosti sanottava asiat imperatiiveilla.
Asioilla on puolensa ja puolensa.

Koulussa kolmasluokkalaisilla oli äidinkielen tunnilla aiheena IMPERATIIVI, käskymuoto.
Pohdittiin miten koirien koulutukseen liittyvät selkeät käskyt:
Istu! Tule! Hae! jne.
Mietittiin myös miten imperatiivi voi olla kannustava, rohkaiseva ja innostava.
Klaara oli tuonut tunnille hauskoja suomenkielisiä ja englanninkielisiä metallinappeja, joissa oli selvästikin myönteisiä tekstejä.

Tekstit innostivat oppilaita listaamaan suomenkielisiä käskymuotoja, jotka innostavat. Listasta tuli pitkä, tässä osa niistä:

INNOSTA, KANNUSTA, INNOSTU, NAUTI, LEIKI, HYMYILE, NAURA, ILOITSE, HELLI, HALAA, VENYTTELE, PAIJAA, PIDÄ HYVÄNÄ, IRROTTELE, OTA RENNOSTI, LAULA, KIKATA, REIPPAILE, RENTOUDU, LOIKOILE, VIRKISTY....

Teemaan sopivasti Klaara-opettaja päätti tunnin sanoilla:
TEE TÄNÄÄN SE, MINKÄ OLIT SIIRTÄMÄSSÄ HUOMISEKSI, SILLÄ JOS SE ON MUKAVAA, VOIT TEHDÄ SEN HUOMENNA UUDELLEEN.