keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Hiihtoretki

Keskiviikkoaamu 9. helmikuuta valkeni kuuden asteen pakkasessa ja hienoisessa lumisateessa.
Hilkan kanssa oli sovittu, että harjoitellaan hiihtoa. Jos onnistutte, innostutte, oli Hilkan motto. Lumi on pehmeää, joten kaatumisetkaan eivät tunnu missään, hän kannusti. Tuo ihanainen Hilkka oli paras mahdollinen opettaja tähän aamuun.
Perezin perhe oli valmiina harjotuksiin!

"Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo"-lausahdus sopi mainiosti tähän hetkeen!
Santiagolaisperhe tarpoi syvässä lumessa sellaisella innolla, että paikalle osuneet olivat aivan ihmeissään.
Välillä sukset menivät ristiin ja sauvojen lenkit olivat kadoksissa, mutta tyylillä mentiin.

Värikäs perhe oli huikaiseva näky puhtaanvalkoisessa lumimaisemassa. Onnistunut hetki on juuri nyt, tässä, tänään, suomalaisella ladulla.
Meidän perhe yhdessä aloittelemassa uutta kulttuuria, tapoja, kaikkea.
ONNEA ME ! ONNEA PEREZIT!

Isä Paolon ja Roberton yhdessäoloa on ilo katsoa. He nauttivat lumesta, liikunnasta ja uusista seikkailuista.

Rosana-äiti ja Adelina poseeraavat iloisissa värikkäissä asuissaan jo varsin tottuneesti.
Mielessä pyörii mitä kaikkea uutta he kokevat muuton myötä.
Tämä on vasta alkua, vakuuttaa Hilkka.
Saunominen on sitten seuraava haaste, he saavat kuulla.
Sauna-sana olikin heille tuttu, ja tietoa saunomisesta oli etsitty Googlesta. Rosanan mielestä he ovat jo ainakin sauna-tiedon ammattilaisia, mutta käytäntö ja kokemus vielä puuttuvat.
Onkohan saunominen yhtä hauskaa kuin tämä lumessa peuhaaminen, Adelina aprikoi.
Kuumempaa hommaa ainakin, Hilkka nauraa.

Perhepotretteja otettiin monesta suunnasta lumisissa tunnelmissa. Perhe on päättänyt tallentaa mahdollisimman paljon arkea ja juhlaa sekä kamerakuviin että videolle.
Tällä kertaa retkelle ei päässyt pikku Sabina-vauva. Hän jäi uinumaan kotiin Linda-hoitajansa kanssa.


Outokummun Sanomien kuvaajakin autoili paikalle ikuistamaan kaupunkiin muuttanutta perhettä. Päivi-toimittaja otti osan näistä perhekuvista ja mietti minkä julkaisisi lehdessä. Värikuva laitetaan, hän sanoi. Kysymysten tulvalla ei tuntunut tulevan loppua. Puhelias perhe ei jäänyt toimittajaa huonommaksi.
Odotan innolla millainen jutusta tulee, jäi Hilkka miettimään.

VÄRIKÄS, hän arveli.

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen....soi Päivi-toimittajan autoradiossa, kun hän ajoi kameralaukkuineen ja kirjoituslehtiöineen Koulukadun varrella olevaan toimitukseen.

10 kommenttia:

  1. Kiitos Alice!
    Olet uusi tuttavuus meille vilppulalaisille,
    tervetuloa toistekin!
    Ilahdutit käynnilläsi.

    VastaaPoista
  2. Kiwaa. : 33 Tätähän on mukava lukea ~

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva lukea. Kauniisti sisustettu. :)
    Terkuin, Lia.

    VastaaPoista
  4. Hei Lia!
    Mukava, että kävit kurkistamassa
    Villa Vilppulanja Sinisen Talon elämään.

    VastaaPoista
  5. Kiitos "kuntosalille" visiitistä!
    terveisin Asta ja nukkekotien poppoo

    VastaaPoista
  6. Kyllä tosiaan tulee hyvä mieli, kun lukee näitä tarinoita. Ja hiihtäminen on todella hauskaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos sinulle Eila jälleen käynnistäsi!
    Mukava, kun viihdyit.

    VastaaPoista