lauantai 16. heinäkuuta 2011

Veneilyä

Jatta-rouva, Vilppulan talon energinen perheenäiti esittelee tässä onnellisena Jukka-mieheltään saamaansa purjevenettä. Vene on seilannut vesiä jo muutaman vuosikymmenen ajan, mutta Vilppuloille tämä on uusi. Veneen kylkeen ei ole vielä ennätetty maalata nimeä
JATTA.

Rasmus ja Lassi haluavat myös esitellä oman pienen purjeveneensä. Lähijärvelle on aina hauska mennä purjehtimaan suotuisien leppoisien tuulien kuljettamana.
Poikien riemulla ei ole rajoja, kun he leiriytyvät pienelle saarelle evästelemään ja leikkimään merirosvoleikkejään.

Tänään, heinäkuun 16. päivä Perezin perhe on lähdössä vesille Jatan purjeveneellä.
Ennen matkaa on tutkittu kartasta tarkkaan tuleva reitti. Jukka laati sen ja toivoi chileläisperheen kokevan ja näkevän kappaleen kauneinta Suomea. Nyt ei olekaan kyse ihan pienestä vaatimattomasta reissusta.
Matkalle lähdetään Juojärveltä Pitkälahden venesatamasta, jonka rantaa reunustaa pitkä rivi kauniita venevajoja, talaksia.
Tässä on ensimmäisen valokuvan paikka, Rosana-äiti tuumaa.

Matkalle pääsivät mukaan perheen kaksi vanhinta lasta, Adelina ja Roberto.
Sabrina-vauva jäi kotiin isoäidin hellään hoitoon.
Matka olisi ollut vielä liian vaativa pikkuiselle, toisaalta pienen lapsen hoito veneellä olisi vienyt toisen aikuisen lakkaamattoman huomion.
Perhe on ensi kertaa Suomen vesillä, ja tarkoitus on nauttia kaikin aistein suomalaisesta maisemasta ja kohteissa olevista ihmisistä.

Adelina seuraa silmä tarkkana perheen saapumista Varistaipaleen kanavalle.
Täällä on yhtä kaunista kuin sadussa, Rosana-äiti huikkaa lapsille. Kuunnelkaa tätä hiljaisuutta, isä Paolo lähes kuiskaa.
Maisema ja hiljaisuus herkistävät.
Täällä on rauha.

Perhe Perez on saapunut ensimmäiseen kohteeseen, jonne jalkaudutaan.
Äiti, mikä paikka tämä on, kyselee Adelina.
Nyt me olemme tulleet ortodoksiseen Valamon munkkiluostariin Heinävedelle, äiti täsmentää.

Valamossa perhe osallistuu jumalanpalvelukseen, tutustuu ikoneihin, museokokoelmien aarteisiin ja näyttelyihin.
Valkoisessa rakennuksessa on ruokala eli trapetsa, jossa chileläisperhe nauttii maittavan lounaan.
Ruokana on luomuruokaa, paljon ihania oman maan kasviksia, kalaa ja jälkiruuaksi marjakiisseliä kermavaahdolla.
Nam!

Matka jatkuu.....

Adelina, tule nopeasti alas! Kohta mennään maihin. Olet sinä varsinainen Peppi Pitkätossu,
äiti huutelee merkitsevään sävyyn alhaalta. Varo ettet putoa ja satuta itseäsi.

Kaunis kesä- ja oopperakaupunki Savonlinna on matkan määränpää. Tänne rantaudutaan ainakin kahdeksi päiväksi ja tutustutaan kaupungin nähtävyyksiin ja tapahtumiin.
Robero, muistatko tuon keskiaikaisen linnan nimen, Paolo-isä tenttaa.
Joo joo, ihan helppo muistaa. Meillä oli koulussa Olavi-ope sijaisena pari viikkoa.
Hän aina kehuskeli miten hyvä nimi linnalla on....siis Olavinlinna.
Hyvä kun muistit.
Linna on tosi vanha. Se rakennettiin vuonna 1475 , äiti lukee oppaasta. Sen perusti Erik Akselinpoika Tott, joka oli tanskalainen ritari.
Linnan tehtävänä oli torjua idästä tulevat venäläiset hyökkäykset ja näin varmistaa Savon seudun herruuden säilyminen Ruotsin kruunulla.
Näillä tantereilla on kuulunut miekkojen kalsketta ja tykkien jylinää, isä jatkaa.
Niin ja onhan siellä linnan muurien sisäpuolella eletty tavallista arkea ihan tavallisine askareineen, äiti lisää.

Ja mitä onkaan Savonlissa käynti ilman torilla käyntiä. Torikahvilassa maistuvat kahvin tai virvokkeiden kera lörtsyt, jotka ovat aitoja savonlinnalaisia herkkuja. Umpeen leivottu litteä lörtsy voi olla suolainen lihapiirakka tai makea omenahillolörtsy.
Mums, nam! Maistuis varmaan sullekin?!

Satamalaiturilla on mukava istuskella ja katsella vanhoja laivoja.
Illansuussa käydään vielä syömässä muikut Seurahuoneen terassilla.
Eikä mikään voita Lippakioskilla jälkiruuaksi syötyä pehmistä.
Se on must niin suomalaiselle kuin chileläiselle turistille!

Perezin perhe on vuokrannut mökin Pihlajaveden rannalta. He nauttivat luonnon kauneudesta ja uskomattomasta hiljaisuudesta. Linnut pitävät somaa sirkutustaan, ja muutama kala polskii rantavedessä.
Iltaa on istuttu nuotiolla, soudeltu järvellä, käyty mato-ongella
ja
ihailtu ilta-aurinkoa.
Tämä on paratiisi, Rosana kuiskaa hiljaisella äänellä perheelleen.


7 kommenttia:

  1. Ensiksikin haluan toivottaa onnea Jatalle uudesta purjeveeneestä, jonka hän sai mieheltään Jukalta.
    Ja hieno on myös Rasmuksen ja Lassin vene.
    Kyllä Perezin perheellä on hyvät oltavat siellä Vilppulassa. Ja ovat he saaneet nähdä paljon uutta täällä Suomessa asuessaan. Varmaan tuo purjehdusretki on ollut heille näkemisen arvoinen. Ja Valamon luostari on varmaan myös kiehtonut heitä. Ja Savonlinnan nähtävyydet mitä mahtavimpia.
    Suomen kesä on niin kaunis. Luonto kiehtoo täällä varmaan meitä jokaista.

    Kiitos tästä postauksesta Asta. Oli taas niin mielenkiintoinen retki näin blogin välityksellä.
    Toivon teille kaikille aurinkoisia päiviä jatkossakin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Eila! Sinä se jaksat seurata tätä Vilppulan elämää. Iloitsen.

    Kun aikanaan innostuin mineilyyn, halusin kertoa
    nukkien välityksellä tarinoita meille kaikille tutusta arjesta ja juhlasta.
    Tämä tarina sai alkunsa Markun ja minun jokakesäisestä Savonlinnan matkasta. Meille kaupunki on ollut tärkeä jo yli 40 vuoden ajan,siellä oli meille rakas mummila-anoppila.
    Valamo puolestaan on paikka, jossa tulee piipahdettua melko usein. Koen, että siellä yhdistyvät rauha, kauneus ja hiljaisuus.

    Haluaisin juttujeni kautta välittyvän miten tärkeää on välittää lähellä olevista, tehdä asioita yhdessä, iloita ja nauraa yhdessä....
    ja myös purkaa huonoa oloaan, kun siltä tuntuu.

    Taloja on mukava sisustaa, näpertää sinne kaikkea kaunista. Talon seinien tauluprojektit ovat aloittamatta....aina on jotain tekemistä Vilppulassa ja Sinisessä talossa.

    VastaaPoista
  3. Onnea Jatalle uudesta purjeveneestä,kyllä tuolla passaa purjehtia,torikahvilassakin on mukava piipahtaa Vilppulassa on hyvä meininki hyvää pyhäpäivää sinne Vilppulaan:)

    VastaaPoista
  4. Ritva hei ja kiitos toivotuksista!
    Tänään minulla on ilo viettää päivää tyttäreni, poikani, seitsemän lapsenlapseni, mieheni, vävypoikani ja miniäni kanssa. Vain yksi lapsistani perheineen on kotikaupungissaan.
    Iso puhelias joukko siis koolla :)

    VastaaPoista
  5. Jatta on varmaan iloinen uudesta purjeveneestä.
    Torikahvilassakin on kiva poketa.

    Ihanaa sunnuntaipäivää Asta

    VastaaPoista
  6. Kiitos Seija!
    Toivottavasti terassi-ilmoja vielä piisaa.
    Ajatella, huomenna kalenteri kääntyy jo
    elokuulle.
    Pidän tavattomasti elokuun pimenevistä, mutta usein vielä melko lämpimistä illoista.

    VastaaPoista