Veneilyä

Jatta-rouva, Vilppulan talon energinen perheenäiti esittelee tässä onnellisena Jukka-mieheltään saamaansa purjevenettä. Vene on seilannut vesiä jo muutaman vuosikymmenen ajan, mutta Vilppuloille tämä on uusi. Veneen kylkeen ei ole vielä ennätetty maalata nimeä

JATTA.

Rasmus ja Lassi haluavat myös esitellä oman pienen purjeveneensä. Lähijärvelle on aina hauska mennä purjehtimaan suotuisien leppoisien tuulien kuljettamana.
Poikien riemulla ei ole rajoja, kun he leiriytyvät pienelle saarelle evästelemään ja leikkimään merirosvoleikkejään.

Tänään, heinäkuun 16. päivä Perezin perhe on lähdössä vesille Jatan purjeveneellä.

Ennen matkaa on tutkittu kartasta tarkkaan tuleva reitti. Jukka laati sen ja toivoi chileläisperheen kokevan ja näkevän kappaleen kauneinta Suomea. Nyt ei olekaan kyse ihan pienestä vaatimattomasta reissusta.
Matkalle lähdetään Juojärveltä Pitkälahden venesatamasta, jonka rantaa reunustaa pitkä rivi kauniita venevajoja, talaksia.
Tässä on ensimmäisen valokuvan paikka, Rosana-äiti tuumaa.

Matkalle pääsivät mukaan perheen kaksi vanhinta lasta, Adelina ja Roberto.
Sabrina-vauva jäi kotiin isoäidin hellään hoitoon.
Matka olisi ollut vielä liian vaativa pikkuiselle, toisaalta pienen lapsen hoito veneellä olisi vienyt toisen aikuisen lakkaamattoman huomion.
Perhe on ensi kertaa Suomen vesillä, ja tarkoitus on nauttia kaikin aistein suomalaisesta maisemasta ja kohteissa olevista ihmisistä.

Adelina seuraa silmä tarkkana perheen saapumista Varistaipaleen kanavalle.

Täällä on yhtä kaunista kuin sadussa, Rosana-äiti huikkaa lapsille. Kuunnelkaa tätä hiljaisuutta, isä Paolo lähes kuiskaa.
Maisema ja hiljaisuus herkistävät.
Täällä on rauha.

Perhe Perez on saapunut ensimmäiseen kohteeseen, jonne jalkaudutaan.
Äiti, mikä paikka tämä on, kyselee Adelina.
Nyt me olemme tulleet ortodoksiseen Valamon munkkiluostariin Heinävedelle, äiti täsmentää.

Valamossa perhe osallistuu jumalanpalvelukseen, tutustuu ikoneihin, museokokoelmien aarteisiin ja näyttelyihin.
Valkoisessa rakennuksessa on ruokala eli trapetsa, jossa chileläisperhe nauttii maittavan lounaan.
Ruokana on luomuruokaa, paljon ihania oman maan kasviksia, kalaa ja jälkiruuaksi marjakiisseliä kermavaahdolla.
Nam!

Matka jatkuu.....

Adelina, tule nopeasti alas! Kohta mennään maihin. Olet sinä varsinainen Peppi Pitkätossu,

äiti huutelee merkitsevään sävyyn alhaalta. Varo ettet putoa ja satuta itseäsi.

Kaunis kesä- ja oopperakaupunki Savonlinna on matkan määränpää. Tänne rantaudutaan ainakin kahdeksi päiväksi ja tutustutaan kaupungin nähtävyyksiin ja tapahtumiin.

Robero, muistatko tuon keskiaikaisen linnan nimen, Paolo-isä tenttaa.
Joo joo, ihan helppo muistaa. Meillä oli koulussa Olavi-ope sijaisena pari viikkoa.
Hän aina kehuskeli miten hyvä nimi linnalla on....siis Olavinlinna.
Hyvä kun muistit.
Linna on tosi vanha. Se rakennettiin vuonna 1475 , äiti lukee oppaasta. Sen perusti Erik Akselinpoika Tott, joka oli tanskalainen ritari.
Linnan tehtävänä oli torjua idästä tulevat venäläiset hyökkäykset ja näin varmistaa Savon seudun herruuden säilyminen Ruotsin kruunulla.
Näillä tantereilla on kuulunut miekkojen kalsketta ja tykkien jylinää, isä jatkaa.
Niin ja onhan siellä linnan muurien sisäpuolella eletty tavallista arkea ihan tavallisine askareineen, äiti lisää.

Ja mitä onkaan Savonlissa käynti ilman torilla käyntiä. Torikahvilassa maistuvat kahvin tai virvokkeiden kera lörtsyt, jotka ovat aitoja savonlinnalaisia herkkuja. Umpeen leivottu litteä lörtsy voi olla suolainen lihapiirakka tai makea omenahillolörtsy.

Mums, nam! Maistuis varmaan sullekin?!

Satamalaiturilla on mukava istuskella ja katsella vanhoja laivoja.
Illansuussa käydään vielä syömässä muikut Seurahuoneen terassilla.
Eikä mikään voita Lippakioskilla jälkiruuaksi syötyä pehmistä.
Se on must niin suomalaiselle kuin chileläiselle turistille!

Perezin perhe on vuokrannut mökin Pihlajaveden rannalta. He nauttivat luonnon kauneudesta ja uskomattomasta hiljaisuudesta. Linnut pitävät somaa sirkutustaan, ja muutama kala polskii rantavedessä.
Iltaa on istuttu nuotiolla, soudeltu järvellä, käyty mato-ongella
ja
ihailtu ilta-aurinkoa.
Tämä on paratiisi, Rosana kuiskaa hiljaisella äänellä perheelleen.

Charlene ja Albert, ruhtinaspari

Lauantaiaamuna heinäkuun 2. päivänä ilmestyi Paavon puodin edustalle isoja vaaleanpunaisia ruusupuita. Ne herättivät ohikulkijoissa arvauksia: juhliiko joku talon asukkaista syntymäpäiviään terassilla, onko jollakulla kenties hääpäivä vai voisiko sittenkin olla koko kulmakunnan yhteinen lauluilta?

Hääjuhla! Bingo, se osui oikeaan!

Terassi oli koristeltu naisvoimin kesäisesti herkän kauniiksi. Päivällä oli hyvissä ajoin kerätty kedon kukkasia, ja olipa jokunen kukka otettu Vilppuloiden kukkapenkeistäkin.

Tänään, heinäkuisena lauantaina, istuttiin terassille tuodun television ääreen seuraamaan Monacon ruhtinas Albertin ja ruhtinatar Charlenen kaunista hääseremoniaa.
Heidät siunattiin avioliittoon Monacon palatsin sisäpihalla.

Villa Vilppulan ja Sinisen talon naisväki päätti viettää mukavan naistenillan terassilla häitä seuraten, jutustellen ja kommentoiden. Nämä ihanaiset naiset olivat valinneet niityltä kauniin kukkasen hiuksiaan koristamaan ja somistamaan. Juhlatunnelma terassilla oli juhlavan leppoisa ja iloinen. Hilpeä.

Hilppa Rinaldi, tuo taimpana seisova tumma kaunotar on itse tuore kevään morsian. Hän ideoikin tämän yhteisen illan, eikä Hilpan ollut vaikea samaistua morsiamen rooliin.

Tunnelma palatsin pihalla on kovin kovin jännittynyt, tokaisee Jatta.
Ei lainkaan näin rento kuin meillä täällä ulkokatsomossamme, Marjaana jatkaa.
Minä niin odotan helliä katseita pariskunnalta, innostuu Fiona.
Muistatteko miten hellästi Viktoria ja Daniel silmäilivät toisiaan, olivat niin kär niin kär i varanda, Fiona sanoo hempeällä äänellä.
Se sitten oli somaa.

Charlene näyttää tyyneltä jännityksensä lomassa, kommentoi Ellen. Hän on hyvin kaunis morsian.

Ihastuttavan rytmikäs ja mukaansatempaava afrikkalainen lauluesitys vapautti hetkessä niin hääparin kuin juhlaväenkin.

Musiikilla on mahtava voima!

Olipa mainio hääpäivän valinta tämä kesäinen lauantai, sillä pääsimme kaikki naiset mukaan näihin juhlallisuuksiin, sanoo Gun.
Muistan hyvin miten Englannin kuninkaallisten Katen ja Williamin häät osuivat arkipäivään, ja talojemme eläkeläisillä vain oli mahdollisuus seurata suoraa lähetystä.

Juu juu, se oli silloin 29.4. , muistaa Thelma.
Silloin me Fionan, Fransin ja Herbertin kanssa muistelimme omia häitämme. Ihanat häämuistot palautuivat elävästi mieleen.

Charlenen kauniin puvun on suunnitellut Giorgio Armani, joka tietysti oli häävieraiden joukossa.

Hän on maailmalla yksi tunnetuimpia nimiä, tietää Hilppa kertoa. Maailman muotimaailma on tullut tutuksi tälle muodin parissa liikkuvalle rouva Rinaldille.

Yhtäkkiä Jatta heläyttää iloisen naurun kuultuaan kommentaattorin kommentin Monacon senhetkisestä säästä.
Hertsileijaa, siellähän on paljon vilpoisampaa kuin meillä täällä. Silti lähes jokainen arvon lady vilvoittelee itseään viuhkalla.
Meillä täällä 30 asteen helteessä pitäisi olla viuhkat kädessä, hän innostuu. Minä tyttö käyn taittamassa koivunoksat meille viuhkoiksi, hän sanoo ja samalla jo kipittää terassin portaita alas.

Jumppamaikka mikä jumppamaikka, ketterä liikkeissään!

Hilpan ihana yllätys on tässä!

Hän tilasi Leppäsen leipomosta kolmikerroksisen hääkakun tätä hääjuhlaa ja naisteniltaa varten.
Ja mikäs sen somemmin teemaan sopisi kuin herkullinen kakku.
Mahtaa siitä jäädä muutama kerros lapsille ja miehillekin.
:)
Niin iso se on.

Hääjuhla Monacossa huipentui illalliseen ja tanssiaisiin Monacon Ooppera Garnierissa sekä Casinon terassilla. Ilta päättyi ilotulitukseen.
Hurraa, hurraa, onnea, onnea, kuului Vilppukujan terassilta.
Noihin sanoihin on helppo yhtyä.

Leikkimökki on taas avannut ovensa

Tervetuloa kurkistamaan Tiinan tupaan, hirsiseen 30 vuotta vanhaan leikkimökkiin.

Villa Vilppula ja Sininen talo Koivukujan kouluineen nukkuvat juuri nyt Ruususen untaan. Sitä vastoin tämä punainen mökki on avannut ovensa leikkijöiden astua sisään. Kesä ja leikit kuuluvat erottamattomasti yhteen. Leikkisää mieltä tarvitsemme me kaikki, niin lapset kuin aikuiset. Siispä leikkimään ja ilo ilmoille!

Kello yhden aikaan postiauto hurauttaa näille seuduille ja tuo postin tähän pieneen sievään valkoiseen laatikkoon.

Pöytä on katettu kahvihetkeä varten. Maistuisiko kahvi keltaisesta, vihreästä, vaaleanpunaisesta vai vaaleansinisestä kupista?

Viirinauhat ilostuttavat siellä täällä. Vasemmalla vaaleanpunaiset, oikealla vaaleansiniset.

Peppi Pitkätossuhan se siellä korkealla taiteilee. Kukapa muukaan uskaltaisi noin korkealle katon harjaan, tuskin edes Vaahteramäen Eemeli. Peppi matkasi mukanani tänne Tukholman Junibackenista.
Ihana punatukka tämä Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu.
( På svenska: Pippilotta Viktualia Rullgardina Krussmynta Efraimsdotter Långstrump :)

Luonto tarjoaa sinivalkoisia kukkia pöydälle pitkin kesää. Ne sopivat väreiltään mökin tunnelmaan.

Kokkausvälineet ja astiat ovat Ikeasta. Laadukkaita ja kauniita niin väreiltään kuin muodoltaan. Tykkään kovasti.

Oven päällä hirsiparrun alla on kaksi kaunista enkeliä. Ne suojelevat ja vartioivat tupaa ja leikkijöitä.

Tänään voisi tehdä ruokaa valkoapiloista, koiranputkista, niittyleinikeistä, metsäkurjenpolvista, kissankelloista ja vaikka mistä ihanista kedon kukikasista. Niin, ja voisi tehdä leikkimökin pihalle käpylehmiä..... LEIKKI ON SUURI ILO !

Vilppulan väki kesätunnelmissa

Villa Vilppulan ja Sinisen talon väki mietti yhdessä mitä kaikkea mukavaa tulevana kesänä voisi tehdä.

Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että perheelle annetaan paljon aikaa.

Käydään uimassa, lennätetään leijoja, pyöräillään, pelataan sulkapalloa, maalataan leikkimökki... ja sateen sattuessa keksitään sisätekemistä.

Välillä voi istahtaa terassille tai puutarhaan, lukea kirjaa....

heittäytyä pitkäkseen, katsella poutapilviä

ja unelmoida.

Matka palmujen katveeseen, meren ranalle ja lämpimään houkuttelisi Jattaa ja Jukkaa.
Ah, hyvää ruokaa, loikoilua, uintia ja välillä nähtävyyksiin tutustumista.
Mikäs olisi sen somempaa. :)

Kävelylenkki metsässä antaisi energiaa ja tuulettaisi mukavasti ajatuksia.
Suomalainen koivumetsä on kaunis.

Lapset odottavat jokakesäistä pääsyään sirkukseen. Iloa ja hauskuutta on luvassa Sirkus Finlandiassa.
Siellä nautitaan esityksistä ja liikkuvista laitteista...
ja tietysti myös hattaroista.

Kesällä on mukava poiketa torille ostamaan tuoreita vihanneksia, marjoja, kaloja, sieniä ja kukkia.

Toritunnelmassa on jotain käsittämätöntä. Se pitää kokea ja aistia. Torin tuoksut ovat vailla vertaa, samoin värit.

Kahvi ja karjalanpiirakka maistuvat torikojussa paremmalta kuin missään muualla.

Kesämökillä voi seurata ohiajelevia laivoja ja veneitä. Iloinen huiskutus saa hyvän mielen niin veneilijöille kuin rannalla oleville.
" Vem kan segla förutan vind? Vem kan segla utan åror?
Vem kan skiljas från vännen sin,
utan att fälla tårar."

Eikä mikään voita auringonlaskuja! Niissä on taikaa aina vain ja uudestaan.

Vilppulan väki, Sinisen talon poppoo, Koivukujan koulun henkilökunta ja oppilaat
sekä Asta
toivottavat kaikille teille oikein hyvää kesää!

"Sipaiskoon kesä sinua lempeällä siivellään

ja avatkoon sinulle aurinkoisten polkujen portin!"

Roinaa ja rompetta

Kummallista miten talven aikana nurkkiin kerääntyy jos minkälaista roinaa ja rompetta.

Kevät on inventaarion aikaa. Kodissa tehdään tilaa kesälle.

Jatta on joskus sanonut asian loistavasti:

Siivotessani kotia, siivoan samalla omaa mieltäni.

Juuri niin. Henki kulkee paremmin, kun turha roina on poissa hushållista ja silmistä.

Tavaroiden inventoiminen ei tarkoita sitä, että kaikki turha vietäisiin kaatopaikalle.

Jos tavara on rikkoontunut, kuten Jatan pyörä, se korjataan itse tai viedään pyöräkorjaamolle.

Jukka on sitä mieltä, että tässä hommassa tarvitaan ammattilaista.
Siispä pyörä korjaamoon.

Varastossa lojuvat vanhat maalipurkit ovat ongelmajätettä, joten ne toimitetaan asianmukaiseen paikkaan.

Villapipot on pesty, ja nyt ne pakataan sievästi pahvilaatikoihin. Osa uusista villavaatteista on tuuletettu ulkona, ja niidenkin osoite on ullakkovarasto.
Kaikki lasten pieneksi käyneet vaatteet laitetaan lähisuvun ja ystävien lapsille kiertoon.
Osa vanhoista aikuisten vaatteista pakataan huolella Konttiin vietäviksi.
Kierrätys on parasta ehjille käyttöön sopiville vaatteille, kertovat nämä toimeliaat naiset.
Jos vuosiin ei ole käyttänyt punaista mekkoa, se saattaa olla jollekin aarrelöytö kirppiksellä tai
SPR:n Kontissa.

Ja nyt laatikot ullakolle odottamaan ensi syksyä ja talvea.

Fiona innostuu inventoimaan myös lankakorin sisältöä. Samalla hän miettii miten paljon uusia lankoja kannattaa ostaa Lapon saaren lampureilta Ahvenanmaalta.

Liinavaattetkin tutkaillaan. Muutama tyynyliina on jo nähnyt parhaat päivänsä, joten niiden paikka ei ole liinavaatekaapissa.

Singeri polkee kyllä, jos kaapeista löytyy korjattavaa.

Näin ullakko ja ulkovarasto saavat siistin ilmeen.
Tavarat ovat paikoillaan. Ne on helppo löytää.
Kuusenkoristeetkin kimaltelevat hyllyllä kilpaa auringon kanssa, kun Jukka vielä
kurkistaa vajan ovesta sisään.
Kaikki on TIP TOP kesäkelien tulla!

Kate and William

Englantilainen teepöytä oli katettu perjantaina 29.4.2011 hyvissä ajoin Vilppuloiden ullakkohuoneeseen. Olihan maailman kaikille romantiikan nälkäisille alkamassa mitä kaunein häänäytelmä.
Prinssi William ja Kate Middleton saavat toisensa.

Ajankohta vain oli tavattoman huono, sillä talon työssä käyvä väki ei voinut asettua vastaanottimen ääreen. Työt kutsuivat, ja häät saattoi katsoa tallennettuna myöhemmin illalla.
Mutta talon eläkeläisille tämä hetki oli suurta juhlaa!
Fiona, Frans, Thelma ja Herbert olivat kammanneet hiuksensa ojennukseen, ja suorastaan säteilivät hyväntuulisuuttaan. Heillä oli toden totta aikaa katsoa yli neljän tunnin häätapahtuma alusta loppuun saakka.
Katen häämekko on varsinainen pitsiunelma, kommentoi Thelma.
Kyllä vain, ja voi miten kauniisti hän hymyilee, jatkaa Fiona.

Muistatkos Thelma meidän häitä?
Menimme salaa naimisiin Toscanassa esiintymismatkallamme, innostuu Herbert.
Muistan sen kuin eilisen. Senkin, että taitoin ohimennen kukkivasta puusta pienen oksan hääkukakseni hiuksiini.
Kukat olivat vaaleanpunaisia ja tuoksuivat taivaallisilta.
Puun nimeä en muista.

Kahden eläkeläispariskunnan omat häämuistelot jatkuivat englantilaishäiden katselun lomassa.
Kate ja William saivat toisensa, ja jos ei ihan puolta valtakuntaa,
niin ainakin herttuan ja herttuattaren arvonimen.
Toivottavasti hekin saavat elää pitkän yhteisen onnellisen elämän,
kuten
Fiona ja Frans
&
Thelma ja Herbert