OVIKRANSSIT

TUNNELMALLISTA PIKKUJOULUN AIKAA

JA

JO RIPAUS OIKEAN JOULUN TAIKAA!

TERVEISIN VILLA VILPPULAN JA SINISEN TALON VÄKI

Joulukauden avajaiset

Huomenna 19.11. kaupungin Vanhalla Kaivoksella vietetään joulukauden avajaisia. Oppilaat esittävät tilaisuudessa perinteisesti jouluisia laululeikkejä ja runoja. Kuvataideopettaja Marjaana sai mainion idean: Hän pyysi talonmiestä toimittamaan koululle kolme kuusta koristeltaviksi. Ajatus oli, että kuvataidetunneilla oppilaat valmistavat itse joulukoristeet ja koristelevat kuuset mieleisikseen.
Koristellut kuuset toimitetaan kaivoksen maisemiin kaupunkilaisten ihailtaviksi.

Oppilaat jakautuivat kolmeen ryhmään, ja näin kolme kuusta sai kauniin koristuksen. Jokainen kuusi oli omalla tavallaan kaunis.

Sydänkuusi on latvasta lattiaan sydänaiheinen. Se on pelkistetty ja sievä. Punainen koristenauha sitoo sydämet oksille, ja näin vihreä kuusi saa hyvin jouluisen ilmeen.

Punaiset kynttilät piristävät tätä vihreävalkoista kuusta. Valkoisesta paperista leikatut haitarinauhat tekevät kuusesta veikeän persoonallisen.

Kolmas kuusi on perinteisin: hopeatähti, hopeanauhat ja punaiset sydämet.

Valokuvausta varten oppilaat istahtivat koristelemansa kuusen ympärille. Tämän päivän kuvataidetunnit jäävät kyllä mieleen, sanoi Liisa. Paljon kaunista olemme tehneet kuviksessa, mutta nyt on kyllä siistein juttu, Totti kehui. Maisa ja Lotta olivat vieläkin niin täpinöissään ja innoissaan, että suunnittelivat jo kuusenkoristelijan uraa. Taitaa olla kausiluontoista hommaa tytöt, Eino naureskeli .
Kaikkien suupielet nousivat iloisesti ylöspäin.

Toimittaja lupasi julkaista tämän ryhmäkuvan paikallislehdessä Outokummun Sanomissa.

Hän arveli kuusien saavan monta myönteistä katsetta joulukauden avajaisissa.

Isänpäivän tunnelmia Koivukujan opehuoneessa

Koulussa oli koko viikko askarreltu isänpäivän kortteja, laadittu toinen toistaan hurmaavampia runoja ja kirjoitettu kirjeitä isille. Hurraa isälle ! Olet maailman paras isä!

Perjantaina, viikon viimeisenä työpäivänä, Marjaana-ope oli tilannut lähileipomosta komean täytekakun. Leppäsen leipomon autopoika toimitti sen sopivasti kello kahdentoista välitunnin aikaan koululle. Koivukujan koulun opettajilla on edellisessä koulussa ollut tapana muistaa kollegoita kakkukahvein äitien- ja isänpäivää edeltävänä perjantaina. Miesopet tarjoavat kahvit äitienpäivänä, ja vastaavasti naisopet isänpäivänä.

Tämä perinne alkaa tänään 12.11.2010 uudessa Koivukujan koulussa!

Koko talon henkilökunta on kokoontunut opettajanhuoneeseen juhlistamaan isiä. Kuvassa vielä varsin juhlava tunnelma, kun naiset laulavat onnittelulaulun ja lukevat hauskan runomuotoisen kroniikan jokaisesta miesopettajasta. Tunnelma muuttuu hilpeäksi huumorilla höystettyjen sanojen myötä.
Tässä talossa osataan tuoda arkeen iloa!

Komea joukko herroja kiittelee tässä naiskollegoiden järjestämää juhlahetkeä. Mikä ihana yllätys, kuului kaikkien suusta. Yllätys tämä tuskin oli kenellekään heistä, mutta loistavasti osasivat olla juonessa mukana. Olihan edellisellä välitunnilla kuulunut supinaa ja kuisketta kakusta ja kukkasista. Kyllä meidän kelpaa tällaisen naisjoukon keskellä, kehaisi Heikki. Täällä meitä pidetään kuin komeinta kukkaa kämmenellä, hän jatkoi. Onnen potku saada tehdä työtä juuri tällä koululla!
Sehän on paljon sanottu, eikö vain?

Naisväki seurasi Uno Cygnaeuksen valvovan katseen alla miesten tyytyväisiä ilmeitä ja myhäilyjä. Jälleen kerran kävi toteen se, että pienikin kaunis ele saa ihmeitä aikaan työyhteisössä. Me olemme tiimi, me arvostamme toisiamme.

Kahvi ja kakku maistuivat, juttu luisti ja nauru raikui. Sunnuntaina juhlittiin kodeissa isänpäivää.

Hyvää isänpäivää, iloa ja valoa pimeään marraskuuhun!

Pata ja pippurimyllyt

Korkeakiiltoisella mustalla pöydällä on rautapata, musta pippurimylly, punainen suolamylly ja kirjoja. Mitä ihmettä nyt on tekeillä? Komea rivistö miehiä seisoo ojennuksessa uudenuutukaiset pitkät esiliinat edessään. Ei liene vaikea arvata, että alkamassa on Hasse Hedbergin kokkikoulu. Itse ruokaillan isäntä on sonnustautunut mustaan essuun ja komeaan valkoiseen kokin hattuun. Valokuvaaja ikuisti tästä herrajoukosta muutamia yhteiskuvia.
Tältä näyttivät Vilppulan kokit.

Paavo-lähikauppias oli myös illan tärkeä persoona, sillä hänen puodista tilattiin lähes kaikki tarvittavat ruoka-aineet. Paavo piti samalla luennon luomutuotteista ja reilun kaupan valikoimastaan. Osalle miesväestä asiat olivat tuttuja, mutta oli joukossa niitäkin, joiden vaimot hoitavat pääsääntöisesti kauppareissut ja ovat näin perheen kauppa- asiantuntijoita.

Hasse oli valinnut illan teemaksi liharuuat, sillä niiden valmistaminen tuntuu olevan jotenkin miesten juttu. Monessa hänenkin tuttavaperheessä juuri mies kokkaa mielellään liharuokia tai kesäisin grillaa lihaa.
Osa kokki-iltaan kuuluvista miehistä käy hirvimetsällä. Niinpä Paavo-kauppiaan ei tarvinnutkaan toimittaa luomulihaa iltaa varten, vaan hirvipaistin liha saatiin omasta takaa. Asialla oli Vilppuvaaran metsäporukka.
Paisti on ollut pari päivää marinaadissa ennen tätä kokkausiltaa. Mausteena oli huhmaressa murskattuja katajanmarjoja, mustapippureita, rosmariinia ja timjamia.
Ihana tuoksu!

Kun paisti oli pari tuntia uunissa, kokki Kolmoset valmistivat herkullisen salaatin ja keittivät perunat. Jälkiruuaksi oli Lapin lakkoja, leipäjuustoa ja kahvia.

Jukka Vilppula tokaisi illan päätteeksi tekevänsä parannuksen. Lupaan käydä useammin Paavon puodissa ja kokkaan perheelleni useammin. Se oli kuin musiikkia Paavon korville.
Hyvä miehet, hyvä me!

Naisten kekkerit

Villa Vilppulan ja Sinisen talon ihanaiset 12 naista viettivät yhteistä Hyvän olon - iltaa. He kokoontuivat Koivukujan koulun juhlasaliin, jonne Gun oli järjestänyt viihtyisän Unikko-kankaalla koristellun nurkkauksen.

Illan teemoja olivat Kiireettömyys, Liikunnan ilo, Intialainen päänhieronta, Arjen onni ja Rentoutuminen. Aiheet oli huolella valittu. Mainio idea oli se, että teemojen alustajina toimivat tämän joukon naiset, kuinkas muuten. Asiantuntemusta löytyy omasta takaa myös muille jaettavaksi.

Fiona-rouva mietti omaa nuoruuttaan. Ei ollut tarjolla muodikasta itämaisuutta, nauru- ja kosketusharjoituksia, vyöhyke- ja aromaterapiaa, hiljaisuuden retriiteistä puhumattakaan. Sen sijaan oli mustikka- ja puolukkaretkiä metsään tai ajettiin pyörillä pitkin kyläteitä pyörähtämään lavatansseihin.

Jatta- maikka laittoi rentoutuslevyn soimaan taustalle. Istu ja nauti, hän aloitti. Rentoutuminen järjestelee asioita mielessäsi, ja samalla keräät voimiasi. Rentoutuessa näkee sydämellään. Kiire ja stressi irrottavat otteen, ajatukset selkiävät, luovuuskin herää eloon, hän innosti.

Kiire on meille jokaiselle omakohtaisesti tuttua, Thelma päivitteli. Se ei katso ikää. Arkeen palatessa harmittaa, kun kesämökillä kalat jäivät järveen tai ulkomaanmatkalla aika ei riittänyt kaikkin mahdollisiin nähtävyyksiin.

Klaara-ope imi tietoa ja vinkkejä illasta minkä kerkisi. Olen oppinut, että rentoutuminen edesauttaa kehoa ja mieltä toipumaan rasituksista, löytämään uutta, hän kiteytti.
Loistavaa Klaara! Puuhakas rehtorikin on ollut hyvässä opissa.

Tunnelma oli leppoisa, Hyvän olon- ilta hemmotteli jokaista.

Jatta lupasi jumppamaikkana järjestää koululle jumppailtoja, joissa tutustutaan myös uusiin trendeihin.

Kuvataideopettaja Marjaana toivotti naiset tervetulleiksi viikon kuluttua alkavalle huovutuskurssille. Innostus oli melkoinen, sillä nyt voi saada ideoita joululahjoiksi. Kätten työt ovat parasta terapiaa, Marjaana totesi lopuksi.

Intialaisesta päähieronnasta kertoi kampaajarouva Ellen, jonka punainen kiharapilvi heilui veikeästi kerronnan tahdissa. Hän aloitti oman puheenvuoronsa seuraavasti: Tiesitkö, että intialainen päänhieronta vapauttaa verenkiertoa pään, niskan, hartioiden ja käsivarsien seudulla? Stressin kuormittamalta alueella poistuu tehokkaammin kuona-aineita ja hapen kulku paranee. Se toimii kokonaisvaltaisesti ja vähentää kehon ja mielen stressitiloja.
Toki hoito sopii mainiosti myös hemmotteluun!

Gunin jäykät niska- ja hartiaseudun lihakset saivat hellän käsittelyn. Sisustusarkkitehdin mieliharrastus, pianonsoitto, tekee hartioihin omia jännitteitä.

Ellen kertoo miten moni saa hoidon myötä rauhallisen ja syvän unen. Näin se vaikuttaa myönteisesti unen laatuun. Rentoutuminen kasvattaa stressinsietokykyä, vähentää ahdistuneisuutta ja ärtyneisyyttä ja lisää itseluottamusta. Sanalla sanoen, se eheyttää!

Minulla on taas paljon tuliaisia kotiin Dubliniin vietäväksi. Tarkoitan tuliaisilla näitä iki-ihania keskusteluja naisten kanssa. Aiheet ovat kansainvälisiä, meitä kaikkia naisia koskevia. Toki kansallisia eroja kuuluukin olla kulttuuritaustojen erilaisuuden vuoksi.
Sain illasta paljon mukaani!
Ja tämän marimekko-kuvan lähetän heti tilaisuuden päätyttyä Mary-ystävättärelleni Irlantiin.

Linda, Linda...

Kodinhoitaja Linda Spencer on Irlannin lahja Villa Vilppulalle, sillä niin ihana kotiapu ja ystävä hän on talon väelle. Lastenhuoneen pikkuväki on päivittäin hänen hellässä huomassaan. Linda nostelee tottuneesti pienokaisia syöttötuoliin, potalle, kylpyyn, sänkyyn ja leikkeihin. Ääntä, itkua, jokeltelua ja hymyjä riittää aamusta iltaan.

Lastenhuoneessa on upouusi pehmeä matto, joka on Jatta-äidin käsialaa. Unelma sinivalkoisesta lastenhuoneesta toteutui maton vaihdon myötä. Pienen pienet jalat tassuttelevat mielellään pehmeällä uudella nukkamatolla, eikös vain ?
Jatta tietää mikä on pienokaisille parhaaksi.

Lindan siivousurakka alkaa usein Vilppuloiden äidin ja isän makuuhuoneesta. Laatikot tursottavat vaatteita ja niitä on jätetty tuoleille lojumaan. On tainnut tulla isäntäväelle kiire töihin. Niin tyypillistä ja toisaalta niin tavallista, kuten muissakin lapsiperheissä.
Linda tuulettelee innokkaasti petivaatteita ja pitää huolen raikkaasta huoneilmasta.
Imuri laulaa ja pölyriepu huiskaa ahkerasti.

Tänä aamuna kylpyhuone näytti näin siistiltä, ja pyykitkin oli silitetty ja viety paikoilleen kaappeihin ja laatikoihin. Siivous ja pyykkääminen onnistuvat vasta pikkuisten käytyä aamunsuun unilleen. Aikamoista rumbaa ja asioiden priorisointia tämä kodinhoito, vai mitä? Tuttua, tuttua, sanovat useat kokemuksen rintaäänellä.

Alakerran flyygelihuoneessa on tuttuun tapaan rauhallinen tunnelma. Musiikki soi ja juttu luistaa. Jatta-äiti ei olekaan lähtenyt töihin, vaan rentoutuu hetken muilta töiltään aikuisten seurassa. Hänellä on juuri nyt syysloma koulusta, joten on hyvä ladata akkuja.
Kummallista miten rauhoittava olo tulee, kun avaan musiikkihuoneen oven, hän sanoo.
Mieli rauhoittuu ja olo rentoutuu.

Linda on siivonnut tyttöjen huoneen edustuskuntoon....hetkeksi. Kohta vaaleanpunaisessa huoneessa on menoa ja meininkiä. Musiikki soi ja tyynyt saavat kyytiä. Supistaan ja kikatetaan, popcorneja lattialla, cd-levyjä siellä täällä.....onhan syysloma, ja lapset kotona. Ulkona sataa räntää ja välillä vettä, joten nyt ollaan paljon sisätiloissa.

Jukka tutkailee vielä kesäkukkia, jotka nuokkuvat laatikossa. Syksyn tuuli, kylmyys ja myrskyt muuttavat puutarhan kovin alastoman näköiseksi. Viimeiset lehdet on vielä haravoitava ennen kunnon lumisateita.
Hyvästi kesän kukat ja hyvästi lämpimät säät!
Hyvästi syksyn upeat värit!
Tervetuloa valkoinen pehmeä lumi!

Yllätys koulun pihalla

Oppilaat olivat olleet tutustumiskäynnillä Juuan Nunnanlahdessa, joka on tunnettu vuolukiviesiintymisistään. Vuolukivi puolestaan on pehmeää, tiheää ja hyvin lämpöä varaavaa kiveä, joten siitä tehdään uuneja ja erilaisia koriste- ja tarve-esineitä. Mielenkiintoinen reissu, kertoi Linnea. Taas opittiin uutta, iloitsi Hans. Ympäristötiedon tunnilla oli juuri luettu eri kivilajeista, joten tutustumismatka sopi mainiosti opetussuunnitelmaan.
Juuka on kuuluisa vuolukiviesiintymisistään, mutta myös paikallisesta uuninrakennusosaamisestaan. Koko Koivukujan koulun väki ihasteli toinen toistaan kauniimpia uuneja.
Minä haluaisin kotiini juuri tuollaisen uunin, kuului tämän tästä.

Mutta mitä ihmettä oli tapahtunut koulun pihalla seuraavana aamuna? Siellähän oli vuolukivestä muotoiltu kuutio, jolla on mitä ilmeisimmin käyttöä koulun pihalla. Mitä se voisi olla? Miksi siinä lukee MÖKÖ?
Oppilaiden mielenkiinto heräsi.

Osa koululaisista istui koulun rappusilla seuraamassa tilannetta. Tapio-opettaja ja Marjaana-opettaja kertoivat iloisen uutisen. Nunnanlahden Uuni oli lahjoittanut koululle kiven istuimeksi. Ihan tavallisesta istuimesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan tämä on MÖKÖTYSKIVI.
Opettajat kertoivat, että jos sinua oikein "hatuttaa", harmittaa tai hermostuttaa, voit istua kivellä ja hieroa kädelläsi sen sileää pintaa. Kohta huomaat kuinka olosi helpottuu, tulee parempi mieli.

Kiven antama myönteinen energia tulee kaksi miljardia vuotta vanhasta Nunnanlahden vuolukivestä, jota kutsutaan myös IHMEKIVEKSI sen ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi.

MÖKÖ-mökötyskiveä halusivat kaikki testata oitis. Tässähän voi istua ja miettiä omia ajatuksia, sanoi yksi oppilaista. Pinta on sileä kuin persikka, ihan super hyper sileä. Vaude!

Mökö-kivellä voit istua yksin tai kaverin kanssa. Toimii!

Kotonakin saisi olla yksi MÖKÖ-kivi, kiteytti Amanda. Kun oikein harmittaa, voisi siihen istahtaa. Niin, ja siihen voisivat istua myös isä ja äiti, jos heillä palaa pinna meihin, lisäsi Maisa.

Tosi hieno keksintö, tämä MÖKÖ!

Sydämellisesti tervetuloa!

Koivukujan koulun liikuntasalissa oli iloisen jännittynyt tunnelma sunnuntaina 10.10.10. Tuo maaginen päivämäärä innosti koululaisia, heidän vanhempiaan ja koulun henkilökuntaa järjestämään yhteisen juhlan. Sydän-teema toistui mitä erilaisimmissa muodoissaan niin lauluissa, leikeissä, puheissa, runoissa kuin salin koristelussakin.

Pienet piiperöiset ja vähän isommatkin lapset asettuivat somaan sydänmuodostelmaan salin lattialle. He esittivät runoja ja laululeikkejään hellyttävästi, suorastaan sydämeen käyvästi. Ohjelmaa oli harjoiteltu monta kertaa, uudestaan ja taas uudestaan. Harjoitus teki mestareita, eikä aplodeista ollut tulla loppua. Hauskin kohta oli ehdottomasti estraadilta poistuminen, kun isommat lapset kantoivat vauvoja sylissään ja pienet kävalytaitoiset taaperoiset juoksivat kuka minnekin. Vilske oli melkoinen.

Klaara-ope heitteli sydänmuodostelmaan oppilaiden kuvataidetunnilla tekemiä punaisia sydämiä. Sydänsade oli kaunista katseltavaa.

Aikuiset olivat perustaneet "Hilmat ja Hermannit"-kuoron, jonka ensiesiintyminen oli tänään 10.10.10. Musiikinopettaja Heikki, tuttavallisemmin Hessu, johti kuoroa ja Gun tottuneeseen tapaan toimi säestäjänä. Kuoro ilahdutti yleisöään iloisen hauskoilla lauluillaan ja toisaalta tunnelmallisilla evergreeneillään. Voi miten kaunista, huokailivat etupenkin naiset. Tunnelmallista, sanoi harmaapukuinen herra. Hyvä Hilmat, mainiota Hermannit, huusi reipas nuori mies pieni poika sylissään. Taisipa sama mies vislata kuuluvasti huutonsa perään.

Tunnelma oli katossaan kuoron lopetettua laulunsa. Oli kiitosten ja kumarrusten aika.

Hyvä me! Hyvä Hilmat ja Hermannit, mietti Hessu aplodien tahdittamana. Tälle kuorolle taitaa pukata uusia keikkoja, tuumi puolestaan Gun. Niin sydämellinen oli tämän ensimmäisen esityksen vastaanotto.

Lopuksi koko esiintyjäjoukko kokoontui lavalle yhteisesitykseen, potpuriin, jossa laulettiin lauluja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Juhla oli onnistunut, ja se antoi iloa syksyn myrskyiseen päivään. Salin ikkunoista näkyi miten myrsky riepotteli puita ja sai aikaan melkoisen lehtisateen. Sisällä juhlasalissa oli lämmin ja sydämellinen tunnelma.