Kesämuistoja

Kummallista miten näin upeana lumisena talvipäivänä voikaan muistella mennyttä kesää. Onko niin, että unelmoi siitä mitä juuri nyt ei ole. Kuka tietää. Talvi ja kesä ovat molemmat upeita vuodenaikoja, muistaa Jatta sanoa ääneen. Kesä ja pyörälenkit ovat minulle lyömätön yhdistelmä, Jatta huutelee Jukalle.

Muistathan katsella teiden varrella olevia kukkia, Jatta jatkaa. Tuo on aitovirna ja tuo violetti tuolla pelto-ohdake. Tunnistithan sinä? Maitohorsman minä tunnistan, tuskin muita, Jukka kommentoi. Riittää kun tietää rentun ruusun. :)

Tälle pyöräretkelle pääsi mukaan perheen lemmikki, suloinen valkoinen Karo-koira. Se istui Jatan pyörän korissa, milloin mitenkin. Välillä piti pysähtyä, ja asetella Karoa. Ihan turvaallisuuden nimissä.

Pyöräretki oli reippaasti yli kymmenen kilometriä. Kaunista maalaismaisemaa, öljysoratietä.

Jukka oli ottanut mukaan muutaman euron, ja vei Jatan jäätelölle Kaunisniemen kesäkahvilaan. Aurinko paistoi, Särkiselän vesi liplatti mukavasti. Hikikin tuntui otsalla. Oli kesäinen fiilis, onnellinen olo. Kotityöt odottivat, mutta nekin jaksaisi tämän jälkeen.

Vanha kunnon...

Villa Villpulassa on kaksi vanhanajan lankapuhelinta kännyköiden ja upean punaisen puhelinkopin lisäksi. Niistä ei vain yksinkertaisesti ole haluttu luopua. Ripaus nostalgiaa, kun saa pyörittää numeron. Näppäily olisi liian modernia.

Puhelimet ovat ahkerassa käytössä, kun suku asuu kaukana toisistaan. Fiona-mummi on puheluiden keskushahmo, sydän. Hänelle soitetaan paljon, ja kuulumiset kulkevat helposti hänen kauttaan myös muille. Eivät tietysti perheiden kaikki kuulumiset, niitähän toki " suodatetaan". Yhdelle kerrotaan yhtä, toiselle toista. Elämä on...kuten eräässä operaattorin mainoksessa niin osuvasti sanotaan.

ELÄMÄ ON !

Miks et sä soita?

Telephone-koppi on tänäänkin jälleen suosiossa. Maisa ja Totti soittivat Pispalassa asuville luokkatovereilleen.

Hilppa puolestaan soitti Lappiin Ylläs-tunturille. Rakas poikakaveri Liinus toimii siellä hiihdon ja laskettelun opettajana. Puhelinlangat laulavat iloisia ja kaipaavia terveisiä.

Ring, ring ...

Vilppuloilla mietittiin yhdessä mikä olisi paras operaattori, kun käytetään kännyköitä. Mielessä vilistävät DNA, Saunalahti, Sonera.... ja kaikki ne lukuisat mainokset, joissa luvataan piiiitkääää puheaikaa edullisesti. No, onneksi sopiva löytyi: Unelma, joka sallii 3000 minuutin jutustelut ja samaiset tekstarimäärät lähes ilmaiseksi. :)

Kartanon kupeessa seistä töröttää harvinainen "unelma", punainen puhelinkoppi! Ja se toimii, ihan oikeasti!! Tämä harvinaisuus on tuotu Irlannista asti, yhdeltä lomareissulta. Oikeasti se tilattiin, kun siihen ihastuttiin. Talon väki käyttää ahkerasti puhelinkoppia, ja onpa se jo mukavasti kadun naapurustonkin käytössä. Kun punaisesta kopista soitellaan, silloin fiilistellään. Makeasti!

Välkommen till Villa Vilppula

Uskomatonta, että tänään (20.02.2010) on muuttopäivästä kulunut vasta kolme viikkoa. Talo alkaa olla jo mukavasti kalustettu, huonekalut löytäneet paikkansa. Osa tavaroista on vielä pahvilaatikoissa varastossa, osa huonekaluista ja esineistä tilaamatta. Seinille ei ole ripustettu tauluja tai valokuvia, pöydiltä puuttuvat kukkamaljakot, lapsilta suuri osa leluista jne. Silti talossa on elämän maku ja meno, touhua riittää ja tuntuu kuin aina olisi asuttu Villassa.

Huoneissa on vielä uutuuden tuoksu, seinät ja lattiat hohtavat valkoisuuttaan. Gunin mielestä seiniä ei ehkä tapetoida. Perheen toivehan oli saada selkeä, pelkistetty ja raikas koti. Värejä voi tuhlata tekstiileihin ja pieniin esineisiin, mutta samalla säilyttää valkoinen tunnelma. Hän haluaisi laittaa muutamaan huoneeseen boordinauhoja, ainakin vauvojen huoneeseen. Nähtäväksi jää miten ilme muuttuu. Lattioille tulee uusia mattoja, raitamattoja, mustavalkoisia. Kuinkas muuten. Seinävaatteet ja julisteet toisivat myös kodikkuutta ja persoonallista ilmettä huoneisiin.

Home sweet home

Arjen askareissa Linda: kodinhoitaja, au pair, tärkeä apulainen, aarre.

Gun harrastuksensa parissa

Valokuvia "Unelmien Koti" - lehteen

Kun Villa Vilppulaa suunniteltiin ja rakennettiin, perheen toiveena oli saada toimiva, moderni koti. Talon tuli olla valkoiseksi maalattu sekä ulkoa että sisäpuolelta. Valkoisuus toimisi raikkaana taustana kaikille muille väreille ja toisi myös valoa ja avaruutta. Siinä onnistuttiin hyvin. Jokaisessa huoneessa on tarkoin valittu väriyhdistelä: vauvojen valtakunnassa on vaaleansinisen ja valkoisen harkittu värimaailma, tyttöjen huoneessa vaaleanpunainen, valkoinen ja aniliininpunainen väri leikittelevät.

Jatan ja Jukan makuuhuoneesta haluttii iloinen, jopa räiskyvä. Arne Jacobsenin Munatuoli oli värien innoittaja, ja jo vuosia unelmien huonekalu.Sen ympärille muotoutui huoneen muu sisustus. Lopputulos on ilahduttanut pariskuntaa ja saanut kiitosta muiltakin.

Ullakkokerroksen olohuoneesta haluttiin harmooninen: siellä ruskea, valkoinen ja beige vuorottelevat. Huoneesta puuttuu väriläiskä, tehosteväri, ja nähtäväksi jää kaipaako tila sellaista lainkaan.

Valokuvaajan otoksia kartanosta

Tervetuloa meille, Vilppuloille!

Tervetuloa meille Villa Vilppulaan, toivottavat Jatta, Jukka, Rasmus, Lotta ja kolmoset: Ossi, Pessi ja Peppi.

Mustat menopelit talon seinustalla kuuluvat Jatalle ja Jukalle, innokkaille pyöräilijöille. Kesäaikaan pyörät ovat käytössä, jos vapaa-aikaa löytyy. Joskus pyöräillään Särkiselän lenkki, toisinaan asioille tai jäätelölle. Ison perheen ostosreissu kauppaan tehdään autolla ihan käytännön syistä.

Yläkerran ullakkohuone toimii myös Jatan maalaustilana. Taideharrastus on ollut osa Jatan elämää vuosikausia, alkunsa se sai jo alakouluaikaan. Jatta oli mukana tuolloin koulun kuvataidekerhossa. Akvarelleja ja muita maalauksia on talon varastotiloissa pahvilaatikoihin pakattuna. Jospa ne sieltä laitettaisiin kartanon valkoisille seinille kaikkien ihailtaviksi. Fiona-mummilla on idea viedä Jatan taidenäyttely Ahvenanmaalle Lapon saarelle tulevana kesänä. Nähtäväksi jää miten tuolle idealle ja unelmalle käy. Fionan touhukkuuden tuntien asia järjestyy.

Parvekkeet Villa Vilppulassa ovat melko kapeat, eikä niihin oikein mahdu tuolia tai pöytää. Onneksi kukkalaatikot tuovat lisäviihtyvyyttä. Ulkokukkia Jatta jaksaa nyppiä ja hoitaa antaumuksella, ja hän onkin suunnitellut pihaan ruukkuja, joissa kasvaisi kauniita viherkasveja. Puksipuut ovat mieluisia, jos sellaisia olisi saatavilla.

Kuvakulmia Villasta

Martin nauttii kakkukahvia Ellen-vaimonsa kanssa Vilppuloiden upouudessa keittiössä. Keittiön hyllyt ammottavat vielä tyhjyyttään, sillä suurin osa astioista ja keittiötarvikkeista on muuttolaatikoissa tai kokonaan tilaamatta/ostamatta.

Valkoiset kukat ovat Jatan mielikukkia. Hän on askarrellut useita ruusukransseja oviin ja seinille. Valkoiset tulppaanit ja kallat koristavat villaa tänään, kuvauspäivänä.

Keittiössä loihditaan herkkuja

Villa Vilppulan keittiö on talon sydän: siellä loihditaan suussa sulavia herkkuja niin arkena kuin juhlina. Keittiö on osittautunut hyvin toimivaksi ja todella viihtyisäksi, värimaailma hillitty pikantilla punaisella höystettynä.

Keittiössä kakkukahvilla on Helmisen perheen yrittäjäpariskunta Ellen ja Martin. Heillä molemmilla on oma yritys Tampereen kauppakeskuksessa Pyynikinkartanossa. Isä Martin on kultaseppä, ja äiti Ellen kampaaja. "Kultahippu"-liike on vastapäätä Ellenin" Kiharapilvi"-liikettä.

Helmisillä on viisi lasta: koululaiset Maisa ja Totti sekä nelikuiset kolmoset Alina, Anton ja Selma. Koti on Pispalassa, vanha mansardikattoinen punainen puutalo harjun rinteellä. Pihamaa on onneksi melko iso , ja se on mukavasti puiden ja pensaiden suojaama. Puutarhassa on isot , jo vähän lahot omenapuut, ja paljon valkoisia ja violetteja sireenipuita.

Leppoisaa oleilua Villa Vilppulassa

Tänään on leppoisan oleilun päivä! Valokuvaaja on kierrellyt talossa ja ikuistanut sukua ja huoneita kiitettävästi. Kuvaussession jälkeen on tarkoitus kokoontua keittiöön kakkukahville, ja kukin perhe kertoo kuulumisistaan. Tunnetusti suku on hyvin puheliasta sorttia, joten luvassa mielenkiintoinen hetki. Kansainvälisyyttä tuovat Hasse Pariisin kokemuksillaan, Lulun ja Matin perhe Brysselin kuulumisillaan ja tietysti lastenhoitaja/kodinhoitaja Linda, joka tuo tuulahduksen Irlannista.