torstai 18. helmikuuta 2010

Pyykkipäivä Villassa

Isossa perheessä riittää pyykkäämistä joka päivälle. Kone rullaa, ja Linda hoitelee pyykit joutuisasti rivakkaan tyyliinsä. Silittäminen on hänen mielipuuhaansa, varsinkin kun perheen Karoliina-koira pitää seuraa. Linda on järjestyksen ihminen, taustalla näkyvä pyyhehylly on siitä hyvä esimerkki. Hän kohentelee yhden jos toisenkin talon asukkaan vaatehyllyjä ja pitää talon muutenkin siistissä kunnossa. Tärkein työ hänellä on tietysti lasten hoitaminen. Tänään vauvoilla on useita sylejä, kun on sukutapaaminen. Siispä Linda keskittyy nyt silittämiseen ja Karo-koiran viihdyttämiseen. It's so nice!


Perheen Fiona-mummi muisteli oman lapsuutensa pyykkipäiviä. Silloin oli oikeasti pyykkipäivä, siis pyykkäys ajoitettiin yhdelle päivälle. Saunan muuripadassa lämmitettiin vesi lakanapyykille. Sekaan laitettiin valkaisevaa kloritia, ja lopputuloksena oli mitä valkoisinta valkopyykkiä. Muu pyykki pestiin pulsaattorikoneessa, joka oli sähköllä toimiva, ja johon vesi laskettiin hanasta. Pestyt ja huuhdellut vaatteet mankeloitiin koneesta käsikäyttöisellä kapealla mankelilla ennen pyykkikoriin laittoa. Koneen vesi laskettiin viemärikaivoon kumiletkua pitkin.

Sitten puhdas pyykki vietiinkin narulle kuivumaan. Sunnuntaisin vältettiin pyykkäystä, sillä sehän on lepopäivä. Ei ollut sopivaa ripustella pyykkiä pyhäpäivänä.

Kun talon väki kuunteli Fiona-mummin pyykkipäivämuisteluja, se herätti heti ajatuksia ja keskusteluja. Hienoa, että sunnuntait olivat oikeasti lepopäiviä, tuumaili perheen isä Jukka. Lauantaisinhan oltiin työssä, ja lapset kävivät koulua, Fiona kertoi. Aika oli silloin kovin erilaista. Ei ollut hienoja pyykinpesukoneita puhumattakaan kuivausrummuista tai kuivauskaapeista. Lakanapyykki kuivatettiin ullakolla talviaikaan. Siellä ne jäätyivät koppuraisiksi, ja kun ne tuotiin sisätilaan, niistä tuli raikas tuoksu. Vieläkin muistan sen, Fiona jatkaa. Ja mikä ihaninta, saimme olla lakanoiden alla tuulenvireessä, kun isä ja äiti vetivät ja viikkasivat valkopyykkiä.


Pyykkipäiviä Villassa on useita viikossa. Seitsenhenkisellä perheellä riittää pyykättävää. Kolmosten vaipparalli on tuntunut loputtomalta, varsinkin kun alkuaikoina käytettiin kestovaippoja. Tuntui, että niitä sai aina olla ripustamassa. Toisinaan vuoroteltiin, isommat lapsetkin olivat hommassa mukana.


Jatta miettii nykyaikaista pyykinpesua, joka niin monella lailla eroaa entisajan pyykkäyksestä. Pyykinpesuaineita on joka lähtöön: on hajutonta, hajusteista, jauhemaista, nestemäistä, allergiatestattua ja vaikka mitä.
Niin se vain on, että globalisoituminen ja materialismi näkyvät näissä minunkin pyykeissäni, hän sanoo ääneen. Onkohan edes prosentti vaatteistani tuotettu Suomessa? Olisi myös luontoystävällisempää omistaa vähemmän vaatteita, ei kuluisi niin hirveästi vettä ja energiaa niiden pesemiseen. Harvoin tuollaista tulee ajatelleeksi, lisää Jukka.

Niinpä!


Jutustelu jatkui pitkin iltaa. Frans-ukki muisteli lauantain saunailtoja ja niihin kesäisin kuuluvia vastantekoretkiä metsään. Saunaan ei menty ilman hyvälle tuoksuvaa ja ihmeitä tekevää vastaa. Kummallista miten siihen aikaan selvittiin ilman suihkuja tai ammeita, hyvä kun hanasta tuli kylmää vettä. Lämmin vesi kuumennettiin saunan muuripadassa tai hellalla kattiloissa ja vadeissa.












































2 kommenttia:

  1. Tästä pyykinpesusta tulee mieleen ihan oma lapsuuteni. Muistan kun meillä oli pulsaattorikone kotona, kun olin pieni tyttönen. Ja miten elämä oli erilaista nykyiseen verrattuna. Joskus niitä aikoja kaipaa. Toisaalta elämä oli helpompaa silloin, vaikka monesta asiasta joutuikin tinkimään.

    VastaaPoista
  2. Juuri niin, Eila. Mukava muistella menneitä ja miettiä miten asiat ovat tänään. Itsekin herkistyin lapsuuteni maisemiin pulsaattorikoneen myötä. Me lapset saimme veivata linkoa.

    VastaaPoista