Yllätys koulun pihalla

Oppilaat olivat olleet tutustumiskäynnillä Juuan Nunnanlahdessa, joka on tunnettu vuolukiviesiintymisistään. Vuolukivi puolestaan on pehmeää, tiheää ja hyvin lämpöä varaavaa kiveä, joten siitä tehdään uuneja ja erilaisia koriste- ja tarve-esineitä. Mielenkiintoinen reissu, kertoi Linnea. Taas opittiin uutta, iloitsi Hans. Ympäristötiedon tunnilla oli juuri luettu eri kivilajeista, joten tutustumismatka sopi mainiosti opetussuunnitelmaan.
Juuka on kuuluisa vuolukiviesiintymisistään, mutta myös paikallisesta uuninrakennusosaamisestaan. Koko Koivukujan koulun väki ihasteli toinen toistaan kauniimpia uuneja.
Minä haluaisin kotiini juuri tuollaisen uunin, kuului tämän tästä.

Mutta mitä ihmettä oli tapahtunut koulun pihalla seuraavana aamuna? Siellähän oli vuolukivestä muotoiltu kuutio, jolla on mitä ilmeisimmin käyttöä koulun pihalla. Mitä se voisi olla? Miksi siinä lukee MÖKÖ?
Oppilaiden mielenkiinto heräsi.

Osa koululaisista istui koulun rappusilla seuraamassa tilannetta. Tapio-opettaja ja Marjaana-opettaja kertoivat iloisen uutisen. Nunnanlahden Uuni oli lahjoittanut koululle kiven istuimeksi. Ihan tavallisesta istuimesta ei kuitenkaan ole kyse, vaan tämä on MÖKÖTYSKIVI.
Opettajat kertoivat, että jos sinua oikein "hatuttaa", harmittaa tai hermostuttaa, voit istua kivellä ja hieroa kädelläsi sen sileää pintaa. Kohta huomaat kuinka olosi helpottuu, tulee parempi mieli.

Kiven antama myönteinen energia tulee kaksi miljardia vuotta vanhasta Nunnanlahden vuolukivestä, jota kutsutaan myös IHMEKIVEKSI sen ainutlaatuisten ominaisuuksiensa vuoksi.

MÖKÖ-mökötyskiveä halusivat kaikki testata oitis. Tässähän voi istua ja miettiä omia ajatuksia, sanoi yksi oppilaista. Pinta on sileä kuin persikka, ihan super hyper sileä. Vaude!

Mökö-kivellä voit istua yksin tai kaverin kanssa. Toimii!

Kotonakin saisi olla yksi MÖKÖ-kivi, kiteytti Amanda. Kun oikein harmittaa, voisi siihen istahtaa. Niin, ja siihen voisivat istua myös isä ja äiti, jos heillä palaa pinna meihin, lisäsi Maisa.

Tosi hieno keksintö, tämä MÖKÖ!

Sydämellisesti tervetuloa!

Koivukujan koulun liikuntasalissa oli iloisen jännittynyt tunnelma sunnuntaina 10.10.10. Tuo maaginen päivämäärä innosti koululaisia, heidän vanhempiaan ja koulun henkilökuntaa järjestämään yhteisen juhlan. Sydän-teema toistui mitä erilaisimmissa muodoissaan niin lauluissa, leikeissä, puheissa, runoissa kuin salin koristelussakin.

Pienet piiperöiset ja vähän isommatkin lapset asettuivat somaan sydänmuodostelmaan salin lattialle. He esittivät runoja ja laululeikkejään hellyttävästi, suorastaan sydämeen käyvästi. Ohjelmaa oli harjoiteltu monta kertaa, uudestaan ja taas uudestaan. Harjoitus teki mestareita, eikä aplodeista ollut tulla loppua. Hauskin kohta oli ehdottomasti estraadilta poistuminen, kun isommat lapset kantoivat vauvoja sylissään ja pienet kävalytaitoiset taaperoiset juoksivat kuka minnekin. Vilske oli melkoinen.

Klaara-ope heitteli sydänmuodostelmaan oppilaiden kuvataidetunnilla tekemiä punaisia sydämiä. Sydänsade oli kaunista katseltavaa.

Aikuiset olivat perustaneet "Hilmat ja Hermannit"-kuoron, jonka ensiesiintyminen oli tänään 10.10.10. Musiikinopettaja Heikki, tuttavallisemmin Hessu, johti kuoroa ja Gun tottuneeseen tapaan toimi säestäjänä. Kuoro ilahdutti yleisöään iloisen hauskoilla lauluillaan ja toisaalta tunnelmallisilla evergreeneillään. Voi miten kaunista, huokailivat etupenkin naiset. Tunnelmallista, sanoi harmaapukuinen herra. Hyvä Hilmat, mainiota Hermannit, huusi reipas nuori mies pieni poika sylissään. Taisipa sama mies vislata kuuluvasti huutonsa perään.

Tunnelma oli katossaan kuoron lopetettua laulunsa. Oli kiitosten ja kumarrusten aika.

Hyvä me! Hyvä Hilmat ja Hermannit, mietti Hessu aplodien tahdittamana. Tälle kuorolle taitaa pukata uusia keikkoja, tuumi puolestaan Gun. Niin sydämellinen oli tämän ensimmäisen esityksen vastaanotto.

Lopuksi koko esiintyjäjoukko kokoontui lavalle yhteisesitykseen, potpuriin, jossa laulettiin lauluja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Juhla oli onnistunut, ja se antoi iloa syksyn myrskyiseen päivään. Salin ikkunoista näkyi miten myrsky riepotteli puita ja sai aikaan melkoisen lehtisateen. Sisällä juhlasalissa oli lämmin ja sydämellinen tunnelma.

Siivous- ja tapiseerauspäivä

Paula on Sinisen talon tehopakkaus, jolle yksinkertaisesti on kerääntynyt normaalia enemmän energiaa. Hän on Koivukujan koulun keittäjä ja siistijä, mutta hoitelee siinä sivussa isoa kartanoaan suurella rakkaudella. Tänään on se päivä, jolloin Paulan mottona on monen p-kirjaimen lausahdus:

Pölyt pois ja puhdasta pirttiin!
Hänen siivouspäivänsä ei ole suinkaan otsa-kurtussa- päivä. Ei sinnepäinkään! Stereoihin hän valitsee aivan ensimmäiseksi mukaansa tempaavaa musiikkia, jonka tahdissa siivous etenee luonnikkaasti.
Chifonette-liina heiluu sinne tänne tehden puhdasta jälkeä. Uudet pinnat saavat säihkyvän puhtaan ilmeen, ja kaakeleissa voi lähes peilata hiuksensa.

Joskus mietin mikä minut saa niin usein siivoamaan tai kohentelemaan paikkoja täällä kotosalla, Paula pohdiskelee. Taidan olla niitä ihmisiä, jotka yksinkertaisesti vain rauhoittuvat ja rentoutuvat siistissä ympäristössä. Kodin kaaos on minulle myös mielen kaaos, vai miten sen nyt pähkäilisin. Kaunis siivottu tila antaa energiaa toisin kuin sekainen hyrskynmyrskyn tila. Juuri niin, kaunis koti on iso ihana energian lähde. Toki siihen liittyy olennaisesti myös perhe, Kultaa ja Murua unohtamatta.

No johan minä nyt innostuin filosofoimaan, Paula miettii. Ja vieläpä näin arkisen työn äärellä. Mutta hei, siivoushan voi heittää uusia ajatuksia ilmoille, Paula myhäilee itsekseen.

Tämän syksyn viimeinen ikkunanpesu-urakka on alkamassa. Kaikki pinnat pestään puhtaiksi ennen pakkasen tuloa. Tällä kertaa otankin vaarin lääkärituttavan pesuohjeesta: mikrokuituliinalla ja vedellä lika pois, ja lopuksi kuivataan toisella mikrokuituliinalla. Näin ei tule raitoja ikkunoihin, ja työ on helppoa. Uskomatonta miten tuo ohje toimii. Siis ei Fairy-vesiä eikä muita pesuaineita, ei ensinkään. Puhdasta tulee pelkällä vedellä! Näin kertoi vuosien kokemuksen rintaäänellä naapurikunnan Markku-lääkäri, joka pesee kotinsa ikkunat omaksi ja vaimonsa iloksi.
Kyllä Reetan kelpaa!

Mikko tuli yläkerrasta matto harteillaan ja mattopiiska kainalossaan. Suuntana oli arvartenkin ulko-ovi ja mattojen tamppausteline. Samalla hän pyörähti Paulan edessä muutaman kerran tehden komean askelkuvion. Keittiön raitamattokin sai kyytiä. Varo, varo Mikko, ettei matosta lennä pölyä tänne sisälle, Paula huuteli imuroidessaan. Sinä se jaksat intoilla pölystä etkä huomaa hienoa koreografiaani, Mikko vastaa.

Alta aikayksikön Mikko nappasi Paula-vaimonsa käsivarsilleen ja pyöritti koreografioitaan argentiinalaisen tangon tahdissa. Matto lojui lattialla, imurikin oli sammutettu.
Ilmassa ei ollut pölyä, vaan tangon tulista taikaa.

:)

Paula ja Mikko päättivät jatkaa vielä Liinu-tyttären huoneen laittamista. Huone sai kauniit vaaleanpunaiset tapetit, joissa on sinivalkoinen koristekuvio. Liinu oli itse valinnut ne forssalaisesta liikkeestä sukulaisreissullaan. Paula-äiti ompeli pitkät verhot, ja ne toivat huoneeseen kaivattua lämpöä ja kodikkuutta. Maton Liinu nimesi vaahtokarkkimatoksi,
kun se on niin makee!

Muistoja, muistoja....

Villa Vilppulassa osan vuotta asuvat isovanhemmat Frans ja Fiona ovat saaneet kutsun illanistujaisiin naapuritaloon. Sinisessä talossa Herbert ja Thelma toimivat ehtoisana isäntäparina, illan teeman ideoijina. Tänään vietetään neljän aikuisen, paljon elämää kokeneen ja maailmaa monessa kolkassa matkanneen ikimuistoista iltaa. Heillä on mukanaan albumit, joihin on ikuistettu elämää useiden vuosikymmenien ajoilta niin arjessa kuin juhlassa. Luvassa on arvatenkin muisteloita, iloista naurua ja välillä kyneleidenkin pyyhkimistä. Menneiden muistelu herkistää, ja toisaalta tämän hetken kuulumisten vaihto innostaa. Thelma on valinnut taustamusiikisi paljon klassista musiikkia, mutta luvassa on myös vanhoja suomalaisia ikivihreitä. Juuri nyt soi Fransille ja Fionalle suunnattu kansansävelmä "Kai muistat":

Kai muistat, kannella kun fregatin,
kai muistat kannella, kun fregatin
me haaveksimme ja laulelimme....

Frans ja Fiona Hedberg ovat eläkkeellä oleva pirteä ja touhukas opettajapariskunta Ahvenanmaalta. Työaikana he asuivat Maarianhaminassa, jossa toimivat peruskoulunopettajina. Nyt eläkepäivät kuluvat Lapon saarella talviasuttavaksi muutetussa kesähuvilassa, jota Fiona innolla sisustaa. Tiesitkö sinä Thelma, että me olemme henkeen ja vereen meri-ihmisä? Fiona kyselee. Kyllä teistä se huokuu. Sinä Fiona kuvailet seikkaperäisesti merenrantatalonne ikkunasta avautuvaa maisemaa, joten ei jää arvailujen varaan miten paljon siitä nautit, vastaa Thelma. Ja kaikkihan me tiedämme miten tärkeätä teille on esimerkiksi Itämeren suojelu, hän vielä jatkaa.

Onneksi Itämerta suojellaan sekä kansallisin että kansainvälisin toimin, Frans sanoo toiveikkaana. Nyt hän on mieliaiheessaan. Meidän suomalaisten toimet vaikuttavat pääasiassa rannikkovesien tilaan, avomerta suojellaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Toivottavasti Itämeren suojeluohjelma vähentää Itämeren rehevöitymistä ja parantaa luonnon ja vesialueiden tilaa, Frans pohdiskelee. Fiona puolestaan miettii mitä riskejä öljy- ja kemikaalikuljetuksissa piilee.
Nyt kyllä siirryttään vakavista pohdinnoista toisenlaisiin, rva Hedberg sanoo.
Meren äärellä henki kulkee paremmin kuin täällä sisämaassa, Fiona makustelee ilmaa nuuhkien. No mutta täällä sisällähän sinä tunnen lohilaatikon tuoksun, joka tulee keittiöstä, Thelma nauraa tikahtuen.

Ja nimi laivan, se on Rakkaus...
ei löydy toista niin suurenmoista,
ja voittamaton on sen purjehdus....soi taustalla.

Thelma ja Herbert Berg viettävät nykyään pitkiä aikoja tyttärensä Paulan perheen luona Sinisessä talossa. Tämä alakerran sinivalkoinen huone on silloin heidän ikiomaa aluettaan, rauhallinen oma soppi. Thelma ja Herbert tapasivat opiskeluvuosinaan kuten niin monet muutkin parit. Heitä yhdisti baletti. He tanssivat pitkään Suomen Kansallisbaletissa, mutta vuosien myötä halu kokeilla siipiään maan rajojen ulkopuolella koitui heidänkin kohtaloksi tai onneksi. Tämä pari on tanssinut Joutsenlammen, La Divan, Pähkinänsärkijän, Romeon ja Julian, Peer Gyntin jne. Lista on pitkä ja lukemattomat ovat ne maailman kolkat, joissa Bergin pariskunta on eläytynyt rooleihinsa.
Tuntuu kuin maapallo olisi pienentynyt tai ainakin jonkin verran lähentynyt tanssimatkojemme myötä. On pitänyt sopeutua eri kulttuureihin, avartaa katsettaan ja ennen kaikkea siinä samalla pitää itsensä timmissä ja virkeässä kunnossa, Thelma kiteyttää.

Thelman ja Herbertin makuuhuoneen yöpöydällä on kaunis patsas, jonka he saivat eläkkeelle jäätyään lahjaksi. Lahjaa ojennettaessa heitä kehotettiin laittamaan se paikalle, josta se näkyy aamulla herättyä ja illalla nukkumaan mennessä. Pariskunta päätti kuljettaa rakasta patsasta mukanaan missä ikinä liikkuvatkin. Sen paikka on aina yöpöydällä. Kun kapsäkit taas pakataan, se kääritään huolellisesti pyyheliinan sisään. Pakkaskelien tultua tämä pariskunta viettää useita kuukausia Italian Toscanassa lähellä Siennan kaupunkia. Siellä heillä on koti viinipuiden katveessa unikkopeltojen laidalla.

Thelman, Herbertin, Fionan ja Fransin muisteloiden ilta jatkuu. He istuvat kynttilöin ja kukin koristellun pöydän ääressä ruokailemassa.
Iloinen puheensorina kantautuu muihin huoneisiin, nauru raikaa ja tunnelma on aito.

Arja Saijonmaa laulaa Ystävän laulua..

Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Anna meren se selvittää,
kuka vierelles jää.
Ja jos silloin, kun myrsky soi,
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie-
jääköön pois mikä lie!

Opettajanhuoneen taulu

Puuhakas Klaara-rehtori pyyhälsi opettajanhuoneeseen korkokenkiensä korot kopsuen. Hän halusi olla paikalla ennen välitunnin alkua ja opettajien tuloa. Piti järjestellä paikkoja kuntoon ennen opettajankokousta ja uuden taulun seinälle ripustamista. No, suht siistiähän täällä on, hän ajatteli mielessään. Onneksi ennätin hakea korillisen punaisia ruusuja Aulin kukkakaupasta kaikkien iloksi. Eikä hassumpi ajatus ollut hankkia pieniä punaisia kynttilöitä tunnelman luojiksi. Mutta turkanen sentään, eihän meillä ole kynttelikköä. Sekin pitäisi jostain taikoa. Nyt en kyllä ennätä.

Rakkaat kollegat, saanko esitellä teille hankkimani sydäntaulun, jonka kohta ripustan tuonne seinälle iloksemme. Tämä taulu symboloikoon yhteishenkeämme, jonka toivon jatkossakin olevan sydämellisen. Eikä pidä unohtaa tuiki tärkeää sydämen sivistystä, jota meillä kaikilla saisi olla aimo annos. Räiskyvä punainen väri kuvatkoon tämän talon työntekijöiden voimaa ja intoa. Johan minä nyt herkistyin sanoissani, hän jatkoi lähes kyynel silmässä.

Opehuoneessa oli leppoisa tunnelma. Margareta laittoi kahvin tippumaan ja tarjoili sitä kohta kollegoilleen. Miehet olivat tuttuun tapaan vallanneet lepotuolit ja lukivat lehtensä. Miten ihmeessä miehet voivatkin ottaa noin rennosti? Relax, relax sinäkin Margareta :)

Koko opeporukka antoi riemulliset aploodit Klaaralle ja iloisen punaraamiselle taululle. Kokous pääsi alkamaan ajallaan, ja käsiteltäviä asioita olivat ainakin järjestyssäännöt ja koulun yhteinen vanhempainilta.
Opettajanhuoneen kalustus on varsin rento ja myös edullinen. Kalustemäärärahoista suuri osa haluttiin suunnata oppilaiden käyttöön luokkahuoneisiin. Klaara, eikö niitä satulatuolia tilattukaan opettajille luokkiin? kyselee Marjaana-ope. Minä niin mielelläni istuisin sellaisella kuvisluokassani.
Mehän sovimme niukasta linjasta, jatkaa Tapio-puoliso. Taidan hankkia sinulle kotiin satulatuolin, kun se niin sinua askarruttaa, Tapio huikkaa.

Kokous päättyy. Klaara ja Kurt kävelevät Paavon puotiin ruokaostoksille ja miettivät perheen päivällisruokaa. Lohta vai kanaa? Kultaseni, paistetaan lasten kanssa pitsoja, Kurt ehdottaa. Taidetaan päästä helpommalla.

Sinisen talon sinivalkoinen keittiö

Sinisen talon isäntäpariskunta Paula ja Mikko ovat istahtaneet uuteen valoisaan keittiöönsä kello viiden teelle. Maukas haudutettu yrttitee maistuu leppeältä posliinikannusta tarjoiltuna. Paula on ostanut Paavon puodista kauppareissullaan ison valkoisen ruusun Mikon-päivän kunniaksi. Onnea kulta, Paula herkistelee siipalleen. Herkullinen juustokakku on vielä tekeytymässä jääkaapissa, mutta sekin tuodaan kohta tähän herkkuhetkeen.Yhteinen kahdenkeskinen hetki teekupposen ääressä rentouttaa työpäivän jälkeen. Vaihdetaan tietysti päivän kuulumiset ja mietitään mitä tehtäisiin perheen kanssa tulevana viikonloppuna.

Paula oli varannut kuukausi sitten ajan maton kutomiseen Taitokorttelista. Onneksi yhdet mattopuut olivat vapaana, ja näin hän sai tehtyä sinivalkoraitaisen maton raikkaaseen keittiöönsä. Verhot hän hurautti Singerillään pikapikaa, ja tunsi yleisilmeen olevan kodikkaan. Tapetointi on vielä edessä, mutta kaikki ajallaan. Kulta ja Muru istuivat tyytyväisinä keittiön nurkassa oman sinivalkoisen korinsa lähellä vartiossa. Tämä on meidän ikioma alue, äläpä kuvaaja tule lähemmäksi kamerasi kanssa.

Sinisessä talossahan on Koivukujan koulu vuokralla, joten seuraavassa postauksessa on ilo tutustua opettajanhuoneeseen, jossa porisee kahvi joka välitunti, ja jossa vaihdetaan päivän ajankohtaisimmat kuulumiset.
Niin, ja siellä tietysti kukkii myös huumori ja nauru raikaa välillä vallan hillittömästi.

Syksy Villa Vilppulassa ja Koivukujan koulussa

Syksyn kuulaus ja silmiä hivelevä väriloisto oli tullut ajallaan Villa Vilppulan ja Koivukujan koulun ympäristöön. Syyskuu on koulussa perinteisesti luontoretkien aikaa. Niin myös täällä Klaaran koulussa Koivukujalla.

Retkipäivä oli kaunis, lämmin ja puolipilvinen. Edellisviikolla oli sovittu, että lähdetään tutustumaan koulun ympäristöön, ja samalla pidetään myös alueen siivoustalkoot. Jokaisen tuli kantaa kortensa kekoon. Oli haravointia, roskien keruuta, syyskasvien tuntemusta, sienitietoutta ja mukavaa yhdessäoloa eväitä nauttien.

Tämä on sitä oikeaa yhteishengen luomista luontoäidin helmassa!!

Klaara-rehtori oli pirtsakka näky talkoojonossa porkkanakori käsivarsillaan. Hän innosti joukkojaan katsomaan luontoa avoimin silmin ja kaikein aistein. Miettikää miten helppoa on heittää auton ikkunasta kaikki roskat luontoon. Luontohan on niin " isosuinen" roskakori, että sinne jokainen osuu. Eikö olekin ikävä katsella näitä roskaisia tienvarsia? Pulloja, karkkipusseja, tölkkejä ja jopa maitotölkkejä siellä täällä. Tosi surullista, sanoo Klaara.

Tämä reipas porukka päätti siistiä koulun lähialueen tienvarret roskista ja lupasi olla roskaamatta. Päätettiin myös pitää jätteiden kierrätysviikko koulussa. Tutustutaan kaupungin jätepisteisiin, ja mietitään miten omassa koulussa voitaisiin toimia jätteiden suhteen mahdollisimman ekologisesti. Asiasta puhutaan myös vanhempainillassa, joten tarkoitus on saada kodit mukaan.

Kyllä tämä retkipäivä luokkatunnit voittaa, kuului joku huikkavan ääneen. Siitä ei ollut epäilystäkään. Oppilaiden ilmeet kertoivat kaiken. Joukossa oli innokkaita puurtajia iloisine ilmeineen. Milloin päästään uudelle retkelle? Vieläkö tänä syksynä? Istutettaisiinko tulppaanin sipuleita koulun pihaan? Entä jos jokainen luokka istuttaisi oman nimikkopuun? Ehdotuksista ei ollut tulla loppua.

Opettajilla oli iloista kerrottavaa: koulun määrärahoista voidaan osa käyttää koulualueen kaunistamiseen. Siispä heti huomenna tehdään kukkasipuleiden ja puun taimien tilaus. Samalla mietitään mitä leikkitelineitä pihaan voitaisiin hankkia kaikkien iloksi.

Retkipäivä oli puuhakas ja kaikin puolin onnistunut. Se päättyi iloisiin yhteislaulutunnelmiin. Laulattajana oli tietysti musiikinmaikka, jonka svengaava tyyli oli hilpeätä katsottavaa.

Tältä retkeltä jäi jokaiselle reppuun iso määrä iloa, tietoa ja myös taitoja.