Sininen talo ja Villa Vilppula pakkaspäivänä 16.2.2011

"Helmikuu on tullut,

tulleet valkohanget,

pakkasherra nurkissa jo paukuttaa.

Kaikki, jotka elää,

unestansa herää,

suksin, kelkoin hangelle nyt kiiruhtaa."

Sinisessä talossa ja Villa Vilppulassa on herätty helmikuiseen keskiviikkoaamuun varsin kylmissä merkeissä. Pakkasherra on ollut hurjana, aamulla mittari näytti -23,6 astetetta. Toki tiedetään, että osassa kaupunkia on ollut paljon kylmempää, - 30 asteen lukemia.

Helmikuun runon sanat eivät tänään ole käyneet toteen. Ei ole ainuttakaan suksin eikä kelkoin hangelle kiiruhtajaa kuvanottohetkellä. Koululaiset ja talojen väki pysyttelevät visusti sisällä lämpimässä. Vain kuvien ottaja, Vilppulan Jukka pyörii kameroineen pakkasessa. Välillä hän käy sisällä lämmittelemässä höyryävän teekupposen äärellä.

Sininen talo, jossa Koivukujan koululla on myös tilat, on saanut aivan uuden ilmeen. Koulun keittäjä-siistijä otti Singerinsä framille ja ompeli raitaverhot osaan ikkunoita ja valkoiset rullaverhot osaan. Tulipa kerralla raikas julkisivu. Naisväki oli asiasta kovin riemuissaan, ja tarjosi ompelijalle herkullisen ruuan lähiravintolassa.
Taloa sisustetaan ja kalustetaan usein talkoilla, mikä tänä päivänä voi kuulostaa harvinaiselta.
Yhdessä tekemisessä on voimaa, toteavat ihanaiset naiset.

Tästä ovesta astelevat koululaiset sisään, ja telmivät välitunneillaan runsaslumisessa pihapiirissä.

Talkkari oli eilen mitannut lumivaipan paksuudeksi 90-91 cm kohdalta, johon ei oltu kasattu

lunta. Edellinen talvi oli lähes samanlainen lumen määrältään. Vilppukujan asukkailla on onneksi tilaa siirrellä lumia, niitä ei työnnetä kujalle autoilijoiden ja kulkijoiden harmiksi.

Jukka, ota nyt taloista paljon kuvia joka suunnalta, huutelee Jatta oven raosta. Kyllä, kyllä, tunnen olevani oikea paparazzi tämä järjestelmäkamera kädessäni, Jukka vastaa. Näpit palelevat, turkanen sentään. Kyllä tämä työstä käy.

Talot ovat rakennustyyliltään ja väreiltään yhteen sopivat. Talojen suunnittelu on lähtöisin Vilppulan Jukan ja hänen kollegoidensa ideoista. Jukkahan on ammatiltaan arkkitehti, ja hänen arkkitehtitoimistonsa sijaitsee naapurikaupungissa Joensuussa. Eipä siis ihme, että hän niin innolla kuvaa piirtämiään ja suunnittelemiaan taloja.

Villa Vilppulan julkisivu on sekin saanut pieniä muutoksia. Jatta innostui Sinisen talon verhoista niin, että kätevänä ompelukoneen käyttäjänä ompeli Vilppulan erkkeri-ikkunoihin vaaleansinivalkoiset raitaverhot ja samasta kankaasta markiisit kolmeen eteisikkunaan. Markiisit ovat kuin piste i:n päälle, Jatta kehui verhojaan.
Syystäkin.

Luonto näyttää tänään häikäisevän kauniilta, puhtaalta, satumaiselta.

Talot ovat kuin pehmeässä pumpulissa.

Muutaman kuukauden kuluttua Aurinko taltuttaa Pakkasherran, ja kaunis valkoinen maisema

on muisto vain. Talojen parvekkeille laitetaan kukkalaatikoita, kukkapenkkejä kunnostetaan ja ryytimaita herätellään kasvuun.
Ihana, että meillä on neljä vuodenaikaa!

Uudet tapetit

Kevään lähestyminen enteilee sisustajalle puuhakasta aikaa. Valon lisääntyminen herättää kodin talviunesta. Pinttyneet pinnat kaipaavat uutta raikasta ilmettä, ja kodin uudistus saa vauhtia. Näin kävi myös Villa Vilppulassa.

Jatta-äiti halusi poikien huoneeseen raikkaamman ilmeen pienellä muutoksella. Takaseinän tapetti vaihdettiin vaaleansiniraitaiseen "Aakkostapettiin", joka eroaa vaaleudellaan edellisestä tummemmasta raitatapetista.
Mamma hei, tämä huonehan tuli valoisammaksi, jälkikasvu innostui.
Teidän lasten vanha matkaradio oli värivinkkinä, Jatta tokaisi.
Joskus asiat hoituvat helposti. Tänään oli sellainen päivä.

Fionan ja Fransin sinivalkoisen huoneen takaseinä sai myös uuden herkkäkuvioisen tapetin.

Fiona kaipaisi seinille jotain ripustettavaa, mutta vinoon seinään ei oikein voi laittaa mitään.

Toisaalta hän on pelkistetyn tyylin kannattaja, joten nyt vain makustellaan uutta vaaleansinistä tapettia.

Tapetoidut huoneet ovat yläkerrassa naapurihuoneita, ja niitä molempia hallitsee sinivalkoisuus. Ne ovat "samaa paria".

Jatta suosii edelleenkin valkoista väriä yhdistettynä puhtaisiin tai pastellinsävyisiin väreihin. Lattiat saavat toistaiseksi olla valkoisiksi maalatut, ja suunnitelmissa on lisätä lattioille valkoisia mattoja.

Laittakaa radio vähän pienemmälle, huutelee Fiona-mummi naapurihuoneeseen. Nuoriso jaksaa kuunnella musiikkia taas liian kovalla äänellä, hän jatkaa. Häiritsee minua, ja vaurioittavat vielä korvansa.
Mutta mummi sinähän sanot olevasi vanha etkä kuule oikein hyvin, lapsenlapsi vastailee hilpeällä äänellä.

Miten ihmeessä se mummi nyt kuulee niin hyvin?

Hiihtoretki

Keskiviikkoaamu 9. helmikuuta valkeni kuuden asteen pakkasessa ja hienoisessa lumisateessa.

Hilkan kanssa oli sovittu, että harjoitellaan hiihtoa. Jos onnistutte, innostutte, oli Hilkan motto. Lumi on pehmeää, joten kaatumisetkaan eivät tunnu missään, hän kannusti. Tuo ihanainen Hilkka oli paras mahdollinen opettaja tähän aamuun.

Perezin perhe oli valmiina harjotuksiin!

"Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo"-lausahdus sopi mainiosti tähän hetkeen!
Santiagolaisperhe tarpoi syvässä lumessa sellaisella innolla, että paikalle osuneet olivat aivan ihmeissään.
Välillä sukset menivät ristiin ja sauvojen lenkit olivat kadoksissa, mutta tyylillä mentiin.

Värikäs perhe oli huikaiseva näky puhtaanvalkoisessa lumimaisemassa. Onnistunut hetki on juuri nyt, tässä, tänään, suomalaisella ladulla.
Meidän perhe yhdessä aloittelemassa uutta kulttuuria, tapoja, kaikkea.
ONNEA ME ! ONNEA PEREZIT!

Isä Paolon ja Roberton yhdessäoloa on ilo katsoa. He nauttivat lumesta, liikunnasta ja uusista seikkailuista.

Rosana-äiti ja Adelina poseeraavat iloisissa värikkäissä asuissaan jo varsin tottuneesti.
Mielessä pyörii mitä kaikkea uutta he kokevat muuton myötä.
Tämä on vasta alkua, vakuuttaa Hilkka.
Saunominen on sitten seuraava haaste, he saavat kuulla.
Sauna-sana olikin heille tuttu, ja tietoa saunomisesta oli etsitty Googlesta. Rosanan mielestä he ovat jo ainakin sauna-tiedon ammattilaisia, mutta käytäntö ja kokemus vielä puuttuvat.
Onkohan saunominen yhtä hauskaa kuin tämä lumessa peuhaaminen, Adelina aprikoi.
Kuumempaa hommaa ainakin, Hilkka nauraa.

Perhepotretteja otettiin monesta suunnasta lumisissa tunnelmissa. Perhe on päättänyt tallentaa mahdollisimman paljon arkea ja juhlaa sekä kamerakuviin että videolle.

Tällä kertaa retkelle ei päässyt pikku Sabina-vauva. Hän jäi uinumaan kotiin Linda-hoitajansa kanssa.

Outokummun Sanomien kuvaajakin autoili paikalle ikuistamaan kaupunkiin muuttanutta perhettä. Päivi-toimittaja otti osan näistä perhekuvista ja mietti minkä julkaisisi lehdessä. Värikuva laitetaan, hän sanoi. Kysymysten tulvalla ei tuntunut tulevan loppua. Puhelias perhe ei jäänyt toimittajaa huonommaksi.
Odotan innolla millainen jutusta tulee, jäi Hilkka miettimään.

VÄRIKÄS, hän arveli.

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen....soi Päivi-toimittajan autoradiossa, kun hän ajoi kameralaukkuineen ja kirjoituslehtiöineen Koulukadun varrella olevaan toimitukseen.

Perezin perhe Suomen talvessa

Chilestä Outokumpuun kotiutunut Perezin perhe on totutellut muutaman viikon ajan Suomen lumiseen ja kylmään talveen. Matka aurinkoisesta Santiagosta Pohjois-Karjalaan on ollut huikea.

Elämä on muuttunut täysin, isä Paolo sanoo. Uteliaisuus uusiin asioihin ja täydellinen heittäytyminen lähes tuntemattomaan kuvaavat tätä iloisen innostunutta perhettä.

Kaupungin Martat olivat oitis laittaneet puikot suihkaamaan ja neuloivat perheelle villavermeet talven pakkasiin. Iloisen väriset pipot, paidat ja takit ovat saaneet ihastusta kaupungin kaduilla. Perhe on kiitollinen ja yllättynyt saamastaan tarpeellisesta lahjoituksesta.

Erityiskiitos kuuluu Marttojen puuhanaiselle Hilkka Hakoselle, eläkkeellä olevalle jumppamaikalle, jonka idea tämä oli.
Hilkka on luvannut opettaa heille hiihtoa huomisesta alkaen.
Mainiota, jippii, kuinkahan siinä käy?

Paolo-isä on jo perehtynyt uuteen työpaikkaansa ja tehtäviinsä muutamana päivänä.

Eilen hän kävi tutustumassa Ilomantsin Hattuvaarassa Pampalon kultakaivoksen käynnistymiseen. Oli historiallinen hetki nähdä miten ensimmäinen kultarikastelasti lähti Pampalosta Bolidenin Harjavallan sulatolle.Kaikkiaan kaivoksella ja lähialueilla tunnetaan tällä hetkellä malmivaroja noin kahdeksan vuoden tuotantoa varten. Tiesipä Paolo kertoa, että täydessä tuotannossa kaivoksen odotetaan tuottavan 900-1000 kiloa kultaa vuodessa.

Äiti-Rosanan ajatukset eivät liity kultarikasteisiin, mutta kultaan kylläkin. Sabina-kultaan, perheen pienimpään. Hänelle Martat olivat neuloneen lämpimän mohairpeiton vaunumatkojen lämmikkeeksi.

Lämpimästi ajteltu.
Parina ensimmäisenä Suomen yönä en saanut oikein unta, Rosana kertoo. Ajatukset pyörivät suorastaan kaaoksena mielessä. Välillä mietin entistä turvallisen tuntuista elämäämme Santiagossa, välillä taas uutta tuntematonta elämäämme täällä.
Taidamme olla "hullunrohkeita", hän aprikoi hymyssä suin.

Adelina ja Roberto eivät millään malta odottaa huomista hiihtoretkeä. Se ihana Hilkka-täti lupasi, että mekin opimme hiihtämään. Lähetän heti hiihtokuvia Santiagoon kavereille, Roberto innostuu. Älä ole liian innokas, Adelina varoittelee. Mahdatko pysyä edes pystyssä suksilla, sisko miettii.
Kaatumiskuvia ei kyllä lähetetä, Roberto sanoo hieman surullinen ilme kasvoillaan.

Paolo ehdotti perheelle pientä kävelyretkeä ja samalla tutustumismatkaa uuteen pikkukaupunkiin. Kävellen tutustuu lähiseutuun parhaiten. Sää on lauhtunut sopivasti, ja lumisadekin lakannut hetki sitten.

Roberto, haloo, haloo, sinne alas! Täältä parvekkeelta on aivat huikeat näkymät.
Valkoisia paksuja kinoksia silminkantamattomiin!
Voiko tämä olla totta?
En ole koskaan nähnyt näin paljon puhdasta lunta missään, Rosana hihkuu innoissaan.

Perezit ovat tulleet talven Ihmemaahan!

Kävelyretki on alkamassa.
Uusi kotikaupunki toivottaa uudet kaukaiset asukkaansa tervetulleiksi.

Welcome

Keskiviikko 26. tammikuuta 2011 on ikimuistoinen päivä Villa Vilppulassa ja Sinisessä talossa.

Aamu valkeni melkoisessa pakkassäässä, mittari näytti -21.5 astetta. Tähän pakkaseen ja lumen paljouteen tulla tupsahti Perezin perhe !! Welcome, Bienvenido, Tervetuloa! Lämpimästi tervetuloa!

Perezin perhe matkasi Chilen Santiagosta pitkän matkan ensiksi Helsinkiin, ja sieltä Joensuun kautta Vilppuloiden luo. Perhe on kyläillyt aikaisemmin täällä Itä-Suomessa, mutta nyt he ovat tulleet muuttolaatikoiden kera.
Uskomaton elämänmuutos, kun kerralla menee kaikki uusiksi. Uusi kieli, uusi kulttuuri ja ennen kaikkea aivan uusi ilmasto.

Koivukujan oppilaat olivat tehneet ihastuttavia banderolleja ja plakaatteja, joilla toivottivat perheen tervetulleeksi uuteen kotikaupunkiin Vilppulankujalle. Perezin perheen lapset olivat ymmällään, kun ympärillä hääri iloinen joukko lapsia. Kun heitä valokuvattiin, oppilaat lauloivat suomalaisia lastenlauluja. Sanoista tuskin Roberto, Adelina tai Sabina ymmärsivät mitään, mutta tunnelmasta kylläkin. Nuo kaikki ympärillä olivat täällä ihan meidän vuoksi, Adelina (8v) mietti. Tosi hienoa! Grandioso!

Adelina ja Roberto aloittavat viikon kuluttua Koivukujan koulussa valmistavan opetuksen ryhmässä. Kun suomen kielen taito on riittävä, siirtyminen perusopetukseen käy luontevasti. Luokan opetuskielenä on suomi. Valmistavan opetuksen oppilaat voidaan integroida vähitellen tavalliseen suomenkieliseen luokkaan jo valmistavan opetuksen aikana. Mielenkiintoista seurata, miten Adelinan ja Roberton koulupolku kulkee.

Pienen pieni Sabina-vauva on onnellisen tietämätön "kielikylpyasioista".

Hänelle riittää tässä vaiheessa lämmin vaahtokylpy uuden kodin kylpyhuoneessa.

Perezin perhe on siis Chilestä, Etelä-Amerikasta. Maa on pitkä ja kapea Andien ja Tyynen valtameren välissä. Ajatus Suomeen tulosta ei syntynyt yhdessä yössä. Asiaa harkittiin kokonainen vuosi, ja perhe päätti suhtautua uuteen elämäänsä positiivisella asenteella. Muutos on iso myös ilmastollisesti. Kuumat ja kuivat kesät ja lyhyet sateiset talvet muuttuivat kerralla paukkupakkasiin. Lapset ihastelivat isoja valkoisia lumikinoksia ja niissä hyppeleviä haalaripukuisia lapsia.

Kunpa tämä valokuvaus olisi pian ohi ja pääsisi mukaan, mieli Roberto.
Lunta, lunta, lunta! Tonneittain!

Perezin perheen isä ja äiti istuivat kahdestaan potrettiin. Kuvia otettiin paljon, koska niitä halutaan lähettää pikaisesti myös sukulaisille Santiagoon. Ensimmäiset kuulumiset on jo vaihdettu puheluilla ja tekstiviesteillä.
Paolo Perez on kaivosinsinööri, ja hänen työnsä toi perheen Outokumpuun. Työ VTT:llä on lähinnä tutkimustyötä, erilaisten kivimateriaalien tutkimista. Outokumpu on tunnettu juuri tällaisista analyysien tekemisistä.

Aikanaan Paolon isä oli töissä Outokummun kaivoksella, joten hänelle tämä entinen kaivoskaupunki on tuttu lapsuudesta. Suomen kieli luontuu vielä vanhasta muistista, vaikka välillä pitääkin hakea sanoja. Nuoruus- ja opiskeluvuodet veivät hänet takaisin espanjankieliseen Santiagoon, kotikaupunkiin.

Paolon puoliso Rosana on touhukas ja puhelias. Hän asettelee perhettään potrettiin välillä englannin, välillä taas espanjan kielellä.
Kohta hän huudahtaa: Hymy, smile! Iloinen!
Nuo sanat saavat ympärillä touhuavilta suomalaisilta ansaitut aploodit.

Perezin perhe on kaikesta huomiosta ja matkasta jo väsynyt. On aika siirtyä uuteen kotiin Siniseen taloon. He kiittävät sydämellisestä vastaanotosta ja huolenpidosta. Herra Perez kiteyttää perheen tunnelmat seuraavasti: Tuntui mahtavalta tulla kauniiseen, lumenvalkoiseen ja hiljaiseen paratiisiin.
Voisiko tuon kauniimmin sanoa?

Hilppa, kauneuden lähettiläs

Hilppa on toinen Hedbergin perheen kaksosista, Helsingin yliopistosta jouluksi valmistunut maisteri. Kaksoisveli Hasse opiskeli vaatesuunnittelijaksi Pariisissa ja innosti Hilpankin muodin maailmaan. Taannoisella Italian matkallaan Milanossa Hilppa huomattiin. Upea 180-senttinen hyväryhtinen kaunotar oli sopiva malli esittelemään kevään pastillinsävyisiä uusia silkkikankaita.

Hilpan urasuunnitelmat menivät kertaheitolla uusiksi, mutta kokeilunhaluisena ja ennakkoluulottomana nuorena naisena hän haluaa kokea miltä tuntuu liikkua maailman catwalkeilla. Hilppa nauttii vaatteista, kankaista ja väreistä. Kaikesta kauniista. Sitten joskus on aika tehdä vallan muuta, tämä hurmaava 25-vuotias kauniiden asioiden lähettiläs sanoo.

Kevään uudet silkkikankaat lumoavat väreillään keskellä kylmää talvea. Niistä tehdyt huivit tai iltapuvut ovat herkän hulmuavia. Tuleva kevät ja upeat kankaat inspiroivat jo suunnittelijoita. Mitä ihanuuksia näistä voikaan tehdä?

Punasävyisiä unelmia.

Herkkää keltaista ja vihreätä kevään juhliin.

Tai vaikkapa vahvaa oranssia näyttävään luomukseen.

Hilppa nauttii silminnähden kankaiden esittelystä. Silkki hulmuaa, ja Hilppa veikistelee kameran edessä.
Hyvä Hilppa, Hasse-veli kannustaa kuvaajan vierestä.
Tiesin, että osaat eläytyä tähän.
Muotimaailma odottaa sinua!
Milano ja Pariisi kutsuvat!

Innostava ja kannustava IMPERATIIVI !

Herää Eino, herää! Kello on jo puoli kahdeksan. Sinulle tulee kiire kouluun.

Tekisi niin mieli kääntää kylkeä ja jatkaa unia...

Petaa petisi! kuului alakerrasta.

Moona, pese hampaat !

Moona ja Linnea, harjatkaa hiuksenne!

Aamu tuntuu olevan taas koulujen alettua yhtä käskytystä, IMPERATIIVEJA, tuhansissa ja taas tuhansissa kodeissa. On kiire, pitää ennättää kouluun ja työhön. Aamun askareet vievät aikaa, vaikka ne ovat monelle jo rutiinia. Rutiineilla on onneksi hyvä tapa ryhdittää aamua. Niillä saadaan hommat luistamaan....

MUTTA....

Imperatiivit eivät tietenkään tunnu mukavilta heti aamutuimaan.

Miltä kuulostaisi :

Eino, joko olet herännyt? Kello on puoli kahdeksan.
tai
Muistithan petata petisi?
Moona, älä unohda hampaiden harjausta.
Moona ja Linnea, joko on hiukset harjattu?

Niinpä niin, kiireessä meiltä vanhemmilta tahtovat unohtua nuo myönteiset lausahdukset, pohtii Vilppuloiden Jatta-äiti. Toki on tilanteita, joissa on tomerasti ja isosti sanottava asiat imperatiiveilla.
Asioilla on puolensa ja puolensa.

Koulussa kolmasluokkalaisilla oli äidinkielen tunnilla aiheena IMPERATIIVI, käskymuoto.
Pohdittiin miten koirien koulutukseen liittyvät selkeät käskyt:
Istu! Tule! Hae! jne.
Mietittiin myös miten imperatiivi voi olla kannustava, rohkaiseva ja innostava.
Klaara oli tuonut tunnille hauskoja suomenkielisiä ja englanninkielisiä metallinappeja, joissa oli selvästikin myönteisiä tekstejä.

Tekstit innostivat oppilaita listaamaan suomenkielisiä käskymuotoja, jotka innostavat. Listasta tuli pitkä, tässä osa niistä:

INNOSTA, KANNUSTA, INNOSTU, NAUTI, LEIKI, HYMYILE, NAURA, ILOITSE, HELLI, HALAA, VENYTTELE, PAIJAA, PIDÄ HYVÄNÄ, IRROTTELE, OTA RENNOSTI, LAULA, KIKATA, REIPPAILE, RENTOUDU, LOIKOILE, VIRKISTY....

Teemaan sopivasti Klaara-opettaja päätti tunnin sanoilla:
TEE TÄNÄÄN SE, MINKÄ OLIT SIIRTÄMÄSSÄ HUOMISEKSI, SILLÄ JOS SE ON MUKAVAA, VOIT TEHDÄ SEN HUOMENNA UUDELLEEN.