tiistai 8. helmikuuta 2011

Perezin perhe Suomen talvessa



Chilestä Outokumpuun kotiutunut Perezin perhe on totutellut muutaman viikon ajan Suomen lumiseen ja kylmään talveen. Matka aurinkoisesta Santiagosta Pohjois-Karjalaan on ollut huikea.
Elämä on muuttunut täysin, isä Paolo sanoo. Uteliaisuus uusiin asioihin ja täydellinen heittäytyminen lähes tuntemattomaan kuvaavat tätä iloisen innostunutta perhettä.
Kaupungin Martat olivat oitis laittaneet puikot suihkaamaan ja neuloivat perheelle villavermeet talven pakkasiin. Iloisen väriset pipot, paidat ja takit ovat saaneet ihastusta kaupungin kaduilla. Perhe on kiitollinen ja yllättynyt saamastaan tarpeellisesta lahjoituksesta.
Erityiskiitos kuuluu Marttojen puuhanaiselle Hilkka Hakoselle, eläkkeellä olevalle jumppamaikalle, jonka idea tämä oli.
Hilkka on luvannut opettaa heille hiihtoa huomisesta alkaen.
Mainiota, jippii, kuinkahan siinä käy?

Paolo-isä on jo perehtynyt uuteen työpaikkaansa ja tehtäviinsä muutamana päivänä.
Eilen hän kävi tutustumassa Ilomantsin Hattuvaarassa Pampalon kultakaivoksen käynnistymiseen. Oli historiallinen hetki nähdä miten ensimmäinen kultarikastelasti lähti Pampalosta Bolidenin Harjavallan sulatolle.Kaikkiaan kaivoksella ja lähialueilla tunnetaan tällä hetkellä malmivaroja noin kahdeksan vuoden tuotantoa varten. Tiesipä Paolo kertoa, että täydessä tuotannossa kaivoksen odotetaan tuottavan 900-1000 kiloa kultaa vuodessa.

Äiti-Rosanan ajatukset eivät liity kultarikasteisiin, mutta kultaan kylläkin. Sabina-kultaan, perheen pienimpään. Hänelle Martat olivat neuloneen lämpimän mohairpeiton vaunumatkojen lämmikkeeksi.
Lämpimästi ajteltu.
Parina ensimmäisenä Suomen yönä en saanut oikein unta, Rosana kertoo. Ajatukset pyörivät suorastaan kaaoksena mielessä. Välillä mietin entistä turvallisen tuntuista elämäämme Santiagossa, välillä taas uutta tuntematonta elämäämme täällä.
Taidamme olla "hullunrohkeita", hän aprikoi hymyssä suin.

Adelina ja Roberto eivät millään malta odottaa huomista hiihtoretkeä. Se ihana Hilkka-täti lupasi, että mekin opimme hiihtämään. Lähetän heti hiihtokuvia Santiagoon kavereille, Roberto innostuu. Älä ole liian innokas, Adelina varoittelee. Mahdatko pysyä edes pystyssä suksilla, sisko miettii.
Kaatumiskuvia ei kyllä lähetetä, Roberto sanoo hieman surullinen ilme kasvoillaan.

Paolo ehdotti perheelle pientä kävelyretkeä ja samalla tutustumismatkaa uuteen pikkukaupunkiin. Kävellen tutustuu lähiseutuun parhaiten. Sää on lauhtunut sopivasti, ja lumisadekin lakannut hetki sitten.

Roberto, haloo, haloo, sinne alas! Täältä parvekkeelta on aivat huikeat näkymät.
Valkoisia paksuja kinoksia silminkantamattomiin!
Voiko tämä olla totta?
En ole koskaan nähnyt näin paljon puhdasta lunta missään, Rosana hihkuu innoissaan.

Perezit ovat tulleet talven Ihmemaahan!

Kävelyretki on alkamassa.
Uusi kotikaupunki toivottaa uudet kaukaiset asukkaansa tervetulleiksi.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun he ovat niin innostuneita Suomen talvesta.

    VastaaPoista
  2. Eila, eikö olekin hienoa, että osui kunnon talvi Perezeille.

    VastaaPoista