Terassille nimi

Paavo tuli tapojensa mukaan näin sunnuntaiaamunakin puotiinsa hyvin aikaisin, jo kukonlaulun aikaan. Hyllyt tuli saada kuntoon ennen ensimmäisiä asiakkaita. Kesäpyhäisin liike aukeaa klo 12, jolloin asiakkaat tosin vasta heräilevät päiväänsä ja miettivät mitä tehdä. Ruuhkaisinta on tuossa kolmen tietämillä ja juuri hetki ennen puodin sulkemista.

Paavo kuuli yläkerran terassilta iloista puheen sorinaa ja hersyvää naurua. Oli tultava ulos ja kurkistettava mitä terassilla oikein tapahtuu. Hertsileijaa, hupsansaa, siellähän Villa Vilppulan naiset seistä töröttivät rivissä kaidetta nojaten. Heissan Paavo, välkommen hit, ropade Gun. Welcome my friend, jatkoi Linda.Tervetuloa nimitalkoisiin, pyysi Ellen. Et voi kieltäytyä, kun näin iso joukko kaunottaria kutsuu, jatkoi Jatta.

Paavo jäi kuin jäikin jatkamaan puotiin hommiansa. Ahkera ja kaikin tavoin tunnollinen kauppias tekee pyhänäkin työtään täydellä sydämellä, sen kaikki ymmärsivät.
Sitten päästiinkin asiaan, eli naisjoukko oli koolla nimmaritalkoissa, sillä pitihän uuden terassin saada arvolleen sopiva nimi.
Hilppa ehdotti ensin. Hän heitti ilmoille nimen, joka liittyy oleellisesti alakerran puotiin:

Paavon pysäkki!

Ei hassumpi, kuului monen suusta. Tuosta kauppias varmaan ilahtuisi.

Gun pysytteli valitsemassaan värimaailmassa ja heitti ilmoille muutaman vaaleanpunaisen ehdotuksen:

Flamingo
Pinkki
Vanamo
Hattara

Linda ihastui terassin ruusuihin niin paljon, että hänen ehdotuksensa oli arvattavissa:

Rosegarden

Kesäisen kaunis nimi, herkkä, lindamainen....

Taukopaikka, Tarinatupa, Taukoterassi, Pysäkki.......Fillari, nimiä tuli hetken kuluttua aivan solkenaan. Miten näistä nyt sitten voidaan valita se yksi, ainoa, juuri tälle terassille parhaiten sopiva nimi?

Paavon puotiin tuli asiakkaaksi naapurin Asta-rouva lastenlastensa kanssa. Kun he kuulivat, että terassille keksitään nimeä oikein talkoovoimin, oli sopiva hetki heidänkin avata sanainen arkkunsa.
Weksu ja Tottis ehdottivat oitis kahta nimeä:

Aurinkopaikka
Sunplace

Hei mutta siinähän on mainio nimi, sekä suomeksi että sama englanniksi, ilahtui Fiona-mummi.
Täällä terassillahan kaikuu niin Lindan "irlannin kieli" kuin meidän "karjalan kieli".

Gun innostui. Aurinkopaikka, Sunplace, hän makusteli sanoja. Mieleen palasi aurinkoinen ilta, jolloin pidettiin terassin avajaisjuhlat.
Täydellistä!
Gun lupasi tehdä terassille nimikyltin

AURINKOPAIKKA

SUNPLACE

TERVETULOA/WELCOME

Turistitkin ymmärtävät, missä taukoa pitävät, kun kylttiin tulee nimi myös enlanniksi.

Paavo ja terassin naisväki kiittivät poikia, Weksua ja Tottista. Nimiehdotus myös palkitaan, sanoi Paavo hymyssä suin. Teille on luvassa isot irtokarkkipussit, kun tulette seuraavan kerran käymään.

Nam, sanoivat pojat kuin yhdestä suusta!

Nyt on juhlat juhlittu....

Terassijuhlan jälkeinen kesäyö on nukuttu. Yöllä oli vihmonut sadevettä terassille, mutta tyynyt ja varjo oli onneksi siirretty sisätiloihin. Paavo-kauppias yhdessä Rauha-vaimonsa kanssa oli laittanut kaiken siistiin kuntoon, suorastaan edustuskuntoon. Iso kiitos ja lämmin halaus heille.

Gun ei malttanut olla piipahtamatta terassille aamulenkkinsä lomassa. Karo-koira oli tarvinnut ulkoiluttajaa, joten molemmat pääsivät tuoksuttelemaan kasteenraikasta aamua. Hän toi terassille vaaleanpunaisen kapean maton, joka oli ollut tarpeettomana Villan ullakolla. Jatta oli tehnyt sen kevään aikana Taitokorttelissa. Matto kaunisti ja selvästikin pehmensi terassin lattiaa.

Gun tunnelmoi vielä hetken terassilla ja nautti hurmaavasta kesäaamusta. Hän oli iloinen onnistuneista juhlista ja terassin uudesta ilmeestä. Voiko päivän enää ihanammin alkaa....

Mutta hei, mikä terassille nimeksi?

Tervetuloa terassille

Paavon puodin seinään oli alkuviikosta ilmestynyt kauniisti kirjoitettu vaaleanpunainen tervetulotoivotus. Kuka oikein mahtaa olla asialla, kun lopussa ei ollut siitä mitään mainintaa? "Naisvillavilputtaret" olivat hieman ihmeissään, arvailuja tuli useita. Jotain hauskaa on luvassa, koska mukaan tarvitaan iloinen mieli. Arjen murheet oli aika lakaista maton alle tai tuulettaa ikkunasta ulos.

NYT ON KESÄ, JA JUHLAN AIKA!

Gun, tuo mainio taitava sisustussuunnittelija, oli saanut tehtäväkseen luoda terassille kesäilmeen. Samalla tuli hyvä syy kutsua suvun ihanat naiset juhlistamaan kesää ja tarinoimaan hyvän tarjoilun ääreen.

Gun mietti vain hetken millaisen tunnelman hän terassille halusi.

"I DET ENKLA BOR DET VACKRA",
on hänen mottonsa sisustuksia tehdessä.
Voiko sen paremmin sanoa?
Yksinkertainen on niin kaunista!

Ripaus pelkistettyä marimekkolaisuutta varjoissa ja tuolien pehmeissä tyynyissä,

ja ripaus herkkää naisellista ruusurekvisiittaa..
Siinäpä se!

Paavon puodin yläkerrassa oleva terassi tulee ilmeisesti olemaan hittipaikka tänä kesänä. Sen voi varata edullisesti, ja Paavo on lupautunut järjestämään tilaisuuksiin tarvittavan tarjoilunkin. Niin myös tällä kertaa. Jokainen voi vaihtaa rekvisiittaa mieleisekseen, juhlien henkeen sopivaksi.

Tunnelma terassilla on leppoisa, iloinen. Olette sydämellisesti tervetulleita, te kaikki ihanat naiset! Näin Gun aloitaa puheensa. Hän on toiminnan nainen: kirjoitti kutsun, järjesti Paavon kanssa tarjoilun ja loihti terassille uuden kesäisen ilmeen.

Jokainen kertoi vuorotellen viimeisimmät kuulumisensa ja kesälomasuunnitelmansa. Siinäpä tuli päivitettyä koko Hedbergin suvun kesäaikataulu. Kyläkutsuja vaihdettiin puolin ja toisin, suunniteltiinpa jo syyslomankin tekemisiä ja matkoja.

Fiona-mummi nautti suunnattomasti istua läheisten rakkaittensa ympäröimänä.
Hän muisteli menneitä, mikä oli tervehdyttävän terapeuttista myös nuoremmille.
Monta iloista naurunpyrskähdystä lehahti ilmoille.

Kansainvälisen tuulahduksen toi tuo iki-ihana irlannitar, kodinhengetär Linda. Hän kertoi nauttivansa alkaneesta Suomen kesästä, saunomisesta ja uimisesta. Uskaltautuipa hän muutaman kerran kylminä pakkaspäivinä avantoonkin. Niistä kastautumiskerroista on valokuvia kymmenittäin, ja videofilmiä tuhlattiin metritolkulla, hän kertoo. Linda on räväkkä ja kokeilunhaluinen, ja niin ihailtavan ennakkoluuloton.

Kun ihanaiset naiset olivat juhlistaneet kesäiltaansa tunnin verran, Gun halusi yllättää talon kolme tyttöä. Heidät talutettiin huivit silmillä terassin portaita ylös paikalle.

Surprise, surpsise!! Tunnelma oli kuin amerikkalaisissa yllätysjuhlissa ikään. Voi sitä riemua ja iloa.

Tytöille oli varattu herkkuja alakerran puodista. Yhdessä laulettiin tuttuja lauluja niin reippaalla äänellä, että viereisenkin kadun asukkaat taisivat kuulla. Fiona-mummi oli ostanut Positiivareiden puodista Mökkiläisen laulukirjan, josta kajautettiin niin vanhoja slaagereita kuin uusimpia lastenlauluja. Fiona löysi kirjasta nostalgisen Tammerkosken sillalla näin heilin ensi kerran. Tyttöjä nauratti, kun Fiona innostui laulamaan normaalia ponnekkaammin.

Taisivat nuoruuden muistot heiloineen palata mieleen.

Tytöistä on mukava kuunnella aikuisten juttuja. Äidin tai isoäidin elämästä kuulee sellaistakin, josta ei koskaan aikaisemmin ole kuullut. En minä tiennyt tuotakaan, kuulee tuon tuosta.

Näin perheen eletty historia välittyy polvelta toiselle.

Gunin mies on kuvannut terassin juhlia innokkaasti ammattivalokuvaajan ottein. Kuvakulmia edestä, takaa, sieltä ja täältä. Tärkeätä on, että kaikki naiset ja tytöt ovat tulleet kuvatuiksi. Tunnelma on tallentunut. On taas hetki, jota voi myöhemmin muistella. Kenties tytöt kertovat tästä tapaamisesta omille lapsilleen.

Tyttöjen on tullut aika lähteä nukkumatin luo. He kiittävät illasta ja kipittävät rappusia alas. He viivähtävät hetken rappusilla kuullakseen vielä yhden aikuisten jutun. Naiset jäävät tarinoimaan ja nauttimaan uskomattoman leppeästä kesäillasta. Suomen kesä on antanut tänä iltana parastaan: valoa, lämpöä, kesän tuoksuja.

Tyttöjen mielessä kaikuivat Päivänsäteen ja menninkäisen sanat:

"Aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi, päivänsäde kultasiipi
juuri aikoi lentää eestä sen, kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan-
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan olla päällä maan."

Leikkimökin Lotta-nuken vaunut

Lotta-nukke sai kauniit puusepän tekemät puiset vaunut. Puupyörät pyörivät hyvin, vaikka sitä etukäteen hieman jännäsinkin. Loistavaa työtä alansa taitajalta. Vaunuja käytetään meillä vain sisätiloissa, joten säilyvät kunnossa pitkään. Muotokieli ja herkkä väritys ihastuttivat minua. Iloitkoon lapset niistä leikeissään.

Villa Vilppula ja Scala-pöytä

Kun Villa Vilppulan suku oli saatu kartanoon yhteiseen tapaamisjuhlaan, ja kun sisustus alkoi olla jo mukavalla mallilla, oli aika miettiä mihin huoneeseen ja millaiselle alustalle talon haluaisin.

Iskusta löytyi sopiva Scala- pöytätaso, joka täytti kaikki haluamani ominaisuudet. Se on reilut 150 cm pitkä, Villalle sopivan levyinen ja myös Paavon puoti mahtui rinnalle. Kompakti paketti!

Huone, johon Villa Vilppula lopullisesti siirrettiin, on kotimme yläkerran huone. Se toimii toisena työhuoneenamme, mutta myös talossa käyvien lasten leikkipaikkana. On mukava, että pikkuväelle on huone, jossa voi heittäytyä satujen maailmaan. Mikäpä sen mukavampaa kuin leikkiä Villan asukkaiden kanssa kotia tai kauppaleikkiä Paavon puodin myyntituotteilla. Nukkekoti on ollut tosi ahkerassa käytössä koko ajan, aivan alkuhetkistä lähtien. Iloitsen, että mummilassa on Villa, jollaista ei ole kotona. Pienet jalat kipittävät kummasti yläkerran puuportaita Villa Vilppulan luo. Mielikuvitusleikit alkavat!

Tiinan tupa, leikkimökki

Kun Villa Vilppulan remontti ja sisustaminen oli edennyt mukavasti, oli aika tarttua uuteen haasteeseen. Tiina-tyttärelle 70-luvulla hankittu leikkimökki oli ollut aikoinaan ahkerassa käytössä, mutta lasten lennettyä kotipesästään, mökki seistä törötti vuosikausia hiljaisena, käyttämättömänä.

Tiinan tupa on aina ollut punavalkoinen. Pirteä, kuten käyttäjänsäkin. Ovi ja sisätilat olivat lakattua puuta. Valkoinen väri piristi ja teki tuvasta valoisamman, herkemmän.

Onko posti jo kulkenut? Tuliko tänään kirjeitä tai kortteja? Mukava, jos postiauto olisi juuri tänään ajanut pihaan.

Tiinan tuvan viirit

Mökki on saanut uuden elämän! Sisustus on kokonaan uusittu, ja värimaailma on haettu pastellin eri sävyistä. Herkkukarkkejani ovat sattumoisin Ranskalaiset pastillit, joiden väri kiehtoo. Ne maistuvat ja myös näyttävät syötävän makeilta. Herkkiä värejä myös leikkimökissä.

Pidän viireistä ja lipuista. Ripustelen niitä mielelläni mitä erilaisimpiin paikkoihin, tosin harkitusti. Sopivat lasten huoneisiin, leikkimökkeihin, nukkekoteihin, koululuokkiin ja vaikka tuliaisiksi kyläillessä. Kaikista näistä on kokemusta. :)