Klaara-opttaja

Olen Klaara Frimodig, luokanopettaja Rovaniemeltä. On mukava aloittaa koulutyö iloisessa Itä-Suomessa yhdessä mieheni Kurtin kanssa. Perheeseemme kuuluvat myös kaksostytöt Moona ja Linnea sekä heitä vuotta nuorempi Martin. Muutamme lähempänä koulun alkua tähän Siniseen taloon, ja yläkerrassa 3. kerroksessa onkin sitten tuleva työpaikkamme
KOIVUKUJAN KOULU.

Koivukujan koulu aloittaa syyslukukautensa 11. elokuuta, ja sitä ennen on saatava luokkahuone kuntoon. Iso urakka edessä, sillä vain osa tavaroista on saapunut paikalle. Koulu ei tunnu koululta ennen kuin pulpetit ja oppilaat ovat luokassa. Kaikki on vielä puhtaan valkoista, steriiliä. Luokasta puuttuu iloinen ilme, iloiset värit, oppilaiden työt seiniltä ja koulun syke. Niitä jo tässä kaipaillaan pikku hiljaa, kertoo Klaara. Olen kovasti ideoinut mitä oppilaiden kanssa teemme tulevana syksynä. Kansiot ovat täyttyneet oppimateriaaleista, joita olen työstänyt sateisina päivinä. Loppulomalla aiomme matkailla kotimaassa. Niin, ja Kuopion asuntomessuillekin pitäisi vielä ennättää sisustusvinkkejä hakemaan.

Moona-tytär tuli äitinsä kanssa kahdestaan katsomaan uutta kotia ja koulua. Jännittää ihan mahdottomasti, Moona sanoi. Pieni jännitys kuuluu asiaan, äiti lohdutti. Minuakin jännittää omallaa tavallaan, hän jatkoi. Uusi elämänvaihe on monella tapaa haasteellinen. Nyt kaikki tuttu ja turvallinen jää Rovaniemelle. Muutto tavallaan puhdistaa ihmisen elämää. Tulee luovuttua ylimääräisistä tavaroista, mutta myös toivottavasti uskaltaa antaa tilaa uusille asioille. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Klaara iloitsi uudesta pianosta, joka kiilteli luokan puhtaalla valkoisella lattialla. Chopinin patsas oli uljaan näköinen pianon ruskeata pintaa vasten. Hienostunut yhdistelmä, Klaara mietti mielessään. Minulle on tärkeätä miltä luokkahuoneemme näyttää, hän sanoi ääneen. Työmotivaatioon vaikuttaa oleellisesti työympäristö niin oppilailla kuin meillä opettajillakin.

Moona istahtaa pianon ääreen, ja testaa sen kerralla. Klaara iloitsee kuulemastaan ja keinahtelee pianomusiikin tahdissa.
Saimaan saaressa pikkuinen torppa,
istuu portailla Nestori Miikkulainen.
Huuliharppuaan soittaa, ja norppa
nousee pinnalle pärskähtäen....... hän laulaa Moonan soiton mukana.

Reipas soitto ja laulu täyttävät hetkessä niin yksinäiseltä ja tyhjältä tuntuvan luokkahuoneen.

Karttapallo oli tuotu luokkaan pianon lisäksi. Nyt voi katsella missä on Amerikka, Afrikka, Austraalia tai Uusi-Seelanti. Äiti, sinähän sanot joskus, että mennään vaikka Timbuktuun!

Missä se Timbuktu oikein on?