keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Opettajanhuoneen taulu

Puuhakas Klaara-rehtori pyyhälsi opettajanhuoneeseen korkokenkiensä korot kopsuen. Hän halusi olla paikalla ennen välitunnin alkua ja opettajien tuloa. Piti järjestellä paikkoja kuntoon ennen opettajankokousta ja uuden taulun seinälle ripustamista. No, suht siistiähän täällä on, hän ajatteli mielessään. Onneksi ennätin hakea korillisen punaisia ruusuja Aulin kukkakaupasta kaikkien iloksi. Eikä hassumpi ajatus ollut hankkia pieniä punaisia kynttilöitä tunnelman luojiksi. Mutta turkanen sentään, eihän meillä ole kynttelikköä. Sekin pitäisi jostain taikoa. Nyt en kyllä ennätä.

Rakkaat kollegat, saanko esitellä teille hankkimani sydäntaulun, jonka kohta ripustan tuonne seinälle iloksemme. Tämä taulu symboloikoon yhteishenkeämme, jonka toivon jatkossakin olevan sydämellisen. Eikä pidä unohtaa tuiki tärkeää sydämen sivistystä, jota meillä kaikilla saisi olla aimo annos. Räiskyvä punainen väri kuvatkoon tämän talon työntekijöiden voimaa ja intoa. Johan minä nyt herkistyin sanoissani, hän jatkoi lähes kyynel silmässä.

Opehuoneessa oli leppoisa tunnelma. Margareta laittoi kahvin tippumaan ja tarjoili sitä kohta kollegoilleen. Miehet olivat tuttuun tapaan vallanneet lepotuolit ja lukivat lehtensä. Miten ihmeessä miehet voivatkin ottaa noin rennosti? Relax, relax sinäkin Margareta :)

Koko opeporukka antoi riemulliset aploodit Klaaralle ja iloisen punaraamiselle taululle. Kokous pääsi alkamaan ajallaan, ja käsiteltäviä asioita olivat ainakin järjestyssäännöt ja koulun yhteinen vanhempainilta.
Opettajanhuoneen kalustus on varsin rento ja myös edullinen. Kalustemäärärahoista suuri osa haluttiin suunnata oppilaiden käyttöön luokkahuoneisiin. Klaara, eikö niitä satulatuolia tilattukaan opettajille luokkiin? kyselee Marjaana-ope. Minä niin mielelläni istuisin sellaisella kuvisluokassani.
Mehän sovimme niukasta linjasta, jatkaa Tapio-puoliso. Taidan hankkia sinulle kotiin satulatuolin, kun se niin sinua askarruttaa, Tapio huikkaa.

Kokous päättyy. Klaara ja Kurt kävelevät Paavon puotiin ruokaostoksille ja miettivät perheen päivällisruokaa. Lohta vai kanaa? Kultaseni, paistetaan lasten kanssa pitsoja, Kurt ehdottaa. Taidetaan päästä helpommalla.

3 kommenttia:

  1. Nämä sinun postauksesi vetävät ihan sanattomaksi. Kiitos taas!

    VastaaPoista
  2. Samma här... kiitoa, oli mukavaa viettää taas hetki täällä.

    VastaaPoista
  3. Pikkusisko ja Mare, minulla on taas ilo kiittää käynnistänne. Mitähän juttuja huominen tuo tullessaan?

    VastaaPoista