tiistai 5. lokakuuta 2010

Muistoja, muistoja....

Villa Vilppulassa osan vuotta asuvat isovanhemmat Frans ja Fiona ovat saaneet kutsun illanistujaisiin naapuritaloon. Sinisessä talossa Herbert ja Thelma toimivat ehtoisana isäntäparina, illan teeman ideoijina. Tänään vietetään neljän aikuisen, paljon elämää kokeneen ja maailmaa monessa kolkassa matkanneen ikimuistoista iltaa. Heillä on mukanaan albumit, joihin on ikuistettu elämää useiden vuosikymmenien ajoilta niin arjessa kuin juhlassa. Luvassa on arvatenkin muisteloita, iloista naurua ja välillä kyneleidenkin pyyhkimistä. Menneiden muistelu herkistää, ja toisaalta tämän hetken kuulumisten vaihto innostaa. Thelma on valinnut taustamusiikisi paljon klassista musiikkia, mutta luvassa on myös vanhoja suomalaisia ikivihreitä. Juuri nyt soi Fransille ja Fionalle suunnattu kansansävelmä "Kai muistat":

Kai muistat, kannella kun fregatin,
kai muistat kannella, kun fregatin
me haaveksimme ja laulelimme....

Frans ja Fiona Hedberg ovat eläkkeellä oleva pirteä ja touhukas opettajapariskunta Ahvenanmaalta. Työaikana he asuivat Maarianhaminassa, jossa toimivat peruskoulunopettajina. Nyt eläkepäivät kuluvat Lapon saarella talviasuttavaksi muutetussa kesähuvilassa, jota Fiona innolla sisustaa. Tiesitkö sinä Thelma, että me olemme henkeen ja vereen meri-ihmisä? Fiona kyselee. Kyllä teistä se huokuu. Sinä Fiona kuvailet seikkaperäisesti merenrantatalonne ikkunasta avautuvaa maisemaa, joten ei jää arvailujen varaan miten paljon siitä nautit, vastaa Thelma. Ja kaikkihan me tiedämme miten tärkeätä teille on esimerkiksi Itämeren suojelu, hän vielä jatkaa.
Onneksi Itämerta suojellaan sekä kansallisin että kansainvälisin toimin, Frans sanoo toiveikkaana. Nyt hän on mieliaiheessaan. Meidän suomalaisten toimet vaikuttavat pääasiassa rannikkovesien tilaan, avomerta suojellaan kansainvälisellä yhteistyöllä. Toivottavasti Itämeren suojeluohjelma vähentää Itämeren rehevöitymistä ja parantaa luonnon ja vesialueiden tilaa, Frans pohdiskelee. Fiona puolestaan miettii mitä riskejä öljy- ja kemikaalikuljetuksissa piilee.
Nyt kyllä siirryttään vakavista pohdinnoista toisenlaisiin, rva Hedberg sanoo.
Meren äärellä henki kulkee paremmin kuin täällä sisämaassa, Fiona makustelee ilmaa nuuhkien. No mutta täällä sisällähän sinä tunnen lohilaatikon tuoksun, joka tulee keittiöstä, Thelma nauraa tikahtuen.

Ja nimi laivan, se on Rakkaus...
ei löydy toista niin suurenmoista,
ja voittamaton on sen purjehdus....soi taustalla.

Thelma ja Herbert Berg viettävät nykyään pitkiä aikoja tyttärensä Paulan perheen luona Sinisessä talossa. Tämä alakerran sinivalkoinen huone on silloin heidän ikiomaa aluettaan, rauhallinen oma soppi. Thelma ja Herbert tapasivat opiskeluvuosinaan kuten niin monet muutkin parit. Heitä yhdisti baletti. He tanssivat pitkään Suomen Kansallisbaletissa, mutta vuosien myötä halu kokeilla siipiään maan rajojen ulkopuolella koitui heidänkin kohtaloksi tai onneksi. Tämä pari on tanssinut Joutsenlammen, La Divan, Pähkinänsärkijän, Romeon ja Julian, Peer Gyntin jne. Lista on pitkä ja lukemattomat ovat ne maailman kolkat, joissa Bergin pariskunta on eläytynyt rooleihinsa.
Tuntuu kuin maapallo olisi pienentynyt tai ainakin jonkin verran lähentynyt tanssimatkojemme myötä. On pitänyt sopeutua eri kulttuureihin, avartaa katsettaan ja ennen kaikkea siinä samalla pitää itsensä timmissä ja virkeässä kunnossa, Thelma kiteyttää.

Thelman ja Herbertin makuuhuoneen yöpöydällä on kaunis patsas, jonka he saivat eläkkeelle jäätyään lahjaksi. Lahjaa ojennettaessa heitä kehotettiin laittamaan se paikalle, josta se näkyy aamulla herättyä ja illalla nukkumaan mennessä. Pariskunta päätti kuljettaa rakasta patsasta mukanaan missä ikinä liikkuvatkin. Sen paikka on aina yöpöydällä. Kun kapsäkit taas pakataan, se kääritään huolellisesti pyyheliinan sisään. Pakkaskelien tultua tämä pariskunta viettää useita kuukausia Italian Toscanassa lähellä Siennan kaupunkia. Siellä heillä on koti viinipuiden katveessa unikkopeltojen laidalla.

Thelman, Herbertin, Fionan ja Fransin muisteloiden ilta jatkuu. He istuvat kynttilöin ja kukin koristellun pöydän ääressä ruokailemassa.
Iloinen puheensorina kantautuu muihin huoneisiin, nauru raikaa ja tunnelma on aito.

Arja Saijonmaa laulaa Ystävän laulua..

Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Anna meren se selvittää,
kuka vierelles jää.
Ja jos silloin, kun myrsky soi,
vain sun kumppanis vaikeroi,
vene lähimpään rantaan vie-
jääköön pois mikä lie!

7 kommenttia:

  1. Ihanat "vanhukset".
    Onnea myös lehteen pääsystä.Oli kiva artikkeli,hyvät kuvat

    VastaaPoista
  2. Onnea aina tarvitaan, kiitos Maija.

    VastaaPoista
  3. Etenkin Thelma on hurmaava ihanassa mekossaan!

    VastaaPoista
  4. Ihana. Mahtavaa. Niin kaunista ja kivaa luettavaa.

    VastaaPoista
  5. Kiitos käynnistä Pikkusisko ja Eila! Toivottelen teille molemmille mukavaa ja värikästä syksyä.

    VastaaPoista
  6. Olipa mukavaa viettää hetki tarinoita ja laulija kuunnelleen. Kiitos.

    VastaaPoista
  7. Mare hei! Mennyt viikko oli valtakunnallinen vanhusten viikko, joten Villa Vilppulan ja Sinisen talon varttuneempi väki esittäytyi. Mukava, että viihdyit heidän seurassaan.

    VastaaPoista