Nyt on suven suloisin aika, juhannus!

Juhannus ja koivut kuuluvat perinteisesti yhteen. Niin myös Aurinkopaikan juhannusjuhlilla. Terassin koristaminen alkoi portaikosta, jonne miehet laittoivat koivun oksia. Kesän vihreä väri näyttää kauniilta valkoista kaidetta vasten. Oikein silmiä hivelee tuo yksinkertaisuus, pelkistetty kauneus, kommentoi Gun.

Naisväki koristi kaiteet luonnonkukkasilla, joita he olivat keränneet yhdessä lasten kanssa. Kauniita väriyhdistelmiä ja hennon herkkiä kukkasia. Hilpalle tuli heti mieleen juhannustaiat, joissa tytöt keräävät niityltä kimpun luonnonkukkia ja laittavat tyynynsä alle. Tässä niitä on: koiranputkia, lemmikkejä, ailakkeja ja kurjenpolvia.

Juhannussalko on oikeastaan ruotsalainen tai suomenruotsalainen perinne. Fiona ja Frans halusivat tuoda "majstång"-perinteen Ahvenanmaalta Laposta, jossa he asuvat.

Juhannussalon ympärillä leikitään piirileikkiä musiikin soidessa. Tämä kaunis salko on koko kylän väen yhteistyön tulos. Siihen keräsivät kukkia lähes kaikki, vauvasta vaariin!

Juhlaväki kokoontui istumaan terassille, eikä siellä tainnut liiemmin olla ahdasta. Sopu sijaa antoi tälläkin kerralla. Gun piti juhlaväelle juhannuspuheen, jossa hän iloisesti pohdiskeli juhannuksen merkitystä. Olette lämpimästi tervetulleita suven suloisimpaan juhlaan, hän aloitti. On aika heittää arjen asiat unholaan ja iloita kauniista kesäillasta mukavan ohjelman, musiikin ja tarjoilun merkeissä. Voit nyt katsoa vieressä istuvaa, ottaa häntä kädestä kiinni ja toivottaa kaikkein kauneinta kesää hänelle. " Kaikkein kauneinta kesää"- kajahti ilmoille monen monta kertaa, ja sai aikaan iloisia ilmeitä.

Kello kuusi nostettiin Suomen lippu juhlallisesti salkoon, ja lapsille kerrottiin ettei sitä tarvinnut ottaa yöksi pois. Juuri nyt on se hetki kesästä, jolloin lippu saa liehua seuraavan päivän iltaan. Onpa kummallista, tokaisi Rasmus. En ole ennen tiennytkään.
Yhteislaulu alkoi niin monelle tutulla laululla, Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.
Se viritti kesätunnelmaan. Vuoroon tuli Kalliolle kukkulalle, jonka sanat oli varmuuden vuoksi monisteessa.
Muita yhteislauluja olivat Kai muistat kannella kun fregatin, Lokki, Kalastaja-Eemelin valssi ja Mistä tunnet sä ystävän.
Tunnelma oli rento, innostunut, säkenöivä.

Suvun pikkuväki jaksoi istua juhlan alkuajan mallikkaasti. Heitä siirreltiin sylistä syliin. Välillä vauvat itkivät, ja heitä piti kiikuttaa paikasta toiseen. Syötettiin, vaihdettiin vaippoja ja hyssyteltiin. Ulkoilmaan mahtui ääniä, niin isojen kuin pienten.

Gun muisti juhlapuheessaan mainita miten tärkeänä hän pitää yhteisöllisyyttä, yhdessäoloa. Jokainen meistä tarvitsee toista, yksin ei ole hyvä olla. Juhla ei tunnut oikealta ilman arkea, eikä päinvastoin arki ilman juhlaa. Välillä on aika rentoutua, olla irti arjesta. On hyvä ottaa esiin se kaunein serviisi astiakaapista, kattaa pöytä ja toivottaa itsensä lämpimästi tervetulleeksi pöytään. Helli itseäsi, kehu itseäsi, ole se paras minä! Tänä juhannuksena, kauniina keskikesän iltana, toivota itsellesi huikean onnellista ja hurmaavaa tätä päivää, Gun kehoitti. Hän on tapansa mukaan positiivisuuden lähettiläs.

Terassi lintuperspektiivistä kuvattuna. Tunnelma on tiivis ja juhlallinen.

Jukka ei paljon ennättänyt istua juhlassa, siitä pitivät perheen kolmoset huolen. Hän olikin luvannut Jatalle ottavansa tänä iltana vastuun pikkuisista. Näin Jatta saisi keskittyä juhlaohjelmaan kaikin aistein.

Fiona Hedbergille juhannus on perinteiden aikaa. Ahvenanmaalla Lapossa perheellä on kesänviettopaikka, jonne suku on juhannuksena kokoontunut yhteen. Lapossa ruokaillaan hyvin, tehdään saunavastoja, kylvetään savusaunassa ja pidetään tietovisa. Niin, tietokilpailu, jossa on luontoaiheisia kysymyksiä ja palkintona Fazerin sininen suklaalevy.
Kun juhannus on ohi, kesä on ohi, on Fransilla tapana sanoa. Sekös Fionaa harmittaa suunnattomasti. Vastahan se alkaa. Kesäkukat ovat juurtuneet ja parhain kukoistus on edessä, järvien vedet vasta lämpenevät ja uimakausi on alkamassa, Fiona puolustelee.
No mutta, kesä on nyt herkimmillään, oli se alkamassa tai loppumassa!

Juhlan edetessä leijaili puutarhasta kalakeiton tuoksu. Kattilat porisivat, keitto tekeytyi. Teno-joen lohet oli miesporukalla ongittu, tillit käyty Vilppuloiden ryytimaasta ja perunat Karvosten maakellarista. Helenan tekemät ruisleivät, sultsinat, pyöröset ja vatruskat maistuvat keiton kera.
Jälkiruuaksi paistetaan muurinpohjalettuja. Mansikkahillon kera, tietysti.

Ellenin istuessa juhannusjuhlissa, mieleen palasivat muistot kymmenen vuoden takaa. Hän oli silloin juuri opintonsa päättänyt parturi-kampaaja ja menossa naimisiin Marttinsa kanssa. Häitä vietettiin juhannuspäiväna Tampereen Pispalassa, jossa he edelleenkin asuvat. Vihkitilaisuus tapahtui Finlaysonin idyllissä pikkukirkossa, ja hääjuhla pidettiin kotipihassa. Mieleen on jäänyt huumaava sireenien tuoksu ja luonnonkukin koristellut pitkät pöydät. Terassin kauniit kukat palauttivat muistot mieleen.
Huomenna tarjoamme rakkaan Marttini kanssa kolmikerroksista hääkakkua Villan väelle, Ellen kertoi.

Luvassa juhlaa juhlan perään!

Juhlan musiikista vastasivat Gun miehensä Hansin kanssa. Tässä ollaan valmistautumassa ensimmäiseen musiikkikappaleeseen, joka on Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija. Se on Gunin lempikappale, ehdoton favoriitti.

Linda leikitti pikku paaperoisia sekä englanniksi että suomeksi. One little, two little, three little Indians..hän lauloi heleällä äänellään. Kohta laulettiin Mörri- Möykkyä ja Mörkö se lähti piiriin. Pienet piltit makoilivat somasti pehmeällä matolla ja keräsivät yleisöltään kaiken huomion. Muistojen albumiin tuli iso joukko hellyttäviä kuvia.

Jos sul lysti on niin, kätes yhteen lyö, jos sul lysti on, niin kätes yhteen lyö.Jos sul lysti on ja tiedät sen, niin varmaan myöskin näytät sen. Jos lysti on, niin kätes yhteen lyö!
Isommat lapset istuivat piirissä ja leikkivät omia leikkejään ja lausuivat yhdessä lorujaan.
Niistä tuli mukava ohjelmanumero juhlaan.

Ilta jatkui, ja lasten oli aika mennä unten maille. Osa aikuisista lähti viemään heitä iltapesulle, hammaspyykille ja iltasadulle. Nukkumatti odotti, oli hyvänyön suukon aika.

Aikuiset jatkoivat juhannusaaton viettoa iloisesti tanssin merkeissä. Parketilla oli toinen toistaan hurmaavampia tanssiesityksiä taivutuksineen ja hauskoine koreografioineen.

Tässä Hilpan ja Matin tyylinäyte.

Jumppamaikka Jatta oli parketilla illan ehdoton kuningatar Jukkansa kanssa. Voi sitä liikunnan riemua ja iloa! Meno oli niin lennokasta ja sulavaa, että Fiona-äitikin tunsi aivan nuortuneensa heitä katsellessaan.

Ellen ja Hassehan he siinä ovat tanssin lumoissa. Taitavat ottaa oikein tosissaan ilmeistä päätellen.

Tangot vaihtuvat valsseihin, valssit cha cha chaahan.
Juhannusyö ei pimene, se tuoksuu raikkaalta, hellii.

On suven suloisin aika!