Tervetuloa terassille

Paavon puodin seinään oli alkuviikosta ilmestynyt kauniisti kirjoitettu vaaleanpunainen tervetulotoivotus. Kuka oikein mahtaa olla asialla, kun lopussa ei ollut siitä mitään mainintaa? "Naisvillavilputtaret" olivat hieman ihmeissään, arvailuja tuli useita. Jotain hauskaa on luvassa, koska mukaan tarvitaan iloinen mieli. Arjen murheet oli aika lakaista maton alle tai tuulettaa ikkunasta ulos.

NYT ON KESÄ, JA JUHLAN AIKA!

Gun, tuo mainio taitava sisustussuunnittelija, oli saanut tehtäväkseen luoda terassille kesäilmeen. Samalla tuli hyvä syy kutsua suvun ihanat naiset juhlistamaan kesää ja tarinoimaan hyvän tarjoilun ääreen.

Gun mietti vain hetken millaisen tunnelman hän terassille halusi.

"I DET ENKLA BOR DET VACKRA",
on hänen mottonsa sisustuksia tehdessä.
Voiko sen paremmin sanoa?
Yksinkertainen on niin kaunista!

Ripaus pelkistettyä marimekkolaisuutta varjoissa ja tuolien pehmeissä tyynyissä,

ja ripaus herkkää naisellista ruusurekvisiittaa..
Siinäpä se!

Paavon puodin yläkerrassa oleva terassi tulee ilmeisesti olemaan hittipaikka tänä kesänä. Sen voi varata edullisesti, ja Paavo on lupautunut järjestämään tilaisuuksiin tarvittavan tarjoilunkin. Niin myös tällä kertaa. Jokainen voi vaihtaa rekvisiittaa mieleisekseen, juhlien henkeen sopivaksi.

Tunnelma terassilla on leppoisa, iloinen. Olette sydämellisesti tervetulleita, te kaikki ihanat naiset! Näin Gun aloitaa puheensa. Hän on toiminnan nainen: kirjoitti kutsun, järjesti Paavon kanssa tarjoilun ja loihti terassille uuden kesäisen ilmeen.

Jokainen kertoi vuorotellen viimeisimmät kuulumisensa ja kesälomasuunnitelmansa. Siinäpä tuli päivitettyä koko Hedbergin suvun kesäaikataulu. Kyläkutsuja vaihdettiin puolin ja toisin, suunniteltiinpa jo syyslomankin tekemisiä ja matkoja.

Fiona-mummi nautti suunnattomasti istua läheisten rakkaittensa ympäröimänä.
Hän muisteli menneitä, mikä oli tervehdyttävän terapeuttista myös nuoremmille.
Monta iloista naurunpyrskähdystä lehahti ilmoille.

Kansainvälisen tuulahduksen toi tuo iki-ihana irlannitar, kodinhengetär Linda. Hän kertoi nauttivansa alkaneesta Suomen kesästä, saunomisesta ja uimisesta. Uskaltautuipa hän muutaman kerran kylminä pakkaspäivinä avantoonkin. Niistä kastautumiskerroista on valokuvia kymmenittäin, ja videofilmiä tuhlattiin metritolkulla, hän kertoo. Linda on räväkkä ja kokeilunhaluinen, ja niin ihailtavan ennakkoluuloton.

Kun ihanaiset naiset olivat juhlistaneet kesäiltaansa tunnin verran, Gun halusi yllättää talon kolme tyttöä. Heidät talutettiin huivit silmillä terassin portaita ylös paikalle.

Surprise, surpsise!! Tunnelma oli kuin amerikkalaisissa yllätysjuhlissa ikään. Voi sitä riemua ja iloa.

Tytöille oli varattu herkkuja alakerran puodista. Yhdessä laulettiin tuttuja lauluja niin reippaalla äänellä, että viereisenkin kadun asukkaat taisivat kuulla. Fiona-mummi oli ostanut Positiivareiden puodista Mökkiläisen laulukirjan, josta kajautettiin niin vanhoja slaagereita kuin uusimpia lastenlauluja. Fiona löysi kirjasta nostalgisen Tammerkosken sillalla näin heilin ensi kerran. Tyttöjä nauratti, kun Fiona innostui laulamaan normaalia ponnekkaammin.

Taisivat nuoruuden muistot heiloineen palata mieleen.

Tytöistä on mukava kuunnella aikuisten juttuja. Äidin tai isoäidin elämästä kuulee sellaistakin, josta ei koskaan aikaisemmin ole kuullut. En minä tiennyt tuotakaan, kuulee tuon tuosta.

Näin perheen eletty historia välittyy polvelta toiselle.

Gunin mies on kuvannut terassin juhlia innokkaasti ammattivalokuvaajan ottein. Kuvakulmia edestä, takaa, sieltä ja täältä. Tärkeätä on, että kaikki naiset ja tytöt ovat tulleet kuvatuiksi. Tunnelma on tallentunut. On taas hetki, jota voi myöhemmin muistella. Kenties tytöt kertovat tästä tapaamisesta omille lapsilleen.

Tyttöjen on tullut aika lähteä nukkumatin luo. He kiittävät illasta ja kipittävät rappusia alas. He viivähtävät hetken rappusilla kuullakseen vielä yhden aikuisten jutun. Naiset jäävät tarinoimaan ja nauttimaan uskomattoman leppeästä kesäillasta. Suomen kesä on antanut tänä iltana parastaan: valoa, lämpöä, kesän tuoksuja.

Tyttöjen mielessä kaikuivat Päivänsäteen ja menninkäisen sanat:

"Aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi, päivänsäde kultasiipi
juuri aikoi lentää eestä sen, kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan-
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas, menninkäinen ennen päivän laskua ei voi
milloinkaan olla päällä maan."