torstai 4. maaliskuuta 2010

Musiikin riemua

Tämä päivä oli riemullinen! Fiona-mummi osti Forssasta Lotalle upouuden kauniin viulun. Oli sitä jo odotettukin, laskettu päiviä ja öitä. Mummi ja ukki tekivät viiden päivän sukulaisvierailun Lounais-Suomeen ja samalla matkalla poikkesivat soitinkauppaan. Ihastuttava ruskea soitin oli kauniissa mustassa sametilla verhoillussa kotelossa, ja sen ääni suorastaan taivaallinen. Gun kokeili sitä heti ja totesi hyväksi.

Lotan riemulla ei ollut rajoja, kun odotettu lahja saapui mummin ja ukin auton takapenkillä Outokumpuun. Jo aloitetut soittotunnit jatkuvat entiseen tapaan kahdesti viikossa, toinen kotikaupungissa ja toinen Joensuun Konservatoriossa. Vanha pieni viulu jää odottamaan, jos vaikka joku kolmosvauvoista innostuisi aikanaan sitä soittamaan.

Brysselin serkku Amanda oli hänkin heti kiinnostunut soittimesta. Tiedä vaikka soittokärpänen iskisi tällä koti-Suomen matkalla. Haluan heti soittaa sinulle oppimiani kappaleita, Lotta innostui. Amanda istahti sängyn päälle, sulki silmänsä, ja kuunteli Lotan soittoa. Mörri Möykyn ja Telefooni Afrikassa- laulun sävelin hän pääsi satumaisiin tunnelmiin. Olet sinä taitava, Amanda kiitteli. Jos minäkin innostun jostain soittimesta, voimme perustaa orkesterin, Amanda-serkku innostui. Duo siitä tulisi, Lotta täsmensi. Mutta jos äiti tai Gun liittyisi mukaan, meillä olisi The Vilppula-trio, naurahti Lotta. Jospa sinä ensin miettisit mikä soitin olisi sinun juttusi, hän lisäsi Amandalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti